Ari Vatasen tuoreessa elämäkerrassa käydään läpi useita pahoja rallionnettomuuksia, joista suomalaismestarille vakavin oli Argentiinan MM-rallin onnettomuus vuonna 1985. Toipuminen vei pitkään ja aiheutti kuskille pahoja psyykkisiä vaikeuksia.
Ari Vatanen kertoo hänet kuolemanporteille vieneestä Argentiinan onnettomuudesta ja sen jälkiseuraamuksista tänään ilmestyvässä Helena Liikanen-Rengerin kirjoittamassa elämäkerrassa Tuulitukka, villimieli – Ari Vatasen elämä (Siltala 2024).
Vatanen jahtasi kaudella 1985 uransa toista maailmanmestaruutta, mutta keskeytysten värittämä kausi piti sisällään paljon muitakin epäonnisia käänteitä. Argentiinan osakilpailussa hän ajoi toisella erikoiskokeella valtavaan kuoppaan, joka oli ilmestynyt tiehen nuotituksen jälkeen.
Vatasen ja kartanlukija Terry Harryman sinkoutuivat arviolta 180–190 kilometrin tuntivauhdista pusikkoon.
LUE MYÖS: "Rallimaailma vältti täpärästi seuraavan katastrofin" – Markku Alénilla kävi hillitön tuuri vain kuukausia Henri Toivosen tragedian jälkeen
Harryman pääsi kohtalaisen vähällä, mutta Vatanen sai pahoja vammoja istuimensa repeydyttyä irti paikoiltaan. Autossa heittelehtiminen mursi häneltä kaularangan, ja katkenneet kylkiluut puhkaisivat keuhkon. Toinen jalka oli mahdollisesti käynyt ulkona autosta murskaantunut pahasti.
Vatanen kuljetettiin onnettomuuspaikalta pieneen sairaalaan, josta hänet siirrettiin armeijan helikopterilla Cordobaan. Sitäkin sairaalaa Peugeot’n tallipäällikkö Jean Todt kuvaili ”kuolemanselliksi”. Lähellä kuolemaa Vatanen olikin.
1:03
Ari Vatanen koki kauhistuttavan ulosajon Argentiinan MM-rallissa 1985 – "Satumainen onni, että olen elossa."
Vaara aivojen tuhoutumisesta
Vatanen oli henkihieverissä vielä Suomeen siirtämisen jälkeen. Vaimo Rita Vatanen kertoi olleensa sairaalassa henkilökunnan ruokalassa, kun hän kuuli lääkärien keskustelun.
– Kun istuin siellä, kuulin kuinka kaksi lääkäriä puhui keskenään, että tuolla se Vatanenkin tekee kuolemaa. He käyttivät termejä, joista en ymmärtänyt mitään, Rita Vatanen kertoo kirjassa.
Vatasen pahasti repeytynyt jalka korjattiin yhdeksän tuntia kestäneessä leikkauksessa. Vielä sen jälkeen mestarikuskin hengissä pysyminen oli hetken aikaa vaakalaudalla. Vaimolle kerrottiin aivojen tuhoutuneen. Oli mahdollista, että Vatanen jää kolmevuotiaan tasolle.
Helena Liikanen-Rengerin kirjoittama Ari Vatasen elämäkerta ilmestyy tänään.
Vatanen virkosi yhtäkkiä hereille, kun perheelle tuttu pastori Olli Valtonen oli vaimon pyytämänä osastolla rukoilemassa hänen puolestaan.
– Hän oli ihan normaali, vaikka siihen asti hän oli ollut aivan sekaisin. Sitten lääkäritkin tulivat siihen, pyysivät, että Ari laskee 20:een ja 20:stä alaspäin yhteen. Ja mikä teidän vaimonne nimi on? Ja Ari se laski kaikkien kanssa leikkiä niin kuin ennen vanhaan, Rita Vatanen sanoo.
Pelkäsi perheensä kuolevan
Toipuminen onnettomuudesta oli Vataselle vaikea myös psyykkisesti. Elämäkerrassaan hän kertoo joutuneensa sairaalassa psykoosiin, joka aiheutti hänelle pelkoja ennen kaikkea 1980-luvun puolivälissä maailmaa järkyttänyttä AIDS-epidemiaa kohtaan.
Vatanen oli varma, että hän oli saanut tartunnan Argentiinassa tehdystä verensiirrosta ja pelkäsi tartuttavansa kaikki lähellään olevat kuolettavasti.
LUE MYÖS: Uutuuskirja: Ari Vatasen menehtyneen Kim-pojan syytökset järkyttivät perhettä – rallilegenda myöntää: "Vien hapen tilasta"
Sairaalasta päästessään Vatasen pituudesta oli lähtenyt senttejä ja painosta parikymmentä kiloa. Pelot olivat silti toipumisessa pahinta ja ajoivat Vatasen itsetuhoisiin ajatuksiin.
– Katsoin päiväunilla olevia Riaa ja Tuaa ja ajattelin, että he kuolevat kohta. Tunsin repeäväni palasiksi. Menin kolmannessa kerroksessa olevan Kimin huoneen parvekkeelle ja katsoin alas. Jos hyppäisin nyt pää edellä, niin kaikki tuska loppuisi.
– Olin syvissä vesissä, hirvittävien pelkojen musertamana, eikä kukaan voinut auttaa. Pahimpana on jäänyt mieleen Diakonissalaitoksen kyyninen sisätautilääkäri, joka pani minut AIDS-testiin ja sanoi, että kai sitä on punaisten lyhtyjen kaduillakin käyty, Vatanen hämmästelee.
Ari Vatanen Dakar-rallissa vuonna 1988.
Vatanen uskoi lääkärien olevan salaliitossa keskenään eivätkä siksi kertoneet hänelle totuutta. HIV-testit näyttivät silti negatiivista. Englannissa tapaamansa egyptiläislääkärin sanat sen sijaan tepsivät:
– Voin lähettää sinut testiin huomenna Pariisiin ja ylihuomenna New Yorkiin, mutta et usko kuitenkaan tuloksia. Ari, we agree to disagree, olemme yhtä mieltä siitä, että olemme eri mieltä, Vatanen sanoo kirjassa lääkärin vastauksesta.
Todellisuuteen havahtumisen jälkeen myös Vatasen henkinen toipuminen pääsi kunnolla alkuun.
3:00
Juha Kankkusen tarina hänen autostaan löytyneistä sormista on yksi rallin B-ryhmän aikojen villeimmistä.