Teinien vaarallinen leikki: Heittivät kivisiä jäälohkareita kävelysillalta Tanjan auton päälle ja lopulta kohti naista itseään – "Syli täynnä jäätä ja tulivat sieltä kaikki kerralla"

Tapahtumat alkoivat vyöryä puoli yhdeksän aikaan illalla, kun Nyholm havaitsi kevyenliikenteen ylikulkusillalta nousevan esiin kolme teini-ikäistä poikaa.

– Olin jo ihan kotini lähellä. Ajoin suoraa katua ja juuri kun lähestyin siltaa, tajusin, että kolme kyyryssä ollutta poikaa nousevat esiin sieltä sillalta. Jokaisella oli syli täynnä jäätä, ja nehän tulivat sieltä kaikki kerralla tuulilasiini.

"Siinä meni näkyvyys ja tein äkkijarrutuksen"

Jääheittely aiheutti heti vakavan vaaratilanteen. Liikenneonnettomuuden riski oli olemassa. Nyholmilla oli nopeutta 40 kilometriä tunnissa. Suuremmassa nopeudessa olisi voinut tulla pahempaa jälkeä.

– Siinä meni aika lailla näkyvyys autosta. Säikähdin ihan hirveästi ja tein äkkijarrutuksen. En ehtinyt edes katsoa, että tuleeko ketään takana. Onneksi takana ei ollut ketään, Nyholm muistelee.

Nyholm päätti pysähtyä tapahtumapaikalle. Hän pysäköi auton tien sivuun ja huusi teini-ikäisille, jotka eivät olleet Nyholmin ihmetykseksi lähteneet pakoon sillalta.

– Nousin autosta ulos ja ajattelin, että poistan vähän niitä jäitä ja katson, että mitä tapahtui. Näin, että pojat yhä kurkistelivat kaiteen yli. Huusin heille, että mitä ihmettä te oikein teette!

"Hähää!"

Tilanne ei suinkaan päättynyt tähän, vaan jäätä alkoi sataa lisää sillalta. Pakenemisesta ei ollut merkkiäkään.

– Yksi poika otti syliinsä ison jäälohkareen. Se oli varmasti lähemmäs jalkapallon kokoinen. Hän huusi ”hähää” ja paiskaisi lohkareen aivan suoraan minua kohti. Se tuli todella lähelle ja todella lujaa. Hän tähtäsi minua päähän, Nyholm sanoo.

Nyholm seisoi juuri tuolloin autonsa oviaukossa. Hän ei ehtinyt täydellisesti pois alta, vaan jäälohkare raapi hänen poskeensa naarmun. Jääkimpale päätyi avoimesta ovesta auton sisälle levitti mukanaan ollut heikoitussepeliä ympäri autoa.

– Ehdin kääntää vain pikkuisen päätä sivuun ja nostaa olkapäät ylös pienenä suojausliikkeenä. Jää meni poskestani suoraan sisälle autoon. Aluksi olin niin säikähtänyt, että luulin, että onnistuin väistämään sen. Kotona huomaisin, että poskessani on verinen, kirvelevä jälki, ei mikään naarmu, vaan siitä oli ihan nahka kuoriutunut. Oli onni, ettei se tullut päähän.

Nyholm huusi teineille soittavansa poliisit. Tämä ei kuitenkaan tuntunut pelottavan jäänviskojia.

Nyholm meni takaisin autoon sisälle ja soitti hätäkeskukseen, sillä kyseessä ei ollut enää mikään harmiton lumipallojen heittely. Koko hätäkeskuspuhelun ajan auton katolle kopsahteli lisää jäätä.

Nyholm ei enää poistunut autosta ennen poliisien tuloa. Jäänviskojat katosivat nopeasti poliisin saapuessa paikalle.

– Poliisi tulikin pian, mutta he eivät lähteneet etsimään poikia. He suhtautuivat vähän siten, että tällaista tapahtuu. He neuvoivat tekemään rikosilmoituksen ja sen teinkin kotiin päästyäni.

Kosolti sepeliä sisälle ja maalipintaan naarmuja

Nyholmin auto kärsi jääkimpalesateessa vahinkoja. Maalipinta naarmuttui useasta kohdasta ja sisälle kulkeutui kosolti sepeliä jäälohkareen mukana.

– Minulla on vahinkotarkastus nyt keskiviikkona, mutta mitä olen itse tässä tarkastanut, niin kymmenestä kohtaa on ainakin maali irti katolta ja konepelliltä. Lisäksi pitkin sisätiloja on hiekkaa ja sepeliä. Tuuletuskanavat ja kojelauta olivat täynnä sepeliä ja kuraa. Molemmille penkeille on sulanut vettä jääkimpaleista. Käsijarru rahisee, siellä on sitä sepeliä sisällä, Nyholm luettelee.

Nyholm onnistui näkemään jäätä viskelleet pojat hyvin tarkasti. Hän on ammatiltaan yläkoulun opettaja Helsingissä. Hän tunnisti pojat suunnilleen saman ikäisiksi kuin omat oppilaansa. Hän on kuitenkin varma, ettei kyse ole hänen omista oppilaistaan.

