Salibandyn naisten MM-kisat pelataan joulukuun alussa Singaporessa, ja lähtökohdat eivät siltä osin ole muuttuneet miksikään, että Ruotsi lähtee kisoihin jo kahdeksannen kerran peräkkäin hallitsevana mestarina. Suomen viimeisimmästä MM-kullasta on kulunut jo 22, mutta nyt mestaruusmahdollisuus näyttää realistisemmalta kuin aikoihin – eikä vähiten ykkösketjuun nousseen, vasta kesällä naisten maajoukkueessa debytoineen Miisa Turusen, 18, ansiosta.
Neljänsiin – ja tällä tietoa viimeisiin – MM-kisoihinsa Suomen päävalmentajana lähtevä Lasse Kurronen luonnehtii Singaporeen valittua ryhmää hänen päävalmentaja-aikakautensa kovimmaksi.
– Pomminvarmasti. Nyt jäi ylivoimaisesti kovimpia pelaajia rannalle. Jos miettii, että siellä on Suvi Hämäläinen, Ella Sundström, Sofia Mittentag ja Iida Mettälä, jotka ovat Suomen ja Ruotsin liigassa ihan kärkinimiä eivätkä mahdu meillä tällä hetkellä maajoukkueeseen, niin tämä on kovin, mitä itse olen saanut valmentaa.
Yhtenä ryhmän helmistä loistaa suomalaisen salibandyn kaikkien aikojen kovimpiin lukeutuvana lupauksena jo vuosien ajan pidetty lappeenrantalainen Miisa Turunen.
3-vuotiaana salibandysta innostunut, lokakuussa 18 vuotta täyttänyt hyökkääjä debytoi naisten Salibandyliigan tasolohko B:ssä (NLB:ssä) syksyllä 2019. Ikää oli ensimmäisten otteluiden aikaan vain 13 vuotta.
– Kyllä se mietitytti, että miten tulee pärjäämään, kun oli niin nuori. Vastustajissa saattoi olla kokeneita pelaajia, jotka olivat pelanneet monta vuotta liigaa, Turunen muistelee neljän vuoden takaisia tunnelmiaan MTV Urheilulle.
Jännitys karisi nopeasti. Vain paria kuukautta myöhemmin Turunen teki NST:n ja Pirkkojen välisessä ottelussa tehot 6+1, ja hänet valittiin joulukuussa 2019 naisten Salibandyliigan kuukauden pelaajaksi.
– Kun ei yhtään tiennyt etukäteen, minkälainen taso siellä on, se vähän yllätti, miten hyvin siellä pärjäsi.
Järisyttävä pistetahti
Miisa Turunen on mukana salibandyn naisten MM-kisoissa Singaporessa, ja 18-vuotiaaseen huippulupaukseen kohdistuvat kovat odotukset heti uran ensimmäisissä aikuistan arvokisoissa.
Alkuvuodesta 2020 NST yhdistyi PoNoVon kanssa SaiPa Salibandy -nimeä kantavaksi seuraksi. Muuten kaikki pysyi Turusen osalta ennallaan. Pelaaminen maistui, ja pistetili karttui.
Neljän NLB:ssä pelaamansa kauden aikana Turunen teki 80 otteluun 218 (138+80) tehopistettä.
Tasolohkojen tultua viime keväänä tiensä päähän SaiPa nousi täksi kaudeksi mukaan pääsarjaan, 12 joukkueen F-liigaan.
– Tempo on kovempi, ja pelaajat itsessään ehkä taitavampia. Taso ja vaade ovat korkeampia, Turunen luettelee alkukauden aikana esille tulleita eroja aiempaan.
– Pelasimme monta vuotta samoja vastustajia vastaan, ja huomasimme, että heikommallakin pelillä pystyi voittamaan. Nyt ei riitäkään enää ihan ok -tason suoritus, vaan pitää pystyä parhaimpaansa. Tietää, että joutuu oikeasti pelaamaan täysillä, ja koen, että se on kivempi asetelma lähteä peliin kuin olettaa, että voittaa joka kerta.
SaiPa on 11 ottelun jälkeen sarjassa neljäntenä kuudella voitolla.
Pistepörssissä Turunen on täysin omilla luvuillaan tehtyään 11 otteluun 40 (12+28) tehopistettä. Naisten pääsarjan yhden kauden piste-ennätys on Nina Rantalan nimissä kaudelta 2016–2017, kun hän teki 22 ottelussa 84 (44+40) tehopistettä. Turunen on tasaisen vauhdin taulukolla matkalla 80 tehpisteeseen.
Syyskuussa Kuopiossa Welhoja vastaan rikkoutui jo pääsarjan yhden ottelun syöttöennätys Turusen tehtailtua SaiPan 14–2-voittoon päättyneessä ottelussa tehot 1+9.
– Ei sitä (ennätysten rikkomista) välttämättä tule itse ajateltua hirveästi, vaikka onkin siistiä, että pääsee tekemään pisteitä. Mutta ensin tulee se, että pääsee auttamaan joukkuetta.
Sitä Turunen ja hänen rinnallaan SaiPan ykkösketjussa hyökkäävät Elsa Holopainen ja Veera Lokka ovat toden totta tehneet. Kolmikko on tehnyt SaiPan 61 maalista peräti 43.
– Pääsimme tekemään kolmikkona hommia jo viime kaudella, ja olemme saaneet pitkään hioa peliämme. Sekin auttaa, että olemme tosi läheisiä ja hyviä kavereita myös salibandyn ulkopuolella. Kun tuntee toisen ihmisenä hyvin, siihen on helppo rakentaa ketjutarinaakin.
"Oman pään sisäinen paine on pahin"
SaiPan ensimmäinen kausi salibandyn naisten pääsarjassa on alkanut mallikkaasti. Joukkue on runkosarjan puolivälissä sarjassa neljäntenä.
