Jääkiekkovalmentaja Mikael Kotkaniemi, 52, joutui jäämään kesällä pois Lukon juniorijoukkueen toiminnasta poskisyövän takia. Kotkaniemi kävi läpi rankat hoidot, mutta vanha SM-liigan pelaaja ja valmentaja taisteli itsensä takaisin työkuntoon. NHL-pelaaja Jesperi Kotkaniemen isä kertoi rankan tarinansa MTV Urheilulle.
Lukon ja TPS:n U20-nuorten ottelua on jäljellä reilu minuutti, kun Lukko puolustaa johtoaan. Lukon valmentaja Mikael Kotkaniemi nousee penkille ja huutaa ohjeitaan kentälle.
Hän näyttää olevan voimissaan, aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut, vaikka vuosi 2021 on ollut hänelle raskainta aikaa elämässä.
Ensin tuli syöpä, sitten kuoli äiti.
Lukon 5–2-voitto tuntuu varmasti hyvältä, muttei mitään sen rinnalla, että hän on rakkaassa työssään mukana ylipäätään.
– Olen nauttinut niin pirusti valmentamisesta. Arkea ja tekemistä on ollut ikävä, Kotkaniemi sanoo MTV Urheilulle ottelun jälkeen Äijänsuon lehtereillä.
"Ei mitään pikkulasten tavaraa"
Kotkaniemen olemuksesta huomaa, että hän on käynyt läpi raskaita aikoja, mutta puheenparresta kuultaa silti läpi onnellisuus ja iso kiitollisuus.
Kotkaniemellä havaittiin jo parikymppisenä punajäkälä, joka on yleinen ihon ja limakalvojen tulehduksellinen tauti. Siitä on otettu koepaloja, ja ne on todettu hyvälaatuiseksi.
Viime keväänä Kotkaniemi alkoi havaita, että poski tuntui oudolta ja siitä vuoti välillä verta. Hän sai kesäkuussa karun diagnoosin – poskisyöpä. Kotkaniemi pääsi kiireellisenä leikkaukseen Turun yliopistolliseen keskussairaalaan jo heinäkuun puolessavälissä.
Hän ajoi seitsemän viikon ajan jokaisena arkipäivänä Porista Turkuun hoitoihin, joihin kuului sädehoitoja ja sytostaatteja.
– Ne sytostaatit eivät ole mitään pikkulasten tavaraa. Olo meni aika heikoksi.
Kaulasta poistettiin 33 imusolmuketta. Syöpäkasvain saatiin poistettua kokonaan.
– Oli onni, ettei syöpä ollut levinnyt leukaluuhun.
Raskasta istumista autossa
Jo pelkästään autossa istuminen oli raskasta hoitojen aikana, ja Kotkaniemi laskee ajaneensa hoitoviikkojen aikana 15 000 kilometriä. Sitkeä urheilumies jaksoi pelata kuitenkin padelia vielä kolmannella hoitoviikolla.
– Lääkärit suosittelivat, että urheile niin pitkään kuin pystyt. Onneksi olin hyvässä kunnossa ennen kuin hoidot alkoivat.
Hoidot vaativat kuitenkin veronsa, ja vaikka Kotkaniemi on työkykyinen, hän väsyy nopeasti. Päiväunet tulevat tarpeeseen.
– Puhuminen on vaikeaa, kun suu väsyy.
Kotkaniemi palasi töihin vähän suunniteltua aiemmin. Hän uskoo, että arjen puuhat tekevät hyvää henkisesti.
– Nuorten jätkien kanssa on kiva puuhata, kun he ovat niin motivoituneita ja seuraavat silmät suurena.
Äiti menehtyi
Syövän kaltainen vakava sairaus on elämässä iso taitepiste, joka kääntää usein ajattelumaailman uusiksi. Niin kävi Kotkaniemellekin.
– Elämä menee yleensä niin omalla janallaan, kun tekee töitä ja kasvattaa lapsia. Ei sitä pysähdy miettimään sen enempää asioita. Tällaisen sairauden jälkeen miettii mitä haluaa tehdä ja alkaa ajatella omaa ikäänsäkin.
