"Talvella yövaatteissa heitettiin ulos pakkaseen" – alkoholinhuuruinen lapsuus jättää jälkensä

Jos perheen aikuisista yksi juo liikaa, toiset saattavat peitellä ja salailla ongelmaa viimeiseen asti. Aikuisena moni alkoholiongelman varjossa kasvanut kuitenkin pohtii, miksei kukaan lähipiiristä puuttunut tilanteeseen.

Kysyimme lukiljoitamme, ovatko he joutuneet kohtamaan liiallista juomista perheessään tai lähipiirissään. Tällaisia vastauksia saimme!

"Meillä pidettiin lapsuudessani kulissit yllä. Vaikka isä joi joka viikonloppu itsensä sammuneeseen tilaan eikä muistanut teoistaan (henkistä ja fyysistä väkivaltaa) mitään. Äiti alistui. Nyt äiti on kuollut ja isä ei voi enää juoda terveytensä takia. Yritän teeskennellä iloista, kun tapaamme, vaikka siitä tulee itselleni paha olo. Ehkä ratkaisu olisi muuttaa kauemmas tästä nykyään sääliä kerjäävästä miehestä."
– Nimimerkki Nainen jo 50 v.

"Lapsuuden perheessä äitini juopotteli. Joka kerta juomaputki alkoi 'salaa' keittiön kaapissa piilossa olevasta pullosta. Ja päättyi umpikännissä yksin puheluun keittiönpöydän ääressä keskellä yötä. Ryyppäämisestä seurasi armoton morkkis, ja se kuului sekä näkyi. Alkoholismi ja sen kieltäminen on jatkunut näihin päiviin saakka.

Äidilläni on juomisen seurauksena huono itsetunto, vähän ystäviä, yksinäisyyttä, masennusta ja niin edelleen. Näitä tunteita puretaan minuun haukkumalla, syyttämällä, syyllistämällä. Tilanne paheni merkittävästi kun sain ensimmäisen lapseni. Viimeksi minua on syytetty siitä, kun meillä on huono äiti-tytär-suhde. Tässä helvetissä olen elänyt aina, hieman muuttaa muotoaan, mutta on pysyvästi elämässäni."
– Nimimerkki syyllinen

"Alkoholinhuuruista lapsuutta olen viettänyt tosiaan 1970-luvun puolenvälin jälkeen aina siihen asti, kun kotoa muutin asian vuoksi pois. Äitini ja isäpuoleni olivat aikamoisia juoppoja koko yhdessäolonsaajan, mikä päättyi sitten isäpuoleni kuolemaan. Ei tullut yllätyksenä, kun alkoholimyrkytys oli kuolinsyy, ynnä muuta. En ole katkera äidilleni enkä syyllisyyttä ja häpeää tunne enää niin paljon kuin ennen, olenhan jo kuitenkin kauan elänyt itsenäistä elämää ja ilman alkoholia. Lyhykäisyydessään, juopon tyttärestä ei tullut juoppoa, jos mistä, niin tästä olen ylpeä itsestäni!

Mutta kyllä aika lapsuudessani ja nuoruusiässä kuusilapsisessa perheessä oli välillä vaikeaa, kun oli pulaa rahasta (ihme, sitä kyllä viinaan riitti, yltäkylläisyyteen asti), vaatteet saatiin kerran vuodessa uudet, kevät- ja joulujuhliin. Ei ollut viikkorahoja eikä paljon mitään muutakaan luksusta, mutta kotimme silti kaikesta huolimatta oli siisti ja puhdas, ja ruokaakin riitti.

