Tiina Jauhiainen piilotti prinsessa Latifan auton takakonttiin ja ajoi maasta – uutuuskirja avaa yksityiskohdat paosta Dubaista: "Mustien aaltojen keskellä seisoi toivonlaivamme"

Dubain prinsessan, Latifan, pakoa suunniteltiin puoli vuotta. Helmikuisena päivänä vuonna 2018 Tiina Jauhiainen hyppäsi ystävänsä kanssa auton rattiin ja aloitti pakomatkan, joka lopulta nousisi uutisiin ympäri maailman. Nyt hän kertoo yksityiskohdat hänen ja prinsessa Latifan yhteisestä pakomatkasta kirjassaan Prinsessan pako, jonka on kirjoittanut Johanna Elomaa.

Tiina Jauhiainen auttoi ystäväänsä, Dubain sheikin tytärtä Latifa al Maktoumia pakenemaan maasta ja isänsä tiukan kontrollin alaisesta elämästä.

Pakoa oli suunniteltu yhdessä noin puoli vuotta ennen tuota päivää, yhdessä ranskalaisen Jaubert Hérven kanssa, jonka Nostromo-aluksen avulla kaksikon piti seilata vapauteen. Hérve oli itse paennut Dubaista talousrikossyytteiden vuoksi joitain vuosia aiemmin, joten Latifa pestasi miehen auttamaan kaksikkoa heidän suunnitelmassaan.

Latifa matkusti Omaniin auton takakontissa

Kirjassa Jauhiainen kertoo, että pakomatkan alussa hän salakuljetti Latifan Dubaista Omaniin kuljettamalla ystävänsä auton takaluukun vararengaslokerossa.

Lokeron päälle lastattiin sisustustavaraa Ikeasta, koska Jauhiainen uskoi, ettei se herättäisi liikaa epäilyksiä rajavartijoissa.  

Päästyään onnistuneesti Omaniin matka jatkui Masqatiin, jonka satamassa Tiina ja Latifa hyppäsivät kumiveneeseen. Tässä kohtaa pakomatkaa heitä avusti myös Tiinan pitkäaikainen capoeiraystävä Chris.

He olivat satamassa noin puoliltapäivin, kun pakomatka oli alkanut Dubaissa aamulla ennen seitsemää. Kumiveneellä taitettavaan matkaan oli kaavailtu kaksi tuntia, mutta lopulta se veikin viiden tunnin verran. Määränpäänä oli sovittu tapaamispaikka Nostromo-aluksen kanssa.

– En ollut koskaan kokenut sellaista tilannetta, että olin keskellä avomerta pienessä kumiveneessä eikä missään näkynyt merkkejä maasta. Oli ainoastaan valtavina huokuvat aallot ja meitä auttamattomasti lähestyvä hämärä. Eikä enää lainkaan varmuutta siitä, minne suuntaan meidän kuului mennä.

Kumiveneestä matka jatkui kahdella vesiskootterilla, joilla Hérve ja hänen filippiiniläinen miehistön jäsenensä Mark olivat tulleet heitä hakemaan.

Matka vesiskoottereilla oli fyysisesti raskas, sillä kovassa aallokossa Tiina ja Latifa lensivät jatkuvasti kyydistä. Tiina sanoo Hérven vannottaneen useasti, että pakomatkaa varten molempien naisten oli treenattava leuanvetoja, jotta voimakkaassa merenkäynnissä he pystyisivät hoitamaan itsensä takaisin skootteriin tai laivaan.

– Kun aurinko oli enää pieni sarastus horisontissa, näimme edessämme laivan ääriviivat. Se oli Nostromo. Tunsin valtavaa helpotusta. Mustien aaltojen keskellä seisoi toivonlaivamme.

Yhteys Chrisiin katkesi yllättäen

Nostromo-laivalla Tiina oli yhteydessä jälleen Chrisiin. Myös Latifa oli yhteydessä ystäviinsä, tietämättä, että useita hänen lähipiiristään oli jo asetettu tarkkailun alle. 

Pari päivää myöhemmin Chris kuitenkin lakkasi vastaamasta hänen viesteihinsä, joten Tiina arveli hänen jääneen kiinni.

Kirjassaan Tiina mainitsee, että hän oli kuvitellut Hérven huolehtivan siitä, että Chris lähtisi avunannon jälkeen Omanista välittömästi, sillä auttaminen olisi vaarallista.  

Pakomatkalaiset pelkäsivät, että Chris kidutettaisiin kertomaan heidän pakomatkansa yksityiskohdista ja he jäisivät ennen pitkää kiinni.

– Tunnelma Nostromolla muuttui saman tien kireäksi. Kaikille tuli täytenä yllätyksenä se, että Chris oli jäänyt Omaniin, ja ilmassa oli paniikkia siitä, että me jäisimme hänen takiaan kiinni. Levoton ja virittynyt tunnelma säilyi oikeastaan ihan loppuun saakka. Hervéllä ei näyttänyt olevan mitään kunnollista suunnitelmaa, saati varasuunnitelmaa. Kaikkien päässä hakkasi synkkiä mietteitä.

Hérvellä oli kontaktit Detained in Dubai -järjestöön sekä AFP:n ja BBC:n uutistoimistoihin. Apua Chrisin tilanteeseen koitettiin hakea molemmista tahoista, mutta uutistoimistoille tarina oli tässä vaiheessa liian kova julkaistavaksi hatarin tiedoin ja Detained in Dubaissa Latifan yhteydenottoa pidettiin huijauksena. 

