"Terapeutti totesi minun eläneen psykoosissa noin kolme vuotta" – suomalaisten rankat tarinat kertovat selviämisestä

"Tällä hetkellä olen taas väsynyt ja minulla on kipuja. Saan huonosti happea, jonka takia en jaksa tehdä mitään, käydä koulua vaikka yritän yms. Tulevasta en tällä hetkellä vielä tiedä, mutta minulle on kerrottu, että on mahdollista, että tulen tarvitsemaan uuden sydämen jossain vaiheessa elämääni."
– Ella

"Aloin jo turtua tilanteeseen, kunnes ensimmäisen kerran lääkärin tapaamisessa minua vihdoin uskottiin. Pääsin kaikkien jonojen ohi psykiatrisen sairaalan asiakkaaksi ja sitä kautta intensiiviseen terapiaan kolmeksi vuodeksi vuonna 2008. Terapeutti totesi minun eläneen psykoosissa noin kolme vuotta."
– Sanna

"Olen tyypin 1 diabeetikko. Ironisesti sairauteni todettiin Diabetestietokuukautena, Marraskuussa 2009. Olin 11-vuotias."
– Sophie

He ovat sairaita, ja juuri siksi kauniita. Siis sairaankauniita.

Facebook-sivu Sairaankaunis kerää yhteen suomalaisia kohtaloita. Sivulla voi jakaa tarinansa sairauden, henkisen tai fyysisen, kanssa elämisestä. Sivua ylläpitää 28-vuotias kolmen lapsen äiti Nanku Anttila Mäntästä.

– Kesällä tuli ajatus sanasta "sairaankaunis". Se viittaa perhetaustaani, siskoni sairauteen.

Anttilan siskolla todettiin MS-tauti nuorella iällä.

– Kun siskona katsoin hänen elämäänsä ja vaikeita asioita, näin myös kauneuden vaikeudesta huolimatta. Suunnittelin siskolleni pipon, jossa luki sairaankaunis. Blogissani kerroin siitä. Piposta innostuttiin hirveästi.

Pipoa tilattiin runsaasti. Tilaajilla oli jotakin yhteistä: he lähes poikkeuksetta kertoivat Anttilalle, millaisiin olosuhteisiin pipo lähtee. Syntyi ajatus julkisesta foorumista, jolla kuka tahansa voisi kertoa tarinansa ja saada kannustusta.

– Entä, jos joku joskus uskaltaisi kertoa julkisesti oman tarinansa ja saisi sitä kautta tsemppiä ja rohkaisua? Voisi myös jakaa muille rohkaisua siitä, että on selviytynyt vaikeuksista, ja ansaitsee olla sairaankaunis.

Hulmuavat hiukset ja iloiset virneet kätkevät rankan tarinan

Sairaankaunis-sivu on ollut julki muutaman viikon. Alussa tarinoita oli vain pari. Sitten homma lähti niin sanotusti lapasesta.

– Aluksi siellä oli muutamia tarinoita, jotka lähtivät todella nopeasti leviämään. Niistä tykättiin hirveästi ja ihmiset kiinnostuivat siitä, mikä sivu on kyseessä. Tarinoita alkoi tulla lisää ja lisää. Tällä hetkellä (27.11.2015) sivulla on 230 tarinaa, ja koko ajan tulee lisää. Olen todella yllättynyt siitä, miten ihmiset ovat lähteneet tähän mukaan. Sivuista on tullut todella paljon positiivista palautetta. Se tsemppi, jota on tullut, on todella ihailtavaa ja mahtavaa.

Sivuston ihmiset ovat kuvissaan hymyileviä. Hulmuavat hiukset ja iloiset virneet saattavat kuitenkin kätkeä alleen rankan tarinan.

– Monet sairaudet ovat sellaisia, ettet näe, onko ihmisellä vaikeaa vai ei. Tarinat auttavat kaikkia ymmärtämään, kuinka paljon vaikeuksia ihmisillä on, ja kuinka paljon kamppailuja ihmiset käyvät läpi elämässään.

"2008, peruspäivä tallilla. En tiennyt, että se päivä tulee muuttamaan sormien napsautuksesta koko elämäni, hevoset, silloinen intohimo ja tämän päivän pelote. Tulin 2008 pää edellä hevosen selästä alas. Katkonaisesti muistipätkiä sieltä täältä, ambulanssilla kiireesti teholle, vanhemmille soitettiin että 3% mahdollisuus on nyt selviytyä. Sairaalamatkasta en muista mitään, yritin maasta nousta koko ajan, mutta korvasta tuli selkäydinnesteitä pihalle, ja oksensin."
– Patricia Sairaankaunis-sivulla

Kiitos, että edes joku lukee

Kiitos, että sain kirjoittaa. Kiitos, että edes joku lukee. 

Moni saa lohtua siitä, että edes joku on lukenut tarinan, kommentoi sitä ja kokee sen merkittävänä. 

Osassa tarinoista on onnellinen loppu, osassa ei. Myös surullisia ja vaikeita asioita saa jakaa.

– Lähtökohtaisesti on kivaa, että on tsemppiä ja on päässyt vaikean asian yli. Totta kai on varmasti suuri määrä ihmisiä, jotka eivät ole päässeet asiasta yli, ja jotka eivät ole sinut sairauden tai itsensä kanssa, Anttila sanoo.

Osan tarinoista Anttila saa yksityisviestillä vain itselleen. Näitä tarinoita ei ole tarkoitettu julkiseen jakoon.

– Siellä on kerrottu, etten ole vielä sinut asian kanssa, mutta haluan kertoa edes jollekin, toivottavasti joskus uskallan kertoa kaikille.

