Suomessa kalastusta harrastaa liki miljoona lupamaksuvelvollista eli 18–64-vuotiasta. Heistä kuitenkin jopa puolet kalastaa luvatta. Lupamaksut ovat sijoituksia luonnon ja kalavesien hyväksi. Ne palautuvat aina tavalla tai toisella kalastajalle.
Suomessa on totuttu liikkumaan, leiriytymään ja marjastamaan maksutta, jokamiehenoikeudella. Myös pilkkiminen ja mato-onginta ovat ilmaista hupia, mutta muuhun kalastukseen tarvitaan maksulliset luvat.
Metsähallitus kerää valtion veroluontoista kalastuksenhoitomaksua sekä kalastusläänikohtaisia viehekalastusmaksuja. Varojen käytöstä vastaa maa- ja metsätalousministeriö. Vuoden alusta kaikki kalastusmaksut- ja luvat on voinut ostaa osoitteesta eräluvat.fi, josta saa myös metsästys- ja maastoliikenneluvat. Mutta miksi näistä harrastuksista täytyy maksaa?
– Kalastus ja metsästys maksavat, jotta kala- ja riistaeläinkannat Suomessa säilyvät. Sienet tai mustikat eivät metsästä poimimalla lopu. Toisin on monen metsästettävän eläinlajin laita. Kalakantojen elvyttämiseen ja lisäämiseen tarvitaan lupatuotoin kerättäviä varoja, selventää Metsähallituksen Eräpalvelujen erikoissuunnittelija Aku Ahlholm.
Taimenet kutevat lupavaroin
Lupatuottoja käytetäänkin nimenomaan kalavesien hoitoon, kalaistutuksiin, vesialueiden omistajien korvauksiin, neuvontaan, valistukseen, valvontaan sekä moniin kalastusta edistäviin hankkeisiin.
Yksi konkreettinen esimerkki lupavaroin tuetusta, pitkäaikaisesta ja onnistuneesta hankkeesta on Vantaanjoen vesistön kunnostusprojekti.
Muista myös saalispalaute
Lupamaksujen maksamisen lisäksi myös saalispalautteen antaminen on tärkeää. Sen avulla saadaan suoraan kalastuksen ja kalavesien suunnitteluun tarvittavaa tietoa kalakantojen laajuudesta sekä esimerkiksi kalojen koosta.
Saalispalautetta pääsee kuka tahansa antamaan verkossa osoitteessa tuikki.fi.
– Vantaanjoen vesistö on saatu elvytettyä jätevesiviemäristä Suomenlahden parhaaksi taimenvesistöksi. Saamme rahoitusta myös muualta, mutta kalastuskorttivaroista tullut tuki on ollut elvytystyössä ensiarvoisen tärkeää, sanoo Kari Stenholm, Vantaanjoki-vastaava Virtavesien hoitoyhdistys ry:stä.
Parinkymmenen vuoden kuluessa Virtavesien hoitoyhdistyksen toimesta Vantaanjokeen on rakennettu kutusoraikkoja ja poikaskivikoita. Lisäksi on tehty yksi laskeutusallas sekä luonnonmukainen kalatie. Kunnostustöiden ansiosta Vantaanjoen vesistön keski- ja yläjuoksun kaikki taimenet ovat nykyään peräisin luonnonkudusta. Merivaelluksen tehneet taimenet, eli meritaimenet nousevat kutemaan ylimmillään 95 kilometrin päähän merestä.
Vantaanjoen vesistön elvytys on siis jo tuottanut tuloksia, mutta työ jatkuu.
– Konkreettisen kunnostuksen ohessa teemme suojelu-, valistus-, tarkkailu- ja tiedotustyötä, joka niin ikään nielee varoja, Stenholm sanoo.
Myös nuorisotyö on tärkeä kalastuslupatuottojen käyttökohde.
– Kalastuskorttivaroin tuetaan esimerkiksi Kaverin kanssa kalaan -kampanjaa ja valtakunnallista kalastuspäivää. Niiden tarkoituksena on siirtää kalastusperinnettä uusille sukupolville ja tutustuttaa myös kaupunkilaisnuoria luontoelämyksiin, Aku Ahlholm kertoo.
Kalastaja sumun keskellä Seittelinlahdella Tuusulan Paijalan kylässä sunnuntaiaamuna marraskuussa 2013.
Salakalastus haittaa harrastusta
Pelkästään kalastuksenhoitomaksuista kertyy vuodessa 5–6 miljoonaa euroa. Vuodeksi ostettu kalastuksenhoitomaksu maksaa 24 euroa, viikoksi sen saa 7 eurolla. Pienistä summista kertyy iso potti yhteiseen hyvään.
Puolitoista miljoonaa suomalaista kalastaa tavalla tai toisella vuosittain. Heistä 18–64-vuotiaita eli lupamaksuvelvollisia on 900 000. Tästä määrästä kuitenkin vain noin puolet maksaa lupansa.
– Osa heistä on satunnaisia mökkirantakalastajia, jotka eivät edes tule ajatelleeksi lupamaksuja. Mukana on kuitenkin myös aktiivikalastajia, jotka jättävät lupansa tietoisesti maksamatta. Tätä on vaikea ymmärtää. Jokainen maksamaton kalastusmaksu kun on pois kalastuksen eteen tehtävästä työstä. Miksi tahallaan aiheuttaa hallaa omalle harrastukselleen? Ahlholm ihmettelee.
Lähde: Metsähallituksen eräpalvelut