– Kaikki varmaan ajattelevat heti, että ovat omia oppilaitani, mutta onneksi eivät olleet. Omat oppilaani ovat todella ihania. Kun teen nuorten kanssa töitä, niin ajattelin heti, että minkälainen nuori tekee jotakin noin hölmöä. Poliisikin sanoi paikalle tultuaan, että tämä voisi olla jopa tapon yritys.

Jokataltavinen ilmiö

Komisario Ilkka Kantola Länsi-Uudenmaan poliisista sanoo, että kyseessä on jokatalvinen ilmiö. Kantolan kuvailema tyypillinen tapaus on hyvin samantapainen kuin se, jonka uhriksi Nyholm joutui.

– Tämä on jokatalvinen ilmiö eri puolella Suomea, useimmiten täällä eteläpäässä maata. Yleensä keskenkasvuiset pojat tätä harrastavat. Tätä tapahtuu nimenomaan silloin, kun on tällaiset jäiset kelit. Sieltä harvemmin mitään kevyttä lunta heitellään, Kantola sanoo.

Hän ei osaa sanoa tarkasti, montaako vastaavaa tapausta Länsi-Uudenmaan poliisi on tutkinut tänä talvena. Hän kertoo kuitenkin, että vuosittain tulee esiin tapauksia, joissa jäänheittelyn kohteena olleeseen ajoneuvoon tulee vahinkoja. Ilmoituksia yrityksistä tähdätä autoja lumipalloilla tai jääkimpaleilla tulee useita.

– Näitä tutkitaan usein liikenneturvallisuuden vaarantamisena ja myös vahingontekona, jos kimpaleet osuvat autoon. Joka talvi tulee vähintään kerran sellainen tapaus, jossa autoon tulee vaurioita.

"Kallonmurtuma voi olla hyvin mahdollinen"

Jääkimpaleiden heittelystä voi Kantolankin mukaan aiheutua hyvin vakavia vaaratilanteita.

– Henkilövahinkojakin voi tulla. Jos tekee äkkinäisen väistöliikkeen, voi menettää ajoneuvon hallinnan ja törmätä vaikka sivulla ajavaan autoon tai törmätä kaiteeseen. Ääritapauksessa voi vaikka kuolla, jos jäälohkare osuu päähän. Kallonmurtuma on hyvin mahdollinen, jos lohkareella on tarpeeksi vauhtia ja se tulee terävä kulma edellä. Kyllä näitä voidaan tutkia vaikka törkeän pahoinpitelyn yrityksenä. Kantola sanoo.

Vaikka henkilövahinkoja ei sattuisikaan, voi lasku jääkimpaleiden viskelystä nousta jopa tuhansiin euroihin.

Kantola muistuttaa, että korvausvastuu on olemassa, vaikka tekijä olisikaan rikosoikeudellisessa vastuussa, eli on alle 15-vuotias.

– Tämä on erittäin ajattelematonta toimintaa. Modernissa autossa, jossa on sateentunnistus ja jäänestojärjestelmät, voi pelkkä tuulilasin vaihto pyöriä tuhansissa euroissa. Harvoin pelkkä tuulilasi menee, vaan jos jääkimpale pomppaa konepellistä ja konepelti menee uudelleen maalattavaksi, tulee vielä satojen eurojen lisälasku tuulilasinvaihdon päälle, Kantola sanoo.

Kantola kehottaa vanhempia puhumaan lastensa kanssa jäänheittelyn vaaroista.

– Vanhempien pitäisi terottaa ja tähdentää lapsilleen sitä, kuinka vaarallista tällainen on. Jos joku tällaisesta vammautuu ja heittäjälle tulee tuhansien eurojen korvaukset, voi sosiaalitoimi joutua miettimään jopa lapsen huostaanottoa.

"Kannattaa hankkia jännitystä elämään muilla keinoin"

Nyholmilla on itsellään kaksi teini-ikäistä lasta. Hän ymmärtää tiettyyn pisteeseen asti teinien jännityksen hakua.

– Omat lapseni sanoivat minulle tietävänsä porukoita, jotka harrastavat tällaista lumenheittelyä. Siihen ilmeisesti suurin osa tiedostaa, että tämä on vaarallista ja siinä voi käydä hullusti. Riittää, että siellä on yksi voimakas henkilö, joka ei ajattele ja houkuttelee muita mukaan, Kantola arvelee.

– Ainahan lapset ja nuoret ovat tehneet jotakin kiellettyä, näpistellään jotakin kaupasta ja muuta, mutta tässä tapauksessa minusta tuntuu, että kaikki eivät ihan ajattele, että mitä seurauksia tällasella voi olla.

Nyholm toivoo, että vanhemmat keskustelisivat lastensa kanssa siitä, mikä on oikein ja väärin.

– Varmasti vanhemmat tekevätkin niin. Sellainen viesti minulla on kaikille, että tässä voi pahimmassa tapauksessa mennä joltakulta henki. Kannattaa hankkia vähän turvallisempia harrastuksia ja jännitystä elämään muilla keinoin, Nyholm sanoo.

Asiasta uutisoi ensin Helsingin Sanomat.