"Onhan se ihmeellistä, että sellaiset männyt nyt kuolevat, jotka ovat eläneet saaristossa satoja vuosia ja kestäneet kaikenlaisia säitä."
Kun männyn latvus ruskettuu ja puu voi silmin nähden huonosti, sen kuoren alla saattaa asustaa okakaarnakuoriainen. Tämä pieni hyönteinen on viime aikoina yleistynyt Suomessa ja yllättänyt jopa asiantuntijat.
Okakaarnakuoriainen kuuluu Suomen perinteiseen lajistoon, mutta aiemmin sitä on ollut määrällisesti vähän ja myös sen puille aiheuttamat vahingot ovat jääneet vähäisiksi.
– Kesä 2018 oli ennätyslämmin, silloin Ruotsissa oli suuria metsäpaloja. Vuonna 2019 alkoi tulla ilmoituksia, että nyt on männyissä jotain omituista, kertoo tutkija Tiina Ylioja Luonnonvarakeskuksesta eli Lukesta.
Sittemmin okakaarnakuoriaisten hävittämiä männyn latvuksia on nähty enemmänkin. Dramaattisimmat esimerkit ovat lounaisrannikolla ja -saaristossa. Satakunnassa ja Keski-Suomessa on havaittu pienempiä esiintymiä, Ylioja kertoo.
– Okakaarnakuoriainen oli yllätys, sitä ei osattu odottaa. Se on siitä jännä, että se menee kaikenikäisiin mäntyihin.
– Yksittäisistä kuolleista puista ei metsänomistajan tarvitse huolestua. Mutta onhan se ihmeellistä, että sellaiset männyt nyt kuolevat, jotka ovat eläneet saaristossa satoja vuosia ja kestäneet kaikenlaisia säitä.
Puu menehtyy janoon
Kaarnakuoriaislajien elämään kuuluu munia munansa puun kuoren alle nilakerrokseen, jossa puu sekä kuljettaa että varastoi ravinteita. Toukat syövät nilakerrokseen käytäviään.
Okakaarnakuoriainen tuo puuhun mukanaan sinistäjäsienen, jonka rihmasto katkoo mantopuussa eli pintapuussa vedenkuljetuksen juurista latvukseen. Puu menehtyy janoon.
Moni muu kuoriainen aloittaa tyvestä, mutta okakaarnakuoriainen valtaa puun latvasta.
Okakaarnakuoriaisen valtaamista puista on tyypillisesti löytynyt myös havuparikas-nimistä sientä. Yliojan mukaan vielä ei tiedetä, miten paljon havuparikkaan esiintyminen puussa vaikuttaa siihen, että okakaarnakuoriainen pystyy käymään puun kimppuun.
Okakaarnakuoriainen on etenkin männyn vitsaus ja kirjanpainaja kuusen. Havupuiden nilakerrosta syömään pyrkii useita muitakin hyönteislajeja, esimerkiksi kuusentähtikirjaaja ja aitomonikirjaaja sekä pikkukirjanpainaja ja kiiltokirjanpainaja.
– ämä siinä sivussa myös runsastuvat. Niillä on jokaisella oma ekolokeronsa, Ylioja sanoo.
Kaarnakuoriaiset tyypillisesti eivät lennä pitkiä matkoja. Niinpä uusi okakaarnakuoriaisesiintymä sijaitsee yleensä jopa alle sadan metrin päässä edellisestä.
Joukkovoimalla myös terveisiin puihin
Ilmastonmuutoksen myötä niin okakaarnakuoriaiselle, kirjanpainajalle kuin muillekin kaarnakuoriaislajeille on tullut Suomessa entistä mukavammat oltavat. Kuumat ja kuivat kesät heikentävät pohjoisen puiden elinvoimaa, mikä tekee ne helpommiksi hyökkäyskohteiksi. Lisäksi lämpimässä hyönteiset kehittyvät nopeammin.
– Kuivuudesta kärsivät puut ovat alttiita kaarnakuoriaisille. Suomessa on ollut monta entistä lämpimämpää kesää. Puiden aineenvaihdunta on muuttunut ja vastustuskyky heikentynyt, Ylioja selvittää.
