Tällaista on valtion mielisairaalassa – MTV haastatteli kahta syyntakeettomana henkirikoksen tehnyttä potilasta

Kuopion Niuvanniemen oikeuspsykiatrisesta sairaalasta karkasi potilas syyskuussa. Nainen saatiin kiinni muutaman päivän karkuretken jälkeen. Karkaaminen ei ollut poikkeustapaus, koska Niuvanniemen psykiatrisesta sairaalasta karkaa useampi potilas vuodessa. Samalla tavalla käy myös Vanhan Vaasan sairaalassa, joka on toinen valtion mielisairaaloista.

Naisen karkaaminen herätti julkista keskustelua siitä, onko potilaan karkaaminen mielisairaalasta vaarallista. Sairaalan johtava lääkäri sanoi, että potentiaalisesti nainen voi olla vaarallinen muille.

Niuvanniemestä karannut 27-vuotias nainen on syyllistynyt syyntakeettomana tehtyyn tappoon ja hän ehti olla karussa lähes neljä päivää.

MTV Uutiset haastatteli kahta valtion mielisairaalassa useita vuosia hoidossa ollutta miestä. Ensimmäinen heistä, Tapio, pääsi pois Niuvanniemen sairaalasta alle vuosi sitten. Hän on ehtinyt olla mielisairaaloissa elämänsä aikana yhteensä yli 10 vuotta, neljä eri kertaa.

Toinen haastateltava on Ari, joka tuomittiin murhasta, mutta syyntakeettomana hänet passitettiin tahdosta riippumattomaan hoitoon Niuvanniemeen. Nyt hän on ollut runsaat puoli vuotta Vanhan Vaasan sairaalassa, mutta paikka oli hänelle tuttu jo entuudestaan. Ari on Tapion tavoin ollut valtion mielisairaaloissa yhteensä noin 10 vuotta elämästään.

Lue lisää: Niuvanniemen sairaalasta karannut nainen löytyi sattumalta täysin eri asiaan liittyvällä poliisitehtävällä – "Vähän kuin partion syliin"

Lue myös: Uutta tietoa Niuvanniemen karkauksesta: Poliisi vaitonainen kiinniottotilanteesta – ei epäillä tehneen ”ainakaan vakavaa rikosta”

Turvallisia sairaaloita

Tapio joutui ensimmäisen kerran mielisairaalaan vuonna 1985. Tuolloin, vasta 19-vuotiaana, hän syyllistyi henkirikokseen. Tapiolle tehtiin mielentilatutkimus ja hänet todettiin syyntakeettomaksi. Tapio passitettiin Vanhan Vaasan sairaalaan ja hän oli hoidossa 3 vuotta 7 kuukautta.

Myöhemmin Tapio joutui vielä kolme eri kertaa mielisairaalaan. Hän ei syyllistynyt rikoksiin ennen näitä hoitojaksoja, mutta hänet luokiteltiin vaikeahoitoiseksi potilaaksi. Tapion sanottiin myös uhkailleen lääkäreitä, mutta itse hän on väitteestä eri mieltä.

Tapio on ehtinyt olla useissa eri mielisairaaloissa ympäri Suomea. Niuvanniemi, Vanhan Vaasan sairaala ja Kellokoski ovat kaikki hänelle tuttuja. Yli 10 vuoden kokemuksella Tapio sanoo, että mielisairaaloissa on turvallista.

– Kuuden vuoden aikana meidän potilaiden kesken ei ollut yhtäkään tappelua. Iso osa hälytyksistä johtui siitä, että joko hoitaja painoi nappia vahingossa tai potilas leikillään. Yleisesti ottaen noin puolet valtion mielisairaalan potilaista on vaikeahoitoisia, Tapio sanoo.

Oikeuspsykiatristen potilaiden lisäksi valtion mielisairaalaan voidaan mielenterveyslain mukaisesti ottaa sairaanhoitopiirin esityksestä hoidettavaksi mielisairaita ja muita mielenterveydenhäiriöitä potevia henkilöitä, joiden hoitaminen on erityisen vaarallista tai vaikeaa.

