Ajoiko Antti Audin kännissä kallioon vai oliko paikalla läheinen, jonka ajovirheestä kolari johtui? Tällä kertaa ”Syyllinen vai syytön”-juttusarjassa puidaan törkeää rattijuopumusta.
MTV:n rikostoimituksen päällikkö Jarkko Sipilä käy jutussa läpi tuoreen Helsingin käräjäoikeuden päätöksen. Lopussa kerrotaan mihin ratkaisuun oikeus päätyi ja millä perusteilla. Mitä mieltä itse olet? Tapauksen nimet on muutettu.
Tapahtumasta sinänsä ei ollut riitaa. Audi S3-henkilöauto oli osunut Helsingin Haagassa sijaitsevan ison liikenneympyrän eli ns. Vihdintien liikenneympyrässä keskellä olevaan kallioon.
Ympyrään tullut auto oli vaurioitunut keulasta ja etupenkkien turvatyynyt olivat lauenneet. Keli oli itsenäisyyspäivän 2017 jälkeisenä yönä kylmä, pakkasta oli viitisen astetta.
Törmäyksen jälkeen paikalla oli 29-vuotias Antti ja hän oli voimakkaassa humalassa.
Kihlakunnansyyttäjä vaati Antille rangaistusta törkeästä rattijuopumuksesta, koska Antin veren alkoholipitoisuudeksi oli mitattu 1,94 promillea.
Toinen syyte koski törkeää liikenteen vaarantamista, koska kuljettaja oli rikkonut liikennesääntöjä ylittämällä kaksi ajokaistaa törmäten ajoradan ulkopuolella olevaan kallioon.
Antti kiisti ajaneensa autoa, joten oikeudenkäynti kiertyi tähän.
Antin kertomus
Antti oli rahoitusyhtiön omistaman auton ainoa haltija, mutta siis kiisti ajaneensa autoa. Hän myönsi kyllä olleensa etupenkillä matkustajana. Kuka autoa sitten ajoi? Sitä Antti ei halunnut kertoa, vaan tyytyi toteamaan sen olleen hänen läheisensä.
Antin mukaan he olivat olleet autossa kahdestaan. Selvin päin ollut kuljettaja oli tehnyt liukkaalla tiellä ajovirheen, jonka seurauksena Audi törmäsi kallioon.
1:55
Antin mukaan tapahtunutta oli ihmetelty paikalla viitisen minuuttia. Kumpikaan ei nähnyt tarvetta ilmoittaa onnettomuudesta mihinkään.
Kun kumpikaan ei ollut loukkaantunut, niin he olivat päättäneet kävellä koteihinsa, jotka sijaitsivat eri suunnissa.
Antti oli kävellyt kohti kotiaan jo jonkin matkaa, kunnes hän oli huomannut unohtaneensa kotiavaimet autoon.
Antti palasi autolle ja etsi avaimia kuljettajan puolen kautta auton keskikonsolista. Lopulta ne löytyivät hanskalokerosta.
Auton virrat ja valot olivat olleet päällä, mutta moottori sammutettu. Antin mukaan hän oli jättänyt alkuperäiselle kotimatkalle lähtiessään Audin avaimet virtalukkoon, jotta autoa olisi helpompi siirtää myöhemmin.
Antti kertoi, että hänen etsiessään avaimia kohdalle pysähtyi ohikulkeva auto. Antti oli sanonut kaiken olevan kunnossa, eikä ambulanssia tarvittaisi. Tämän jälkeen Antti oli lähtenyt kävelemään kotiaan kohti.
Kahden–kolmensadan metrin päässä poliisipartio oli pysäyttänyt hänet. Antin mukaan tuolloin oli kulunut puoli tuntia törmäyksestä.
Antti totesi oikeudessa vielä, ettei halunnut poliisia paikalle, koska hän tiesi tilanteen näyttävän huonolta, jos hänet tavaraan yksinään kolaroidun auton luota voimakkaassa humalassa.