Kun oma terveydentila alkoi näyttää paremmalta, oli uusi suru jo oven takana. Kotkaniemen äiti menehtyi pari päivää aiemmin kuin työt taas alkoivat Lukon U20-joukkueessa.
Äidin kuolema oli raskas paikka, vaikka se oli odotettavissa jo jonkin aikaa.
– Ei ihan elämän vahvin puolivuotinen. Kyllä äidin kuolemakin pani ajatuksia uusiksi.
Juttu jatkuu kuvan alla
Lukko julkisti Mikael Kotkaniemen sopimuksen U20-joukkueen kanssa huhtikuussa.
Tie vei Porista Raumalle
Itsekin SM-liigassa pelannut Kotkaniemi sai potkut Ässien päävalmentajan paikalta lokakuussa 2018. Hän oli valmentamatta vuoden, koutsasi sen jälkeen kauden Karhu HT:n Suomi-sarjajoukkuetta ja teki sen jälkeen sopimuksen Lukon kanssa.
– Ne potkut olivat pientä tähän verrattuna. Kun näihin hommiin ryhtyy, pitää tehdä selväksi itselleen, että jossain vaiheessa saa kenkää tai sopimusta ei jatketa.
– Aina ei voi onnistua, ja aina joskus jäädä viimeiseksi.
Kotkaniemi tuli aikanaan Ässiin Karhu-Kissoista, mutta hän porilaistunut vahvasti. Siksi monet hieraisivatkin silmiään, kun hän liittyi Lukon organisaatioon. Kotkaniemi ei ehtinyt viettää pitkään Lukossa ennen syöpädiagnoosia, mutta lyhytkin aika riitti vakuuttamaan hänet.
– Raumalla on puitteet kohdallaan ja rauha tehdä työtä urheilun eteen.
Kotkaniemi herkistyy lähes kyyneliin, kun hän alkaa puhua Lukon väestä, ja varsinkin urheilutoimenjohtaja Kalle Sahlstedtista ja valmennuspäällikkö Timo Elosta.
– Heillä on sydän paikallaan. Hienoja ihmisiä. En olisi voinut saada parempaa tukea.
Samalla Kotkaniemi kiittelee koko kiekkoyhteisöä, joka on lähetellyt matkan varrella valtavasti kannustavia viestejä.
Jesperi pysyi pimennossa
Koville joutuneen perheen muut jäsenet tekivät päätöksen, etteivät he kerro syövästä Jesperi Kotkaniemelle, joka pelasi kesällä Stanley Cupin finaaleja Montreal Canadiensin paidassa.
Tietoa pimitettiin vielä pari päivää sen jälkeenkin, kun Jesperin palasi Suomeen.
– Emme halunneet pilata sitä nautintoa, kun hän pääsi kotiin pitkän kauden jälkeen.
Jesperi ja Ässissä maalivahtina pelaavat Kasperi olivat isona tukena ja kuskasivat isää hoitojakson aikana katsomaan Lukon pelejä Raumalle.
Juttu jatkuu kuvan alla
Mikael Kotkaniemi pääsi valmentamaan poikaansa Jesperiä tammikuussa 2018.
Kiitollinen siitä, kun aurinko paistaa
Jesperi Kotkaniemi teki kohahduttavan 6,1 miljoonan dollarin sopimuksen, kun Carolina Hurricanes kaappasi hänet riveihinsä Montreal Canadiensista. Mikael sanoo, ettei perheessä ole ennen sairauttakaan juuri puhuttu rahasta.
– Isoin juttu on, että löytää itsensä urheilijana. ”Jepu” on kuitenkin vasta 21-vuotias. Hänellä on vielä pitkä matka kuljettavana muun muassa fyysisellä puolella.
Kotkaniemi alkaa puhua vielä innoissaan illan SM-liigapeleistä kävellessään alas Äijänsuon hallin rappusia. Vaikka kunto ei ole vielä paras mahdollinen, elämänilo on tapissa.
Kotkaniemi on käynyt jo pelaamassa padeliakin.
– Haluan elää arkea ja nauttia pienistä asioista. Nyt olen kiitollinen siitä, kun aurinko paistaa aamulla.