– Sairaalamme potilaista noin puolet eivät ole statukseltaan oikeuspsykiatrisia, eli rikoksen tehneitä, syyntakeettomana tuomitsematta jätettyjä ja psykoosisairautensa vuoksi tahdosta riippumattomaan hoitoon määrättyjä potilaita. Kaikilla potilaillamme ei siis ole rikostaustaa tai esimerkiksi toisiin kohdistuvaa vaarallisuutta tai väkivaltaisuutta, johtava lääkäri Pirjo Takala Vanhan Vaasan sairaalasta kertoo.

Lue myös: MTV vieraili Niuvanniemen sairaalassa: Näin syyntakeettomia surmaajia hoidetaan – eristystä, sosiaalisten taitojen hiomista ja arjen opettelua

Pitkäpinnaista porukkaa

Ari on Tapion kanssa yhtä mieltä siitä, että valtion mielisairaaloissa on turvallista.

– Periaatteessa potilaat ovat koko ajan rauhallisia. En ole ikinä pelännyt tai kokenut uhkaa mistään asiasta. Jos vankilan arkea on se, että joku välillä hakataan, täällä niin ei tapahdu, hän kertoo.

Tapio ei tiedä toista paikkaa kuin valtion mielisairaala, missä olisi pitkäpinnaisempaa ja rauhallisempaa väkeä.

– Siellä ei hermostuta tai koroteta ääntä. Riehumisesta seuraa sanktio, kuten eristys, joten potilaat eivät tee sellaista. Ihminen saattaa purkaa pahaa oloaan esimerkiksi huutamalla hetken, mutta ei sairaalassa ole väkivaltaa.

– Skitsofrenia tai psyykkinen sairaus ei yksinään tee ihmisestä vaarallista. Luonneviat, -häiriöt ja käyttäytymismallit aiheuttavat väkivaltaista käytöstä. Näissä sairaaloissa on muutamia, jotka voidaan luokitella vaarallisiksi, mutta he ovat suljetuilla osastoilla eivätkä kulje vapaasti ulkona, Tapio tietää.

Vanhan Vaasan sairaalan johtajan mukaan mielenterveyden häiriö usein stigmatisoi potilaan turhaan jotenkin yleisesti vaaralliseksi.

– Valtaosa psyykkisesti sairaista ihmisistä ei ole vaarallisia. Kaikki ne, jotka ovat sairauksissaan syyllistyneet ehkä vakavaankin väkivaltaan eivät automaattisesti ole "yleisvaarallisia". Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että joku yksilö voi oikeasti olla vaaraksi ympäristölleen, Takala luonnehtii.

– Selkeät, valvotut ja strukturoidut sairaalaolosuhteet sekä toteutuva hoito vähentävät oleellisesti vaaraa aiheuttavaa käyttäytymistä. Potilaan "vaarallisuus" ei myöskään ole staattinen ominaisuus, vaan sen ilmenemiseen vaikuttavat monenlaiset asiat, hän lisää.

Lue lisäksi: Niuvanniemen sairaalassa hoidetaan väkivaltaisia lapsia, joista nuorimmat ovat 9-vuotiaita – ylilääkäri: "Näillä lapsilla ja nuorilla ei juurikaan ole ystäviä"

Erilaisia ja eriasteisia riskejä

Joidenkin potilaiden vaikeahoitoisuus tai vaarallisuus voi tarkoittaa sitä, että heillä on sairauteensa liittyvää vaikeaa itsetuhokäyttäytymistä tai kykenemättömyyttä huolehtia itsestään ilman sairaalahoidon antamaa huolenpitoa.

– Osalla ei-oikeuspsykiatrisista potilaista on samantyyppistä problematiikkaa kuin oikeuspsykiatrisillakin potilailla, rikostaustaa ja väkivaltaisuutta. Taustalla saattaa olla psykoosisairauteen ja päihdeproblematiikkaan liittyvää kyvyttömyyttä sitoutua hoitoonsa siten, että hoitamattomana tai päihtyneenä heillä on alttiutta esimerkiksi impulsiiviseen käyttäytymiseen, Takala sanoo.

Johtavan lääkärin mukaan potilaiden riskit ovat yksilöllisiä. Ne pyritään tunnistamaan ja kartoittamaan hoidossa ja kuntoutuksessa.