Nuorena huippupelaajaksi kypsyminen ei sinällään ole suomalaisessa naissalibandyssa ennennäkemätöntä, mutta silläkin mittapuulla Turunen on tiedetty lajipiireissä poikkeukselliseksi lahjakkuudeksi jo vuosien ajan.
Tämä on luonnollisesti tuonut mukanaan myös huomiota.
– En ole sellainen pelaaja, että nauttisin huomiosta. Tykkäisin mennä ja pelata omassa kuplassa, mutta totta kai ymmärrän, että muita kiinnostaa. Kun pääsee esille, silloin voi auttaa muitakin. Ja kai sen voi itsekin valita, että menestyykö vai ei, jos ei halua olla esillä.
– Oman pään sisäinen paine on pahin. En ota sitä hirveästi ulkopuolelta. Teen vain oman hommani niin hyvin kuin pystyn. Jokaista ei kuitenkaan pysty miellyttämään.
Tehopisteiden tuoman tunnettuuden myötä Turunen kokee myös joutuneensa tietyllä tapaa silmätikuksi.
– Välillä sitä miettii, että olisipa vain sellainen perustallaaja, joka voisi vain häärätä kentällä ilman, että kukaan miettii sitä. Mutta kai se on hieno kunnia, että on sen tasoinen pelaaja, että jotkut joutuvat laittamaan yhden pelaajan seuraamaan vain minua.
Hitaasti ja harkitusti maajoukkueen matkaan
Naisten maajoukkueen mukana Turunen on ollut kesästä lähtien. Syyskuun EFT-turnauksessa Tshekissä koitti maaotteludebyytti, ja lokakuussa Turussa otteet oikeuttivat paikkaan ykkösketjussa maajoukkueen tähtipelaajien Veera ja Oona Kaupin rinnalla.
– Onhan se älyttömän siistiä. Parhaimmat rinnalla. Niin paljon taitoa, pelikäsitystä ja kokemusta muutenkin. Veerakin näkee sellaisia syöttöpaikkoja, mitä ei välttämättä itse edes huomaa.
Turun-turnauksen huipentaneessa Ruotsi-ottelussa Turunen teki tehot 2+2, eikä kenellekään ollut enää tässä vaiheessa epäselvää, että nimi löytyisi myös MM-kisajoukkueesta.
– Jos alkuvuodesta olisi sanottu, että olen joulukuussa Singaporessa, en olisi ehkä uskonut. Toukokuussa Lasse (päävalmentaja Kurronen) soitteli ja kyseli, että miltä tuntuisi lähteä kokeilemaan tempoa maajoukkueen mukaan. Kävin kokeilemassa, ja tällä tiellä ollaan. Vissiin se on ihan hyvin mennyt.
Kurrosen mukaan maajoukkueessa on rakennettu määrätietoisesti sellaista kulttuuria, että joukkueeseen on helppo nousta mukaan. Turusen kokemukset ovat vahvistaneet näkemystä siitä, että asioita on tehty tältä osin oikein.
– Kun on hyvä ja helppo olla, ei tarvitse näytellä mitään, vaan voi olla ihan oma itsensä. Ja kun homma toimii myös kentällä, se voi olla välillä kivaakin, Kurronen sanoo.
– Mediassa ja somessa on ihmetelty, miksei Miisa ole ollut aiemmin mukana, kun hän on dominoinut liigassa. Ehkä tässä on opittu vanhoista, että joskus on hätäilty nuorten kanssa. Nyt koettiin, että on oikea aika. Annettiin kesä näyttää, kuuluuko kisaryhmään, ja tämä syksy löi viimeisen sinetin.
Itsekin Lappeenrannassa asuva Kurronen tuntee Turusen lähes 15 vuoden ajalta ja on valmentanut tätä jo juniorijoukkueissa.
– Maajoukkueympyröissä yhteistä historiaa on nyt sen puoli vuotta. Samalla kyydillä olemme kulkeneet, kun sieltä melkein naapureina lähdetään leireille, peleihin tai mediatilaisuuksiin. Autossa on voinut jutella salibandysta ja elämästä. Olemme tutustuneet entistäkin paremmin.
– Hän on huikea pelaaja ja ihminen. Ilolla olen seurannut hänen kehittymistään ja kasvuaan maailman huipulle.
Työ, työ, työ – ja vielä kerran työ
Päävalmentaja Lasse Kurronen johdattaa jo neljännen kerran Suomen naisten salibandymaajoukkueen MM-kisoihin.
Pelaajana Turusen salaisuus on Kurrosen mukaan äärimmäisen yksinkertainen.
– Kyllä se on toistojen lukumäärä. Ei siinä ole taikatemppuja. Hän on aloittanut harjoittelemaan salibandya 3-vuotiaana, ja hän tekee sitä kymmeniä tunteja viikossa omaehtoisesti. Se myös näkyy. Pallo tottelee paremmin kuin monella muulla. Lisäksi hän näkee kenttää hyvin ja hänellä on hyvä pelikäsitys.
Tältä pohjalta Turusella on joulukuussa Singaporessa edellytykset olla Suomen kannalta käänteentekevä pelaaja, kun haussa on naisten maajoukkueen kolmas maailmanmestaruus.
– Sen näki syksyn harjoituspeleissä, että ruotsalaisetkin ovat tiedostaneet, minkälaisesta pelaajasta on kyse. He eivät ainakaan yliryntäile hirveästi päälle. On totta kai hyvä, että meillä on tällaisia x-factor-pelaajia.
– Miisa pystyy omalla henkilökohtaisella suorituksellaan pienessä hetkessä muuttamaan pelin suuntaa, ja sellaiset pelaajat ovat arvokkaita.