– Jälkikäteen ajatellen meidän olisi pitänyt kuvata laivalta videoita ja lähettää niitä eteenpäin medialle tai eri ihmisoikeusjärjestöille. Tai tehdä edes jonkinlainen hätäilmoitus. Mutta Latifa oli todella peloissaan. Hän ei luottanut kehenkään ja ajatteli, että videoista näkisi saman tien, että me olimme merellä. Joku keksisi sen perusteella sijaintimme ja Arabiemiraattien joukot tulisivat noutamaan meidät väkivalloin takaisin Dubaihin.

Epäilyttävä laiva seurasi Nostromoa

Tilanne kiristyi ennestään, kun maaliskuun ensimmäisenä päivänä Hérve ilmoitti havainneensa aluksen, joka vaikutti seuraavan Nostromoa. Myös rannikkovartioston lentokoneen havaittiin lentäneen Nostromon yllä pari päivää myöhemmin.

Lopulta 4. maaliskuuta, hieman ennen puoltayötä, Tiinan ja Latifan pahimmat pelot kävivät toteen.

Tiina ja Latifa olivat valmistautumassa nukkumaan, kun laivan yläkerrasta alkoi kuulua huutoa ja raskaita askelia, sekä aseen laukaisulta kuulostavia ääniä. Paniikissa kaksikko lukittautui laivan kylpyhuoneeseen, josta Latifa vielä lähetti kontaktilleen ääniviestejä Radha Stirlingille Detained in Dubai -järjestöstä.

Lopulta kylpyhuone alkoi täyttyä savulta näyttävästä aineesta, jonka Tiina sai myöhemmin tietää olleen kyynelkaasua sisältäneestä tainnutuskranaatista peräisin. Heidän oli pakko nousta ylös laivan kannelle.

Kannella Tiina ja Latifa erotettiin väkivalloin toisistaan ja Tiina lyötiin maahan. Hän ymmärsi, että pahin oli tapahtunut. Sotilaat uhkasivat ampua hänet.

– Jossain vaiheessa minut nostettiin ylös ja raahattiin ulkokannen laitaa vasten niin, että tunsin kovan puukaiteen palleassani. Sotilaat pitivät minusta molemmin puolin kiinni ja lopulta puolet kropastani roikkui laidan yli. Näin ainoastaan mustan veden ja hitaat ja matalat aallot, jotka syntyivät Nostromon liikkeistä.

Aseistetut miehet vaativat tietää, oliko toinen naisista Latifa, joka puolestaan vastasi hakevansa poliittista turvapaikkaa. Tilanne päättyi lopulta siihen, että Latifa vietiin arabiaa puhuvan miehen mukaan. Jälkikäteen Tiina pohtii, että hänen olisi pitänyt sanoa tilanteessa jotain Latifalle, ennen kuin heidän tiensä erosivat pysyvästi.

– Minun olisi pitänyt huutaa Latifan perään ja kertoa hänelle, että hän oli minulle rakas. Että olin pahoillani. Mutta olin täysin sokissa ja toisaalta tiesin, ettei mitään ollut todellisuudessa enää tehtävissä.

Suomalainen Tiina kateissa

Tässä vaiheessa suuri yleisö sai tietää prinsessa Latifan pakoyrityksestä ja suomalaisesta Tiinasta, joka oli tuolloin kateissa. Jauhiainen kertoo joutuneensa Arabiemiraattien pahamaineisimmille rikollisille tarkoitettuun vankilaan kuulusteltavaksi.

Samoihin aikoihin Tiinan perhe Suomessa julkaisi katoamisilmoituksen Tiinasta. Latifaa ja Tiinaa Australiasta käsin avustanut Marko oli saanut käskyn tehdä ilmoitus, mikäli yhteydenpito lakkaisi. Marko oli myös yksi niistä henkilöistä, joiden hallussa oli Latifan kuvaamaa videopätkää, joka levisi laajasti tapahtumien aikaan kansainvälisissä medioissa ja Youtubessa. 

Lopulta Tiina pääsi Suomeen, mutta Latifa on yhä Dubaissa. Tapahtumien jälkeen Tiina on pitänyt ystävänsä asiaa sinnikkäästi esillä erilaisilla foorumeilla.

Tiina ei tiedä, miksi pakomatka epäonnistui, mutta jälkikäteen hän sanoo epäilevänsä, ettei Hérven vakuutteluista riippumatta laivan wifi-yhteyden käyttäminen ollutkaan turvallista. 

Jälkikäteen selvisi, että yhteydenotto FBI:lle joudutti heidän löytämistään. Dubaissa sijainneelle FBI-agentille sanottiin sheikin lapsen tulleen kaapatuksi.

– Palveluntarjoaja selvitti, milloin ja missä Latifan käyttämää sähköpostitiliä oli luettu viimeksi. Koska Latifa oli tarkistanut sähköpostinsa vielä Nostromolla, KVH Industries (satelliittipaikannuksen palveluntarjoaja) pystyi selvittämään tarkasti, millä aluksella hän oli ja missä kyseinen alus sijaitsi, Tiina selvittää.

Tiina ei ole tavannut prinsessa Latifaa enää tapahtumien jälkeen. Julkisuuteen on kerrottu, että nykyisin prinsessalla olisi enemmän oikeuksia kuin ennen. 

– Olen iloinen, jos Latifa voi nyt elää sellaista elämää kuin hän haluaa. Mutta pitääkö se paikkansa? Se on yhä varmistamatta. Ainakin näennäisesti hänen olonsa ovat paremmat kuin viimeiseen pariin vuosikymmeneen. Se on todennäköisesti vaatinut Latifalta tiettyjä myönnytyksiä isälleen.

–  En tiedä miksi, mutta jostain syystä minulla on silti tunne, että me tapaamme vielä. En tiedä milloin, mutta uskon, että jonain päivänä näen Latifan, Tiina pohtii kirjassaan.

Lue myös:

    Uusimmat