– Eri potilailla riskit ovat erilaisia ja eriasteisia. Jollakin potilaalla voi olla korkea riski vahingoittaa itseään tai päätyä itsemurhaan. Jollakin voi puolestaan olla riski jäädä heitteille tai joutua uhriksi, koska hänen kykynsä huolehtia itsestään ilman ulkopuolista tukea on olematonta. Jollakin on riski alkaa käyttää päihteitä, tehdä rikoksia tai olla jopa väkivaltainen.

– Mitä riskialttiimmaksi arvioitu potilas on, sen valvotummin hänen hoitonsa ja liikkumisensa tapahtuu ja sen harvemmin heitä karkaa, Takala kertoo.

Lue juttu pakomatkan ajalta: Niuvanniemen sairaalajohtaja paljastaa syyn: Miten taposta tuomittu 27-vuotias nainen pääsi pakenemaan hoitajien huomaamatta?

Muutamia karkaamisia vuosittain

Oikeuspsykiatrisia potilaita hoidetaan Suomessa kolmessa paikassa: Kellokosken sairaalassa, Niuvaniemessä Kuopiossa ja Vanhan Vaasan sairaalassa. Lisäksi Tampereen yliopistollisessa sairaalassa on oikeuspsykiatrinen osasto ja nuorten yksikkö.

Jokaisessa oikeuspsykiatrisessa sairaalassa tapahtuu muutamia karkaamisia joka vuosi.

Niuvanniemen sairaalasta karkaa 4–5 potilasta vuosittain. Johtavan lääkärin Kari Ojalan mukaan karkaaminen sairaalasta ei ole liian helppoa. On tietoinen valinta, että aluetta ei ole aidattu. Sairaala-alueelta löytyy aidattuja kävelypihoja potilaille, joiden karkaamisriski on suuri.

– Me emme ole vankila, Ojala sanoi aiemmin MTV Uutisille.

– Käytännössä karkaaminen tarkoittaa useimmiten sitä, että potilas on sovitusti ja luvallisesti lomalla, liikkumassa ulkona tai hoitamassa asioitaan sairaalan ulkopuolella ja jättää palaamatta sieltä. "Käsistä karkaaminen" on huomattavasti harvinaisempaa, Vanhan Vaasan sairaalan johtava lääkäri Pirjo Takala kertoo.

Niuvanniemen tapaan myös Vanhan Vaasan sairaalassa tapahtuu muutamia karkaamisia vuodessa. Useimmiten ne päättyvät korkeintaan muutamassa päivässä.

Oikeuspsykiatrisista sairaaloista karkaa muutamia potilaita vuodessa. Kaikki karkaamiset eivät kuitenkaan ole varsinaisia pakomatkoja, vaan myös lomilta palaamatta jättämisiä tapahtuu.

Aidat eivät estäisi karkaamisia

Arin ja Tapion mielestä valtion mielisairaaloihin tai oikeuspsykiatrisiin sairaaloihin ei tarvita aitoja ympärille. Heidän mielestään tavallisten kansalaisten ei tarvitse pelätä mielisairaaloiden potilaita.

– Ei täällä aitoja tarvita. Ne eivät juurikaan lisäisi turvallisuutta, mutta kustannuksia tulisi huomattavasti. Karkaamisia tapahtuu vain muutaman kerran vuodessa eivätkä nämä potilaat yleisesti ottaen ole vaarallisia, Ari kertoo.

Aitojen kannalla ei ole valtion mielisairaalan johtajakaan.

– Koko sairaala-alueemme aitaaminen tuntuu vieraalta ajatukselta. Meillä on jo käytössä eriasteisesti aidattuja alueita, joissa henkilökunnan valvonnassa ulkoilevat sellaiset potilaat, joiden liikkumisvapautta on rajoitettu tai joilla on arvioitu olevan erityinen karkaamisriski. Sairaalan aitaaminen ei ehkäisisi edes useimpia karkaamisia, koska usein se tapahtuu tilanteessa, jossa potilas on luvallisesti liikkumassa itsenäisesti tai lomalla, Takala sanoo.

– Sairaalat eivät ole vankiloita, eikä niiden sellaisia pidä ollakaan, mutta emme myöskään suhtaudu riskeihin väheksyvästi. Pyrimme tutkimaan ja ymmärtämään henkilön vaarallista käyttäytymistä sekä etsimään ratkaisuja, jotta riskiä tulevaisuudessa vaaralliseen käyttäytymiseen voitaisiin vähentää ja poistaa, hän jatkaa.

