Ranskalainen Arsene Wenger on yleensä tiennyt metkut ranskalaisvastustajien nujertamiseen. Keskiviikkona gallikonkari saattoi saada kuontaloonsa lisää harmaan sävyjä, kun hänen valmentamansa Arsenal koki kotikentällään yllätystappion Monacolle.
Monaco – joka siis tulee itsenäisestä Monacon ruhtinaskunnasta, mutta pelaa Ranskan liigassa – voitti jalkapallon Uefa Champions Leaguen neljännesvälierän avausosan Lontoossa maalein 3–1 (1–0). Toinen osa pelataan kolmen viikon päästä.
Wenger valmensi Monacoa vuodet 1987–94. Lähes 20:n Arsenal-vuotensa aikana hän ei ollut aiemmin kohdannut ex-seuraansa kilpatason ottelussa. Muuten ranskalaisvastuksia on kyllä piisannut: Wengerin saldo niistä peleistä on nyt kymmenen voittoa, neljä tasapeliä ja kolme tappiota.
Monacolla oli avausmaalissaan kosolti tuuria. Geoffrey Kondogbia lähti kokeilemaan kaukolaukausta lähes 30 metristä, Arsenal-kapteeni Per Mertesacker tunki kroppansa vedon tielle, ja pallo muutti suuntaa. Maalivahti David Ospina tuijotti hölmistyneenä laukauksen leijailua keskelle maalia. Toinen osuma oli harppuunamaisen vastaiskun tulos. Ylivoimahyökkäyksen päätteeksi Anthony Martial syötti ja Dimitar Berbatov viimeisteli.
– Hermoilimme kentällä, emmekä tehneet järkiratkaisuja. Emme olleet riittävän teräviä päästäksemme sisään peliin ja siitä jouduimme maksamaan, Wenger harmitteli.
– Ensimmäisten 20 minuutin aikana teimme riittävästi, siinä oli ehkä ainekset jopa voittoon, mutta he ovat fyysisesti todella vahvoja ja me hukkasimme paikkamme. Siihen ei ole varaa. En usko, että olimme ylimielisiä – tai ainakin toivon niin. Monaco suoritti ja me emme.
Arsenalilla oli omissa paikoissaan surkuhupaisaa epäonnea. Danny Welbeck tykitti 64. minuutilla avopaikasta päin joukkuetoveri Theo Walcottin takamusta. Alex Oxlade-Chamberlain rikkoi kaukolaukauksellaan Arsenalin kipsin 90 peliminuutin täytyttyä, mutta Monacon vaihtomies Yannick Ferreira-Carrasco rokotti vielä takaisin neljännellä lisäminuutilla.
– Kuinka selität heidän toisen ja kolmannen maalinsa? En tiedä, Wenger tuskaili.
– Emme olleet henkisesti läsnä. Olimme liian kärsimättömiä ja pelasimme enemmän sydämellä kuin aivoilla. 1–2-tilanteessa mahdollisuutemme olivat pienet, nyt 1–3-tilanteessa vielä pienemmät.