Teini-iässä asiat muuttuivat, kun pystyi sanomaan vastaan ja ymmärsi sen, mistä on kyse... Ja aika shokki se oli, kun itse tajuaa asian vakavuuden, että 'hei, mun äiti ja iskä ovat alkoholisteja'. Siitä ne mahtavat riidat äidin kanssa sitten alkoivat, joka johti siihen, että häivyin noin 17-vuotiaana kotoa mahdollisimman kauas kotipaikkakunnaltani. Päätöstä en ikinä ole katunut."
– Nimimerkki Santtu

"Oma äiti ja isäpuoleni ryyppäsivät koko lapsuuteni läpi kaikki viikonloput, juhannukset, joulut, kesälomat. Seuraavaksi olikin suuri tarve sitten vetää meidät lapset kännisiin riitoihin mukaan. Välillä käytiin fyysisesti käsiksi ja revittiin täydestä unesta (mikäli oli ensin saanut nukahdettua huudoilta sekä täysillä soivalta musiikilta) ylös sängystä sätittäväksi ja talvella yövaatteissa heitettiin ulos pakkaseen. Siskoa revittiin tukasta ja huoneen seinältä revittiin kaikki julisteet alas ihan kiusaksi.

Riitojen syiksi kelpasi ihan mikä tahansa, milloin oli leivän päällä liikaa voita tai juustoa. Lempi riidanaihe oli 8-bittinen Nintendo, jonka isäni oli minulle syntymäpäivälahjaksi ostanut. Se ei sopinut isäpuolelleni. Kahdeksan vuoden ajan sitä paiskittiin ympäri taloa, milloin se löytyi aamulla takapihalta lumihangesta tai nurkkaan paiskattuna vierashuoneesta. Kesät vietin kaikkein mieluiten isän ja isovanhempien luona.

Nyt, kun on oma lapsi, en pysty juomaan hänen lähellään yhtään, sekä tuomitsen kaikki, jotka esiintyvät humalassa lapsen kanssa."
– Nimimerkki Jamas

"Äitini oli täysin raitis. Isälläni oli 'lääkepullo', josta saimme maistaa lusikalla. Isääni näin kerran humalassa, olin tuolloin ehkä viisivuotias. Minulla on puolitusinaa veljiä, joista viisi alkoholin väärinkäyttäjiä. Sisareni ja minä olemme maistaneet, muttei ongelmaa. Itse käytin noin 20-vuotiaana ystäväporukassa, mutta kohtuudella. Tänä päivänä jää viinilasiin ruuan kanssa.

Veljeni kuolivat alkoholin seuraamuksista, siis viisi alle kuusikymppisinä, aivan turhaan. Sain tuta yöllisiä heräämisiä, jatkuvaa häirintää, pelkoja, ahdisteluja, jopa väkivaltaa heidän taholtaan. Kiitos, että he ovat siellä, mistä ei enää tulla ahdistelemaan."
– Ei nimimerkkiä

"Isäni oli sodan jälkeen suuren yhtiön myyntipäällikkö ja teki kauppoja Venäjälle. Se oli yksi alkoholismin syy. Vielä tänään pelkään, kun isä ei ole tullut kotiin viiden maissa. Silloin (ennen) nousi jo ahdistus, tiesin, että pitkä juominen oli alkanut.

Kun hän muutaman päivän kuluttua tuli kotiin yöllä, huonossa kunnossa, hän ei löytänyt avainreikää ovessa. Tämä ääni, kun avain hakee ovessa lukon reikää, herätti minut ja tiesin, että nyt se alkaa... Isä oli väkivaltainen äitiä kohtaan, ja äitiä vietiin kerran ambulanssilla sairaalaan. Äiti olisi ottanut avioeron, mutta hän oli kotiäiti ilman ammattia. Minulla on aina ollut huono omatunto ja olen ollut kiltti tyttö, joka on hakenut kaikilta hyväksymistä."
– Ei nimimerkkiä

"En ole katkera ja olen antanut anteeksi. Tosin vain itsekseni, ei kukaan ole anteeksi pyytänytkään. Isä joi itsensä hengiltä alle 50-vuotiaana, ja äitiin olen joutunut katkaisemaan välit. En pysty elämään niissä valheissa ja kulisseissa."
– Nimimerkki Laura

***