Lue myös: Ylilääkäri: Vaarallisten potilaiden karkaaminen sairaaloista on liian helppoa – "Radikaali ero verrattuna oikeastaan mihin vain muuhun maahan"

Usein karataan päihteiden perässä

Vanhan Vaasan sairaalassa on noin 160 potilasta.

– Joka päivä lähes sadalla potilaalla on mahdollisuus poistua luvattomasti sairaala-alueelta, koska heillä on oikeus liikkua itsenäisesti. Vaarallisimmiksi arvioidut ja vielä hoitohenkilökunnalle vieraammat eli uudet potilaat ulkoilevat vain aidatussa pihassa, joten muutama karkaamistapaus vuodessa on mielestäni riskienhallinnan näkökulmasta hyväksyttävän rajoissa, Ari näkee.

– Uskallan väittää, että karkaamisvuorokautta kohden karannut vanki on huomattavasti vaarallisempi kuin Niuvanniemestä tai Vaasasta karussa oleva potilas, hän sanoo.

Tapio oli yhteensä 6,5 vuotta hoidossa Vanhan Vaasan sairaalassa ja tuona aikana vain muutama potilas karkasi.

– Yleensä he käyvät ostamassa kaljaa ja palaavat nopeasti takaisin. Erittäin harvoin karkaava potilas syyllistyi rikoksiin. Useimmiten he tulivat myös takaisin todella nopeasti.

– Suurin osa karkaamisista tapahtuu erityisesti hoidon alkupuolella. Karkaamisiin liittyy usein alkoholi ja laittomat päihteet. Lähdetään niiden perässä, Ari tietää.

Lue lisää: Uutta tietoa Niuvanniemen karkurista: Katosi kesken kanttiinimatkan "muun tohinan ohessa"

Ei varsinaisia rangaistuksia

Ari on ollut elämänsä aikana lyhyitä jaksoja myös vankilassa, joten hänellä on kokemusta sekä vankiloista että mielisairaaloista.

– Jos vankilasta lähtee, eli käytännössä jättää palaamatta lomilta tai asiointivapaalta tai pääsee karkuun, tuomio pitenee vain sen verran kuin vanki on karkuteillä. Jos karkaa sairaalasta ja olisi poissa vain päivän, hoitoaika pitenee reilusti. Se toimii pelotteena.

Vanhan Vaasan sairaalan johtajan mukaan hoidossa ei käytetä rangaistuksia.

– Sairaiden ihmisten hoitaminen ei sisällä rangaistuksia. Tärkeää on tutkia tapahtunut tilanne, arvioida tulevat riskit ja hakea ratkaisuja siten, että potilaan hoito ja kuntoutus ja hänen tai muidenkaan turvallisuus ei jatkossa vaarantuisi karkaamisen vuoksi. Jos potilas syyllistyy karkumatkallaan rikokseen, siitä seuraa tavanomainen rikostutkinta, Takala kertoo.

– Potilaan näkökulmasta saattaa tuntua "sanktiolta" se, että häneen joudutaan erittäin usein karkumatkan jälkeen käyttämään mielenterveyslainmukaisia rajoitteita, kuten rajoittamaan liikkumisvapautta, hän sanoo.

Lue myös: Niuvanniemen psykiatrisen sairaalan karkaustapaus ei ollut ainoa laatuaan – ”Me ei olla vankila, se osittain ratkaisee”

Työnteko piristää

Arin mukaan potilaat eivät juuri koskaan karkaa avo-osastolta. Hän on itse vielä toistaiseksi suljetulla osastolla Vanhan Vaasan sairaalassa, mutta hän kokee silti saaneensa jo vapauksia.

– Kun potilas pääsee kanttiiniin tai töihin, on aika suuri varmuus siitä, että hän ei karkaa.

Ari käy nykyään töissä, ja hän saa kävellä sinne itsenäisesti. Hänellä ei kuitenkaan ole vielä vapaita kävelyoikeuksia.

– Aloitin ulkotöissä sairaala-alueella pari kuukautta sitten. Tykkään tehdä töitä ja siitä, että arkisin on tekemistä.

