USA/Italia 2010. Ohjaus: Anton Corbijn. Käsikirjoitus: Rowan Joffe, Martin Boothin romaanin pohjalta. Tuotanto: Anne Carey, George Clooney. Kuvaus: Martin Ruhe. Leikkaus: Andrew Hulme. Pääosissa: George Clooney, Violante Placido, Johan Leysen, Irina Björklund, Paolo Bonacelli, Thekla Reuten, Filippo Timi. Kesto: 107 min.
Aiemmin lähinnä persoonallisilla musiikkivideoillaan vakuuttanut ohjaaja Anton Corbijn teki elokuvan puolella läpimurron esikoispitkällään Control (2007). Se oli väkevä kuvaus englantilaisen Joy Division -yhtyeen keulakuvan lyhyeksi jääneestä elämästä ennen itsemurhaa.
Control oli elokuva yksinäisyydestä, ulkopuolisuudesta ja kuolemasta. Sitä on myös ohjaajan uusi trilleri, Martin Boothin romaaniin pohjautuva The American. Vaikka lajityyppi ja mittakaava ovat toiset, elokuvia yhdistää tunnistettava, surumielinen kuvakieli. Pääosaan on saatu isoin mahdollinen tähti, mutta George Clooneyn suoritus on juuri oikealla tavalla pieni.
Maailmalla ristiriitaisen vastaanoton saanut elokuva on herättänyt Suomessa erityistä mielenkiintoa Irina Björklundin sivuroolin ansiosta, ja pätevästi hän ruotsalaiskaunottarena selviytyy.
Milloin Jackin, milloin Edwardin nimellä kulkeva amerikkalaistappaja pakenee Italian maaseudulle tultuaan kilpailevien tappajien saalistamaksi Pohjois-Ruotsissa rakastettunsa Ingridin (Björklund) kanssa. Taakse jää kasa ruumiita, edessä odottaa viimeinen toimeksianto ennen eläkkeelle siirtymistä. Sen antaa luotettu arpinaama Pavel (Johan Leysen); vaan onko Jackin elämässä lopulta ketään johon luottaa?
Castel del Monten pikkukylän yhteisöstä eristäytyvä ammattilainen tekee työtään huolella ja hiljaisuudessa. Hän varoo jokaista askeltaan, rakentaa asettaan ja tutkii perhosten elämää. Harvinainen ihmiskontakti on katolinen pappi Benedetto (Paolo Bonacelli), jota kiinnostavat muukalaisen puuhat ja ennen kaikkea tämän horjuva mahdollisuus taivaalliseen sovitukseen. Ripittäjän ja ripitettävän asemat ehtivät miesten välillä myös yllättävästi vaihtua.
Toinen inhimillinen yhteys kasvaa rakkaudeksi. Ensin prostituoitu Clara (Violante Placido) on nimensä mukaisesti ”selvä tapaus”, mutta ihmisiä kun ollaan, tunteet nousevat molemmin puolin esiin. Ja tämä altistaa heikkoudelle.
Asetelma, jossa rikollinen suostuu vihoviimeiseen keikkaan ja saattaa läheisimpänsä vaaraan, on varsin kulunut. Kun mukaan mahtuu myös hyväsydäminen huora, kliseisyyden vaara on lähellä. Mutta Corbijn väistää vaaran. Hänen käsissään The American ei edes ole oikeastaan trilleri, jollaisena sitä on nuivissa kritiikeissä lähestytty; pikemminkin se on hiottu, paljastava tutkielma ihmisyydestä ja sen mekanismeista. Muutamissa dialogeissa ja symboliikassa sorrutaan lievään osoitteluun, mutta sen antaa anteeksi.
Elokuvasta tekee mielenkiintoisen kaksi asiaa. Ensimmäinen niistä on ohjaajan yhdessä kuvaaja Martin Ruhen kanssa rakentama intensiivinen tunnelma. Pysähtyneet, latautuneet kuvat tyhjiltä italialaiskujilta, metsistä, vuorilta. Tarkkaan valitun musiikin säästeliäs käyttö ja tarpeen tullen hiljaisuus. Nämä kaikki ovat osa päähenkilön, aina vain syvemmälle yksinäisyyteensä vajoavan erakon mielenmaisemaa.
Se toinen tärkeä asia on harmaantuva Clooney, joka näyttää vanhenevan kuten kaikkein kalleimmat viinit. Tunteitaan pakenevana, pinnalta kyynisenä tappajana hän tekee suorastaan pakahduttavaa työtä.
Läpeensä melankolisen tyylipaketin kruunaa Cuby & The Blizzardsin raastavasti esittämä Window of My Eyes. Viimeisessä kuvassa näemmekin ikkunan ja yhdet elokuvahistorian surullisimmista silmistä.
Teksti: Tuuve Aro