Todistaja pysähtyneestä autosta
Todistajana kuultiin Jannea. Hän oli liikkeellä vaimonsa ja lapsensa kanssa. Liikenneympyrässä he olivat nähneet auton, joka oli törmännyt kallioon. Janne pyysi autoa ajanutta vaimoaan pysähtymään. Näin tapahtui ja Janne nousi autosta.
Janne näki Antiksi tunnistamansa miehen auton luona kuljettajan puolella. Muita ei näkynyt. Antti oli sanonut kaiken olevan kunnossa ja ettei asiasta tarvitse tehdä isompaa. Janne päätteli, ettei Antti halunnut virkavaltaa paikalle.
Janne palasi autoonsa ja soitti hätäkeskukseen. Hän kertoi epäilevänsä rattijuopumusta, koska Antti oli selvästi juopunut. Antti oli koputellut ikkunoita, mutta Janne ei niitä laskenut.
Jannen mukaan Antti palasi autolleen, otti jotain ja lähti juoksemaan pois. Vähän ajan päästä juoksu hiljeni kävelyksi. Janne yritti säilyttää näköyhteyden, mutta se katkesi.
Paikalle tuli pian ambulanssi ja paloauto sekä vähän myöhemmin poliisi. Se suuntasi suoraan sinne mihin Janne oli hätäkeskukselle kertonut Antin kulkeneen.
Jannen mukaan muuta liikennettä ei yöllä ollut, eikä jalankulkijoita näkynyt missään.
Janne täsmensi vielä, että tilanne vaikutti hyvin tuoreelta kun he tulivat paikalle. Maassa oli jarrutusjäljet ja autosta nousi höyryä. Sää oli kylmä. Auton virrat ja valot olivat päällä ja auton osia ajoradalla.
Jannen käsitys oli se, että törmäys oli tapahtunut aivan äskettäin. Janne muisti molempien ovien olleen auki.
Todistaja Simo pelastuslaitokselta
Todistajana kuultiin myös Haagan pelastusaseman paloesimiestä, jota kutsutaan tässä Simoksi.
Kun pelastuslaitos saapui paikalle, autossa ei ollut ketään. Paikalla oli hätäsoiton tehnyt mies, joka kertoi nähneensä yhden henkilön poistuvan kolaripaikalta.
Simon mukaan tilanne vaikutti hyvin tuoreelta.
Simo kertoi, että autoa oli tutkittu lämpökameran avulla. Se osoitti auton kuljettajan istuimen olevan muita lämpimämpi.
Simon mukaan tämä antoi viitteitä auton matkustajamäärästä, koska mittari havaitsee herkästi mittaushetken lämpötilaerot. Toisaalta auton penkinlämmittimen käyttö voi vaikuttaa tulokseen.
Lämpökamera kertoi myös moottorin olevan lämmin.
Oikeudessa Simolta kysyttiin kuinka nopeasti auton penkki viilenee ja kuinka nopeasti lämpöjäljet haihtuvat. Simo ei osannut arvioida näitä kysymyksiä.
Auton ympäristön jäljistä ei Simon mukaan voitu tehdä päätelmiä, koska paikalla olleen todistaja Jannen mukaan Antti oli liikkunut sen ympärillä. Simon mukaan molemmat auton ovet olivat auki.
Simon mukaan mikään ei ollut ensitietojen – eli siis sen kanssa, että auto on törmännyt liikenneympyrän keskikallioon ja yksi henkilö on poistunut paikalla – kanssa ristiriidassa.
Toisaalta Simon mukaan hänen havaintojensa perusteella ei voitu poissulkea sitä, että autossa olisi ollut toinen henkilö.
Kirjalliset todisteet
Kirjalliset todisteet vahvistivat sen mikä tiedettiin. Poliisi oli ottanut valokuvia tapahtumapaikalta. Niistä ilmeni, että Audi oli törmännyt kallioon ja keulassa oli vaurioita.
Krp:n laboratorion lausunnon mukaan Antin veressä oli 1,94 promillea alkoholia, mikä ylittää törkeän rattijuopumuksen rajan.