Aina osa lomilla

Vanhan Vaasan sairaalassa lähes kaikilla potilailla on omat huoneet. Huoneissa on televisiot ja dvd-soittimet. Potilaat saavat myös pitää omat kännykät ja tietokoneet, toisin kuin vangit vankiloissa.

Mielisairaalan suljetulla osastolla ovi on lukittuna, ja osastolta pääsee ulos vain, kun hoitaja avaa oven. Kunkin osaston yleisissä tiloissa potilaat saavat liikkua vapaasti.

Suljetuilla osastoillakin osalla potilaista on vapaa kävelyoikeus, eli he saavat ulkoilla itsenäisesti sairaalan alueella.

Ainoastaan eristyshuoneet ovat liikkumisen rajoittamista varten. Sinne potilaat päätyvät vain tietyissä tilanteissa, kuten silloin, jos he käyttäytyvät uhkaavasti.

– Tietyissä tilanteissa myös potilaan oma huone voidaan lukita, mikäli tilanteen rauhoittamiseen ei tarvita varsinaista eristyshuonetta. Molemmissa tilanteissa oven lukitseminen edellyttää mielenterveyslain mukaista päätöstä ja indikaatioita eristämiselle, Takala kertoo.

Vanhan Vaasan sairaalan 160 potilaasta yli 100 saa käydä kanttiinissa. Niuvanniemestä karannut naispotilas oli ryhmän kanssa kävelemässä kanttiiniin, kun hän karkasi.

– Täällä on jatkuvasti keskimäärin 15 potilasta lomilla. Noin 50 potilasta käy töissä viidessä eri työpisteessä sairaalan alueella. Itse viihdyn ulkotöissä, Ari sanoo.

Niuvanniemen sairaala Kuopiossa on yksi kolmesta oikeuspsykiatrisia potilaita hoitavista laitoksista. Sairaala-aluetta ei ole aidattu.

Hoitoajat pitkiä

Sairaalan potilaat ovat keskenään hyvin eri tilanteissa. Osa potilaista ei välttämättä kotiudu koskaan, vaan he pysyvät sairaalassa jopa kuolemaansa asti. Loput pääsevät jollain aikamääreellä siviiliin.

– Lähtökohtaisesti kenenkään potilaan hoitosuunnitelma ei ole, että hän viettää koko elämänsä valtion mielisairaalassa. Hoidossa pyritään saavuttamaan sellainen sairauden hoitotulos, että potilas voi jossakin vaiheessa siirtyä muualle, oli se sitten psykiatrinen sairaala, kuntoutuskoti tai itsenäinen asuminen.

– "Ultrapitkiä" hoitojaksoja, jotka ovat kestäneet yli 15–20 vuotta tai vielä pidempään on jonkin verran, mutta ne ovat selvä vähemmistö, Takala kertoo.

Keskimääräiset hoitoajat valtion mielisairaaloissa ovat pitkiä, noin 5–8 vuotta. Monet potilaista siirtyvät jatkohoitoon kotipaikkakuntansa mukaiseen psykiatriseen sairaalaan.

– Täällä edetään tervehtymisen mukaan. Itse olen rikoksenuusija. Meitä ei kovin montaa tässä talossa ole ja kolmas hoitokerta Vaasassa tai Niuvassa on jo todella harvinaista. Täällä todellakin ollaan psyykkisen sairauden takia, Ari sanoo.

10:27

Johtavan lääkärin mukaan Niuvanniemen sairaalasta karkaa useampi potilas vuosittain. Aitoja sairaalan ympärillä ei kuitenkaan ole, koska sairaala ei ole vankila.

"Potilailla ei ole rikollista mieltä"

Arin mielestä valtion mielisairaaloissa rikoksenuusijat ovat harvinaisuuksia.

– Useimmilla talon asukkailla ei ole varsinaisesti rikollista mieltä. Vankiloissa enemmistö on vankeja, jotka ovat uusineet rikoksen ja niitä, jotka tulevat tekemään uusia rikoksia. Vangeilla rikollinen mieli on paljon yleisempää kuin mielisairaalan potilailla.

