Studio55.fi pyysi lukijoita nimeämään suosikkimurteensa. Paljon mainintoja keränneiden Pohjois- ja Etelä-Karjalan, Turun sekä Savon murteiden lisäksi kiitosta saivat esimerkiksi tamperelaisten, lappilaisten, pohjalaisten, suomenruotsalaisten, jyväskyläläisten ja keurusseutulaisten puhetavat.
Suomen Karjalan murteet – ”Kuulostaa koko ajan hymyltä”
Tietenkin karjalan murre. Ai, ku miun sydän sykähtellee, kuullessain ihmisien puhuvan karjalan murretta. Niin varmaan siunkii.
Itä-Suomen murteet sointuvat kauneimmalta omaan korvaan.
Kauneinta on karjalan murre, se vaan on niin kivan kuuloista.
Pohjois-Karjalan murre miellyttää eniten, koska se kuulostaa niin mukavalta.
Nuoresta iästäni huolimatta olen ehtinyt asumaan niin Pohjois-Karjalassa, Kainuussa kuin Pohjanmaallakin. Näistä maakunnista kauneinta murretta puhutaan ehdottomasti Pohjois-Karjalassa! Se on soinniltaan kuin laulamista. Mie ja sie: miten kaunista!
Pohjoissavolaisena miellyttää tutut itämurteet ja niistä eniten Pohjois-Karjalan murre. Sehän on lähellä omaa ja aksentiltaan hieman omaamme sujuvamman kuuloista.
"Mikään murre ei ärsytä minua – ei edes maahanmuuttajien vieras korostus. Kaikkihan me puhumme omalla persoonallisella tavallamme – yksi sortaa ärrää ja yksi puhuu kirjakielellä. Jos tämä erilaisuus ärsyttäisi, koko ajan saisi olla ärsyyntynyt. Onneksi olemme erilaisia joka tavalla!"
Karjalan murre on hauskin, se kuulostaa koko ajan hymyltä. Karjalan murretta puhuttaessa suu täytyy pitää koko ajan hymyilevässä asennossa.
Kaunein on Karjalan murre. Eläväinen, tempaa mukaansa. Olo tulee aktiiviseksi.
Karjalan murre on aika sointuvaa ja miltei laulunomaista. Se ei töksähtele.
Paras on Etelä-Karjalan murre Lappeenrannassa.
Savon murre – ”Tulee hyvälle tuulelle”
Savo on lupsakkaa, rentouttavaa.
Eniten ilahduttaa aina Savon murre, joka on kielellisesti hauskaa ja vertauskuvallista ja siinä saakin olla tarkkana – koska vastuu on kuulijalla.
Paras on lutvikas Savon murre.
Tykkään savon murteesta, koska tulen hyvälle tuulelle sitä kuullessani, se on hyvin kuvailevaa kieltä.
Savon murre kuulostaa parhaimmalta, koska henkinen koti sijaitsee siellä.
Muissa murteissa ei ole niin runsaasti vertailevia ilmauksia kuin savon murteessa. Matkailijatkin viettävät pitkän tovin torilla kuuntelemassa rikasta savon murretta. Vae mittee ootta mieltä?
Aitojen savolaisten puhe saa hymyn irtoamaan.
Paras ja kaunein on savon murre. Suattaa johtua pitkälti siitä, että oon ite savolaenen.
Savon murre on parasta – lupsakkaa, hyvin värikästä ja omaperäisiä sanoja ja sanontoja todella runsaasti. Tulee hyvälle tuulelle, kun kuulee oikean savolaisen puhuvan murrettansa.
"Kaikki murteet ovat kauniita ja ilmaisurikkaita. Ainoa, joka ärsyttää on typerä virkakieli, jota eivät ymmärrä edes sen ammatilliset käyttäjät."
Turun murre – ”Herttaisin”
Turun murre on lähellä sydäntä, siinä on kai hieman ruotsalaista soundia, ja laiskanlepposaa meininkiä.