Kirjallisen näytön mukaan molempien turvatyynyjen laukeamisesta ei voitu päätellä montako henkilöä autossa oli.
Oikeusohjeet
Juttu pitää ratkaista näillä tiedoilla. Ensin on ratkaistava riittääkö syyttäjän näyttö. Eli päätöstä tehdessä on olennaista muistaa, että syyttäjän on näytettävä toteen ne seikat, joihin syyte perustuu.
Näytön pitää olla niin vakuuttava, ettei asiassa jää varteenotettavaa epäilyä syytetyn syyllisyydestä.
Syytetyllä ei ole velvollisuutta todistaa syyttömyyttään tai myötävaikuttaa syyllisyytensä selvittämiseen.
Syyksilukevaan tuomioon ei riitä se, että syyttäjän esittämä tapahtumien kulku on todennäköisempää kuin kuin syyttömyyteen viittaava.
Sekään ei vielä riitä, että tuomari itse vakuuttuu syyllisyydestä, jos vaihtoehtoista tapahtumienkulkua ei voida todistusaineiston perusteella sulkea pois. Jos tapaus jää epäselväksi, niin asia pitää ratkaista syytetyn eduksi.
Olennainen kysymys on se ajoiko Antti autoa. Jos vastaus on myöntävä, syyllisyys on selvä. Jos se on kielteinen, Anttia ei voida tuomita.
syyllinensyyton1
Miten oikeus kysymyksen ratkaisi?
Käräjäoikeus totesi, että molempien todistajien kertomukset tukevat syyllisyyttä.
Kumpikin kertoi vaikutelmanaan, että törmäys oli tapahtunut vain hetkeä aiemmin. Janne oli myös kertonut kuinka selvästi päihtynyt Antti oli auton luona yksin ja kuljettajan puolella.
Syytettä tuki myös Jannen kertomus siitä, että Antti pyysi ettei tapahtumista ilmoiteta poliisille. Antti oli lisäksi lähtenyt juoksemaan paikalta pois.
Simon lämpökamerahavainnot tukivat sitä, että autossa oli vain yksi ihminen. Syyllisyyden puolesta puhui myös se, ettei Antti halunnut nimetä läheistään, joka oli hänen kertomansa mukaan ajanut autoa.
Toisaalta syyttömyyttä käräjäoikeuden mukaan tuki se, että Antti johdonmukaisesti kiisti ajaneensa autoa. Kukaan ei ollut nähnyt törmäystä tai Anttia ajamassa autoa. Todistajat olivat tulleet paikalle vasta törmäyksen tapahduttua.
Oikeus pohti myös sitä, ettei Simon havaintojen mukaan mikään ei sulkenut pois toista kuljettajaa. Syyttömyyttä puolsi sekin, että auton molemmat etuovet olivat auki kuten todistajat olivat kertoneet.
Oikeus totesi, että oikeussalissa esitetyn näytön perusteella ei voi tarkasti päätellä sitä kuinka pitkä aika törmäyksestä oli kulunut silloin kun todistaja Janne saapui perheineen paikalle. Todistajien vaikutelma tuoreesta törmäyksestä ei riitä todistamaan sitä, etteikö Antti olisi ehtinyt poistua paikalta ja palata sinne takaisin.
Oikeus piti kyllä Jannen ja Simon kertomuksia uskottavina ja luotettavina. Toisaalta kirjallinen todistelu koski vain riidattomia seikkoja: kolarin tapahtumista ja Antin humalatilaa.
Oikeus vertasi syyllisyyttä ja syyttömyyttä tukevia seikkoja ja totesi, ettei jutussa ole näytetty Antin ajaneen autoa. Oikeus katson Antin kertomuksen uskottavaksi ja mahdolliseksi, eikä sitä oikeussalissa esitetyllä syyttäjän näytöllä riittävästi horjutettu.
Kun Antti ei riittävän varmasti ajanut autoa, käräjäoikeus hylkäsi Antin syytteet.
syyllinensyyton2
syyllinensyyton3