– Nekin täällä, jotka on tuomittu rikoksista, eivät ole tehneet tekoaan varsinaisesti rikollisen mielen ajamana, vaan psyykkisestä häiriöstä kärsineenä. Vangit tekevät rikoksensa usein hyötymistarkoituksessa, ja monesti se liittyy rahaan.

Tapio pettyi päihdehoitoon

Tapion mukaan vaikeahoitoinen potilas luokitellaan mielisairaalassa uhkaavaksi hyvin herkästi. Häntä itseään pidettiin vaikeahoitoisena, joten hän puhuu omasta kokemuksestaan.

– Eristykseen saattoi joutua, jos kaatoi tuolin hermostuksissaan. Hyvin herkästi henkilökunta syytti potilasta vaaralliseksi, jos vähänkin korotti ääntään. Mielestäni on väärin, että vaikeahoitoisia potilaita pidetään sairaalaan suljettuna vuosikausia. Heitä pitäisi alkaa nopeammin sopeuttaa yhteiskuntaan.

Tapio on myös pettynyt siihen, miten mielisairaalassa suhtaudutaan päihdeongelmaiseen potilaaseen, kuten häneen.

– Ainoa hoito, jota sain, oli työterapia. Päihdeongelma on sairaus. Koin, että sairaalassa ihmistä rangaistiin päihdeongelmasta.

Johtavan lääkärin mukaan päihdeongelmat ovat hyvin tunnistettuja sairaalassa ja niitä pyritään hoitamaan valtion mielisairaaloissa.

– Meillä löytyy päihdehoito-osaamista ja siihen koulutetaan henkilökuntaa. Joskus käy niin, että potilas kokee tarvitsevansa juuri tietynlaista päihdehoitoa ja kun hän ei saa sitä, hänen saattaa olla vaikea sitoutua muihin tarjottuihin interventioihin, Takala sanoo. 

Ei enää takaisin sairaalaan

Sairaalasta kotiuduttuaan Tapiolle ei tarjottu avohoitoa tai hoitokontaktia. Hän on ihmetellyt sitä, miten tyhjän päälle potilas jätettiin sairaalasta päästyään.

Oikeuspsykiatrisilla potilailla on oma mielenterveyslaissa säädetty prosessinsa avohoitoon siirtymisessä, eli niin sanottu valvonta-aika. Vaikeahoitoisia potilaita tämä ei kuitenkaan koske.

– Moni pitkään sairaalassa ollut ei edes tiedä, miten sosiaalitoimi toimii ja mistä saa apua, joten kaikki pitää opetella itse. Jouduin itse olemaan kolme kuukautta ilman lääkkeitä, koska en saanut maksusitoumusta sosiaalitoimesta, Tapio kertoo.

Vanhan Vaasan sairaalan johtajan mukaan valtion mielisairaaloissa potilaiden siirtyminen avohoitoon tapahtuu järjestelmällisen suunnitelman mukaisesti. 

– Asuminen on järjestetty, avohoitoon siirtyminen tapahtuu oman kotikunnan psykiatrisen sairaalan kautta tai "saattaen vaihda"–menetelmällä, jolloin toimiva avohoitokontakti muodostetaan sairaalasta käsin, Takala kertoo.

– Lähtökohta on, että sairaalajakson tulosta ei pidä kotiutumisvaiheessa hukata ja "lähettää potilasta epäonnistumaan". Siksi tämä prosessi tyypillisesti suunnitellaan hyvin, selkeästi ja strukturoidusti, hän korostaa.

Nyt Tapio on opetellut siviilielämää vajaan vuoden. Psyykelääkkeitä hän ei ole syönyt enää puoleentoista vuoteen. Hän toivoo, että asuminen mielisairaalassa on hänen osaltaan pysyvästi ohi.

Myös Ari uskoo vahvasti, että laitokset ovat hänelle tämän hoitojakson jälkeen historiaa.

– Todellinen sairauden myöntäminen oli vuosia vaikeaa, mutta syyllistyminen henkirikokseen pysäytti. Paraneminen voi alkaa vasta, kun myöntää sairauden.

Vanhan Vaasan sairaalassa potilasta kohdellaan Arin mukaan kunnioituksella.

– Parhaimmillaan Vaasasta voi saada paljon hyviä rakennustarpeita tulevaa elämää varten.