– Kun sopivan heikkokuntoista puuta löytyy, kaarnakuoriaiset rupeavat runsastumaan. Kun niitä on oikein paljon, ne pystyvät joukkovoimalla menemään terveisiinkin puihin.
Osuutensa asiaan on myös roudattomien ja vähälumisten talvien talvimyrskyillä. Jos kuusia kaatuu myrskyssä paljon ja niiden juurista osa on vielä maassa, kaatuneet puut ovat oiva kasvualusta etenkin kirjanpainajalle. Jos vielä seuraava kesä on kuuma ja kuiva, kaarnakuoriaiset edelleen runsastuvat.
Neulasia syövä havununna on Suomessa harvinainen, mutta ilmaston lämmetessä se on levinnyt pohjoista kohti. Puolassa, Saksassa ja Itävallassa havununnan joukkoesiintymät ovat aiheuttaneet laajoja metsätuhoja.
– Sitä mukaa kuin ilmastonmuutos etenee, saadaan uusia haitallisia lajeja Suomeen metsätaloutta haittaamaan, sanoo Päivi Lyytikäinen-Saarenmaa, metsäalan asiantuntijayhtiö Tapion vanhempi neuvonantaja.
Vuosi 2023 oli maailman siihenastisen säähavaintohistorian lämpimin, mutta vuosi 2024 kääntyi vielä lämpimämmäksi.
Koivun tuoksu karkottaa kirjanpainajia
Kun ilmaston lämpeneminen vauhdittaa hyönteistuhoja, ilmastonmuutosta kannattaa pyrkiä hillitsemään – eli vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ja fossiilisten polttoaineiden kulutusta. Vaikka tässä onnistuttaisiinkin, vaikutukset näkyvät vasta pitkällä aikavälillä.
Keskeinen tapa vahvistaa metsiä on puuston monipuolistaminen eli lehtipuiden lisääminen havupuiden rinnalle. Sekametsien suosiminen vähentää luontokadon vaaraa sekä vahvistaa metsien tuhonkestävyyttä ja ilmastonmuutokseen sopeutumista.
– Tiedossa on, että koivun tuoksu karkottaa kirjanpainajia, kertoo Ylioja Luonnonvarakeskuksesta.
– Yhden puulajin metsät ovat alttiita tuholaisille. Sekapuustosta hyönteiset eivät yhtä helposti löydä isäntäkasvia.
Luken kotisivuilla kerrotaan, että koivun osuuden lisääminen 25 prosenttiin saakka parantaa kuusivaltaisen metsän tuottokykyä. Lehtipuiden havaittiin parantavan metsämaan ravinteisuutta, sillä koivujen lehtikarikkeesta vapautuu helposti ravinteita metsäekosysteemin kiertoon. Lehtipuilla on myös hyvä vaikutus metsän aluskasvillisuuteen.
– Etelä-Suomessa ei kannata enää kuusen monokulttuuria harrastaa, toteaa myös Lyytikäinen-Saarenmaa Tapiosta.
Koivun lisäksi esimerkiksi haapa on hänen mukaansa hyvä lehtipuu metsän monipuolistamiseen. Eteläisimmässä Suomessa tulee kyseeseen myös jalava tai lehmus.
Omaan metsään kannattaa mennä
Jos tuhohyönteisten leviämistä haluaa hillitä, metsänomistajan kannattaa mennä paikan päälle katsomaan, kehottaa Lyytikäinen-Saarenmaa. Kaarnavauriot, pihkanorot ja harsuuntuneet oksat ovat varoitusmerkkejä.
Kannattaa kierrellä ja katsella, edes kerran kesässä tai mielellään keväällä ja syksyllä. Tuhopesäkkeet saattavat kasvaa jo yhdessä vuodessa, sanoo Lyytikäinen-Saarenmaa.
Metsään kannattaa mennä, vaikka perintömetsä sijaitsisi kaukana. Jos hyönteisten vaurioittamat puut kaadetaan ja poistetaan metsästä ripeästi, tuholaisten leviäminen hidastuu ainakin sillä erää.
Uusi väline metsän kunnon seuraamiseen on drooni. Sen avulla voi tarkastella puiden latvusten kuntoa helpommin kuin maasta.