Ensin koneenhoitajan oli kiivettävä työmaalleen ulkokautta. Sitten sata kiloa filmiä kelaan ja nauttimaan elokuvasta.
Tämä oli arkea joskus muinoin – nyt filmifriikit pääsivät nautiskelemaan autenttisesta elokuvatunnelmasta, kun viime vuoden Oscar-rohmu Oppenheimer esitettiin Helsingin Bio Rexissä perinteisenä filmikelaversiona.
Mutta miksi elokuvakoneenhoitaja kiipesi työmaalleen ulkoa?
– Paloturvallisuuden vuoksi, ennen oli palavaa filmiä, jos syttyi tulipalo, niin se ei niin helposti levinnyt salin puolelle, koneenhoitaja Axel Fransberg kertoo.
Ja koneenhoitajallakin oli mahdollisuus päästä ulos?
– Ehkä...
Tarkka käsityö on arvossaan, kun tarjotaan 70 millin isoa, monen mielestä parasta filmilaatua. Fransberg on yksi harvoja alan enää taitavia Suomessa.
– On tää hauskaa, kun ei nykyään saa filmiä pyörittää paljon missään, ja sitten on vielä 70 milliä. Ainoa vaativa osuus on, että laitteet toimisi, mutta kyllä ainakin toistaiseksi ollaan selvitty, Fransberg jatkaa.
Filmi paikoilleen ja taidetta kankaalle, yhteensä kuuden kilometrin filminauhan seuraava kela on käynnistettävä toisella projektorilla saumattomasti, kun edellinen loppuu. Fransberg tarkkailee, että salin verhot ja valot ovat kunnossa ja kuva on skarppi.
Siinä riittää työtä kolmen tunnin elokuvan ajaksi.