Tarinansa jakaneet ovat saaneet paitsi vertaistukea, myös uusia ystäviä.

– Monet ovat jatkaneet viestittelyjä samojen sairauksien tai ongelmien kanssa painineiden kanssa sekä perustaneet omia tukiverkosto-FB-ryhmiä.

Anttila ei ole rajannut kirjoittajien ominaisuuksia, kuten ikää. Moni tarinansa jakanut on kuitenkin nuori.

– Mielestäni olisi mahtavaa, jos jonkun vanhemmankin tarina sinne tulisi.

"Monesti masentuneille sanotaan, että se on vain laiskuutta. Että nyt pitää piristyä ja tehdä asioita, eikä vain rypeä itsesäälissä. Masennusta ei pidetä sairautena. Se on sairaus, johon yleensä sairastuu eniten ne tunnolliset ihmiset, joille heikkouden myöntäminen on kova paikka. Eikä sitä helpota, että joku haukkuu sinua laiskaksi. Toivottavasti ihmiset alkaisivat ymmärtää tämän."
– Susanna Sairaankaunis-sivulla

Yhteisö moderoi itse itseään

Nettimaailman trolleista ja päänaukomiskommenteista ei ole muodostunut sairaankaunista ongelmaa. Kommenttien määrä on valtava, eikä Anttila pysty toimimaan kommenttipoliisina koko ajan. Yhteisö kuitenkin moderoi itse itseään, ja negatiivisuudet siivotaan pois.

– Sivu halutaan pitää positiivisena, koska ihmiset kertovat todella henkilökohtaisia asioita, ei siellä ole kenenkään mitään mieltä alkaa negatiivisia asioita puhumaan, Anttila sanoo.

– Olen myös luottanut siihen, että jos joku alkaa ahdistaa, minulle laitetaan viestiä, niin poistan sitten. Tarkoitus ei todellakaan ole lähteä riitelemään tai loukkaamaan. Kaksi kommenttia olen poistanut. Ne liittyivät tarinan kertojan liian läheisiin suhteisiin jonkun kanssa ja niissä oli tietoja, jotka eivät mielestäni sopineet palstalle.

Lukuisista tarinoista Anttilan mieleen on jäänyt Mari – Anttilan sanoin "ihana Mari".

– Marilla on sivulla kalju kuva. Siinä näkyy, että tämä ihminen on eri näköinen kuin suuri osa naisista. Siitä huolimatta kuva on iloinen ja siitä näkee, että hän on sinut sen asian kanssa.

"Minulle aikoinaan sanottiin, etten tule koskaan oppimaan piirtämään kunnolla saati ajamaan autoa, koska hahmotuskykyni on heikompi kuin kahdella silmällä näkevä ihminen. Tällä hetkellä minulla on ajokortti ja piirtääkin osaan hyvin. En ole vammani antanut estää asioiden tekemistä tai toteuttamista."
– Jenny Sairaankaunis-sivulla

Somessa panostetaan kiiltokuvaelämään

Sairaankaunis-sivulla ei ole erityistä tavoitetta. Aluksi tavoite oli saavuttaa edes muutama ihminen, jakaa edes muutama tarina. Näyttää, ettei ihmisen ulkonäkö tai käytös kerro kaikkea.

– Ihmisen elämässä voi olla mitä vain. Emme tiedä toisten ihmisten elämästä. Enkä tarkoita, että kaikkien pitäisi tietää kaikkien elämästä kaikki, mutta on hyvä muistaa ja havahtua siihen, että ihmisillä voi olla tosi rankkoja asioita elämässään. Sitä haluan tuoda esiin, ja sitä, että on jokin paikka, jossa voit kertoa tarinasi, ja sinut hyväksytään niiden vaikeiden asioiden vuoksi. Niiden vuoksi olet jotakin erityistä, tässä tapauksessa olet sairaankaunis.

"En hae tällä huomiota tai sääliä, haen ymmärrystä. Vaikka ulkopuolelta näyttää että kaikki ois hyvin, se ei todellakaan tarkoita sitä että kaikki kunnossa, eli rakkaat ihmiset, tutustukaa ennen kun tuomitsette henkilön!"
–Emma Sairaankaunis-sivulla

Sosiaalinen media on aiemminkin saanut pyyhkeitä kiiltokuvamaiseen, täydelliseen elämään keskittymisestä. Positiivisuushaaste, lomakuvat ja onnentoivotukset leviävät Facebookissa – sitä, miten kovasti oma elämä tai uusi sairaus pelottaa, ei jaeta somessa.

– Somessa panostetaan paljon siihen kiiltokuvapintaan: kaikki on tosi hyvin, olet hyvännäköinen ja elämässä menee hyvin. Tämä on aivan päinvastaista: voit olla hyvännäköinen ja ulkoisesti kaikki näyttää olevan hyvin, mutta taustalla voi olla todella vaikeita asioita.

Anttila itsekin on yllättynyt siitä, kuinka paljon vaikeita asioita nuoret käyvät läpi. Moni kokee olevansa aivan yksin, vaikka ympärillä on ihmisiä. Vaikean tunteen jakaminen ei todellakaan ole itsestäänselvyys – moni tarina sivulla alkaakin sanoilla "mietin pitkään, kehtaisinko kirjoittaa".

– En osaa sanoin kuvailla, kuinka olen niin ylpeä siitä, että ihmiset ovat niin rohkeita kertomaan elämästään. Se on yllättänyt minut täysin. Ilman heitä ei olisi olemassa mitään. Eivät nämä sivut olisi mitään, jos ihmiset eivät kertoisi tarinoitaan. Ilman ihmisten rohkeutta ei olisi tällaista juttua.

Tarinoiden lähde: Facebook.com/sairaankaunis