Suomen uutisissa ykkösaihe 20 vuotta sitten oli jääkiekkoilija Teemu Selänne ja Jääkiekkoliiton puheenjohtajan Kalervo Kummolan kolari.
Selänne oli harjoittelemassa ralliautolla suljetulla tiepätkällä tulevan viikonlopun Ikaalisten SM-ralliin. Perjantaina 2. heinäkuuta vuonna 1999 järjestetyt harjoitukset päättyivät vakavaan kolariin, kun Selänne ajoi nokkakolarin Kummolan ajaman auton kanssa.
Selänteellä oli kyydissään yksi henkilö, Kummolan autossa oli hänen lisäkseen neljä henkilöä, muun muassa Raimo Helminen. Kolarissa oli ainekset todella vakavaan onnettomuuteen, mutta Kummola ehti väistää hieman, ennen kuin nypystä ilmojen teille singonnut Selänteen ralliauto osui suoraan nokkaan.
Tie ei ollut ainoastaan Selänteen käytössä, vaan samalla pätkällä SM-ralliin valmistautuivat myös rallikuskit Pasi Hagström ja Jouko Puhakka.
Tie oli suljettu harjoitusta varten, mutta ilmoitusta viranomaisille ei oltu tehty. Muuten järjestelyt saivat tuoreeltaan puhtaat paperit Ikaalisten poliisin komisariolta Rauli-Pekka Pajuharjulta.
– Tilannehan oli se, että he olivat hyvin kyllä sulkeneet sen tien ja informoineet tien asukkaat ja saaneet periaatteessa moraalisen luvan käyttää tietä, ettei se häiritse asukkaiden rauhaa. Varmistusmiehet olivat tien molemmissa päissä, Pajuharju selvitti heti tapahtuman jälkeen MTV Uutisille.
– He olivat hyvin sen sulkeneet ja pyrkineet varoittamaan kaikkia ja ottaneet kannan asukkailta, niin tilanne on sellainen, että liikenteen vaarantaminen ja vamman tuottaminen ovat ne, mistä poliisi lähtee tutkinnassa liikkeelle, Pajuharju lisäsi.
(Artikkeli jatkuu videon jälkeen)
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
Teemu unohti sopimuksen
Selänne ei saanut onnettomuudessa fyysisiä vammoja. Hän oli jo kaksi päivää myöhemmin pelaamassa tennistä perinteisessä Bermudan Kannu -turnauksessa. Kummola puolestaan oli kolme ja puoli kuukautta pyörätuolissa kantapäävamman vuoksi, lisäksi hänen kätensä murtui. Kummolan lankomies loukkasi polvensa ja Helminen sai sisäisiä vammoja.
Selänne kommentoi tapahtumia Tulosruudulle kaksi päivää rysäyksen jälkeen. Tuolloin oli puhetta myös, että Selänne menettäisi rallilisenssinsä.
– Ne on pikkujuttuja tämän rinnalla, että mitään ei käynyt ja päästiin kuitenkin aika pienillä vahingoilla, Selänne sanoi 20 vuotta sitten.
(Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen)
Teemu Selänne (oik.) vakavana keskustelemassa autonsa takapenkillä istuneen Kalervo Kummolan kanssa.
Selänne ja Kummola kävivät tilannetta tarkasti läpi vuonna 2013 julkaistussa dokumenttielokuvassa Sel8nne.
Selänteen mukaan testistä oli sovittu, että iltayhdeksän jälkeen ei saa enää ajaa. Kello oli kymmentä vaille ja hän halusi ajaa pätkän vielä kertaalleen. Kummola ilmoitti, että hän lähtee seurueensa kanssa pois, ja he sopivat, että Selänne ajaa ensin pätkän toiseen päähän, millä välin Kummola ajaa pois.
– Minulla oli kaveri kyydissä ja ajoimme normaalisti toiseen päähän, niin kuin ralliautolla ajetaan. Käänsin auton ja rupesin venaamaan. Kello rupesi olemaan kolmea, neljää vaille ja ajattelin, että ei se Kale varmaan enää sieltä tule, että ”ajetaan hiljaa takaisin päin”, Selänne muisteli dokumentissa.
Hän alkoi esittelemään ralliauton pito-ominaisuuksia ystävälleen ja aiemmat puheet jäivät taka-alalle.
– Teemu oli niin innostunut siitä hommasta, että unohti sen koko sopimuksen, Kummola sanoo dokumentissa.
"Se oli mun syy"
Kohtalokkaaksi muodostui lopulta reitillä ollut nyppy – Kummolan mukaan kolmen kilometrin mittaisen pätkän ainut kohta, jossa vastaantulevaa autoa ei näe.
Selänne muistelee, että kyseisessä kohdassa auto lentää ilmassa normaalissa rallivauhdissa parikymmentä metriä. Selänteestä kirjoitetussa Teemu-elämäkertakirjassa hän muistelee, että vauhtia oli noin 150 kilometriä tunnissa ja auto oli ilmassa lyhyemmän aikaa. Kummola oli juuri hypyn alla, kun Selänteen auto sinkoutui ilmaan.
– Kun olin ilmassa, näin, että auto on ehkä 30 metrin kohdalla.
– Kun tulin alas, mitään ei ollut tehtävissä, Selänne muistelee tilannetta.
Kummolalla sentään oli. Hän ehti nähdä vastaanlentävän auton tuulilasin tekstin, ja käänsi ratista nopeasti ojaa päin, minkä seurauksena Selänne törmäsi enimmäkseen kuljettajan puolen etukulmaan.
– Luulen, että se pelasti meidät kaikki, että sain autoa käännettyä sen puoli autoa, Kummola muistelee dokumentissa.
– Ellei Kale olisi ehtinyt vääntää ratista, olisimme varmasti kaikki kuolleet. Olisin mennyt suoraan tuulilasista läpi, Selänne muistelee Teemu-kirjassa.
Vaara ei ollut ohi, sillä Kummolan auton konehuoneeseen syttyi tuli.
– Ajattelin, että näinkö tässä kävi, että minä selvisin tästä kolarista, mutta palan tänne autoon, hän totesi dokumentissa.
Selänne nousi ripeästi autostaan ja juoksi Kummolan autolle tarkistamaan muiden vointia. Kun hän tajusi tapahtuneen, hän lyyhistyi maahan ja luuli menettävänsä tajunsa.
– Sillä lailla siinä oli enkeleitä mukana, että ei käynyt pahempaa. Näin kauan painajaisia välillä siitä ja heräsin ihan hiessä yöllä. Se oli ihan minun syy, vastuu oli minun. Sen jälkeen ei kiinnostanut enää yhtään kyllä ralli, Selänne sanoo JP Siilin ohjaamassa elokuvassa.
Selänne muistelee kirjassaan, että oli sovittu, ettei tapauksesta kerrota kenellekään. Hän järkyttyi, kun pääsi hotelliinsa aamukuudelta ja näki iltapäivälehtien lööpit. Koko tarina kuvineen oli vuotanut julkisuuteen.
Julkisuuteen levisivät myöhemmin myös kuvat, kun Selänne haki pyörätuolissa istuneen Kummolan sairaalasta. Ari Mennanderin toimittamassa Teemu-kirjassa hän kertoo, että tapahtumat saivat hänet vuosiksi henkiseen takalukkoon. Hän käsitteli asian vasta viisi vuotta myöhemmin Kummolan kanssa.
– Kävimme asian syvällisesti läpi Kalen kanssa Leijonien World Cup -paluulennolla Torontosta syksyllä 2004, hän sanoo kirjassa.