Turun murre on mielestäni herttaisin, kun siinä on nuotti hiukan kuin ruotsinkielisillä. Se on myös lapsuuteni murre, siksikin rakkain. Ei Turussa tuhlata aikaa turhaan sanojen kientelyyn eikä vientelyyn, vaan puhe etenee reippaasti, jopa sanoja lyhennellen.
Minusta kaunein on Turun murre. Ihan sydämeen sattuu kun sitä usein haukutaan. Turun murteessa on tallella paljon vanhoja sanoja. Meillä osataan ääntää kaksi peräkkäistä konsonanttia sanan alussa, ja myös f.
Turun murre on kaikkein kaunein ja sointuvin, tulee aina hyvälle tuulelle kun sitä kuulee!
Turun murre ehkä on miellyttävimmän kuuloinen, sellainen laulava säksätys.
Pidän kovasti Turun murteesta, en osaa selittää miksi. Jotenkin se on vain kaunista.
Näitäkin kehuttiin – ”Tampereen murre rauhoittavan kuuloista”
Tampereen murre on parasta, se on vaan niin aitoa.
Tampereen murre on jotenkin niin rauhoittavan kuulosta.
Ihaninta on Lapin puhetapa, se leppoisa sointu ja lukuisat h:oot!
Kauneinta murretta puhutaan Tornion seudulla, pehmeää, mukavaa korvalle.
Kaunein on lapin murre/meänkieli, se vain kuulostaa niin hyvältä.
"Minusta kaikki murteet ovat ihania! Ihan todella! Ne tuovat ilmaisuun ihastuttavaa yksilöllistä värikkyyttä ja tuulahduksen tietystä osasta Suomea. Olen itse kolmannen polven helsinkiläinen äitini puolelta, mutta porvoolainen isäni piti stadin slangia anteeksiantamattomana ja sivistymättömänä. Enpä uskaltanut käyttää sitä hänen kuullen, mutta kavereiden kanssa kylläkin. Ilmaisustani tuli sittemmin yleiskielistä ja tavallaan menetin taustani.
Murretta puhuva ihminen tavallaan luokittuu johonkin ryhmään: jäyhäksi pohojalaaseksi, lupsakkaaksi savolaiseksi jne., joka omalla tavallaan helpottaa myös kanssakäymistä hänen kanssaan – tai sitten on muodostanut aiheettomia stereotypioita."
Joitakin suomenruotsalaisia on mukava kuunnella, suomea ja ruotsia sopivasti sekaisin.
Pohjanmaan murre on kaunein.
Pohojalaiset sanoo asiat niin kuin ne on.
Pidän Etelä-Pohjanmaan murteesta, siinä on niin paljon hienoja kuvailevia sanoja.
Pohjalaisten murre. Se on niin mahtipontista ja selvää, ettei siihen ole mitään lisättävää.
Lystikkäin murre on tuo Heli Laaksosen puhuma Lounais-Suomen murre.
Jyväskyläläisen kanssa jutellessa tulee hyvälle mielelle.
Murteista kaunein on porin murre, kaikki sanotaan rehellisesti päi naamaa ja selkeesti et tajuu!
Soinniltaan kaunein on Keurusseudun murre. Peruste: 1900-luvun alussa Keuruulle lähetettiin lapsia/nuoria, (Suomen, joka oli silloin vielä osa Venäjää) ruotsinkielisiltä ja muiltakin alueilta oppimaan puhdasta suomen kieltä, jossa oli vain vähän murresanoja.
Kyllä Etelä-Pohjanmaan murre, varsinkin, kun se on tavallaan ”puhdistunut” tähän nykykieleen, kuulostaa Suomen parhaalta. Ei välttämätä Juha Mietoa kannata ottaa esimerkiksi. Tv:ssä kuultuna Juhan puhe tuntuu alkuasukkaallekin hiukan ”raakalta”.
Aivan etelärannikon murre mielestäni parasta. Lähimpänä ns. kirjakieltä.