Viallisista tekonivelistä tai sydämen tahdistimista aiheutuvat ylimääräiset haitat saattavat tulla potilasvakuutuksesta korvattaviksi. Nykyisin tällaista mahdollisuutta ei ole edes selvissä vikatapauksissa, ja korvauksen hakeminen tuotevahinkolain nojalla on potilaalle usein hankalaa.
Sosiaali- ja terveysministeriössä ryhdytään lomien jälkeen pohtimaan potilasvahinkolain muutostarpeita, ja päällimmäisenä on juuri kysymys potilaaseen kiinteästi asennettavista laitteista, sanoo hallitussihteeri Päivi Salo.
Tuotevahinkolain kautta haettu korvaus ei Salon mukaan ole välttämättä huonompi, mutta korvauksen hakeminen on potilaalle työläämpää ja kalliimpaa. Usein potilaan voi olla itse hankala osoittaa, että tuotteessa on todella ollut vikaa. Potilasvakuutuslaki taas tarjoaa kiistakysymyksiin puolueettoman asiantuntija-arvion hyvin pienin kustannuksin.
Tekoniveliin liittyviä vahinkotapauksia oli joitakin vuosia sitten runsaasti, mutta tilanne on osittain parantunut, kun tuotteet ovat kehittyneet. Sydämen tahdistimet eivät ole isommin ongelmia aiheuttaneet.
Riskinjaossa potilas jää usein heikoille
Sekä Potilasvahinkolautakunta että Potilasvakuutuskeskus pitävät uudistusta tarpeellisena. Kiinteästi asennettavat laitteet jätettiin aikoinaan tietoisesti pois potilasvahinkolaista. Terveydenhuollon vastuulla on kuitenkin näiden laitteiden hankinta, ja jos laite osoittautuu virheelliseksi, on terveydenhuolto velvollinen järjestämään uusintahoidon.
Potilaalla ei kuitenkaan ole edes selvissä vikatapauksissa mahdollisuutta saada korvausta laitteen viasta johtuvasta ylimääräisestä haitasta esimerkiksi potilasvakuutuksesta, sanoo Potilasvahinkolautakunnan puheenjohtaja Juhani Kaivola.
Kaivolan mukaan valmistajan, terveydenhuollon ja potilaan välisessä riskinjaossa potilas näyttääkin jäävän heikkoon asemaan. Kun jo osa terveydenhuollossa käytettävistä laitteista on potilasvahinkolain piirissä, hän ei näe mitään esteitä lain soveltamisalan laajentamiselle myös pysyvästi potilaaseen asennettaviin laitteisiin.
Korvausjärjestelmän kustannuksia uudistus lisäisi. Kustannuksia saattaa syntyä myös siitä, että laitteiden viallisuuden selvittäminen voi olla työlästä.
Kohtuuttomuuden kynnys matalammaksi
Potilasvahinkolautakunta lieventäisi myös Potilasvahinkolain kohtuuttomuusharkinnan kynnystä. Näin voitaisiin vahvistaa potilaiden korvausturvaa epäonnisten hoitotilanteiden jälkeen. Vastaavasti korvattavien vahinkojen määrä sekä korvausmenot todennäköisesti kasvaisivat, arvioi Kaivola.
Kohtuuttomuusharkinnalla voidaan eräissä tapauksissa korvata potilasvahinkona hoidosta aiheutuneita haittoja silloinkin, kun potilasta on hoidettu hyvän hoitokäytännön mukaisesti. Hoidosta on kuitenkin täytynyt aiheutua pysyvä vaikea sairaus tai vamma.
Kaivolan mielestä tämä kynnys on johtanut siihen, että kohtuuttomuusperusteella jäävät korvaamatta kaikki hankalat pitkäaikaisetkin haitat, jos niistä ei loppujen lopuksi aiheudu laissa tarkoitettua pysyvää vaikeaa sairautta tai vammaa. Ero infektioiden aiheuttamien haittojen korvaamiseen on merkittävä, koska niissä ei pysyvän haitan syntyminen ole korvauksen ehtona.
(MTV3-STT)