Tim Sparv ilmoitti Helsingin Kalastajatorpalla järjestetyssä lehdistötilaisuudessa peliuransa päättymisestä. 34-vuotiaan keskikenttäpelaajan kroppa ei enää kestänyt rääkkiä.
LUE MYÖS: Se oli siinä! Tim Sparvin upea ura päätökseen
Suomen maajoukkueen monivuotinen kapteeni ja kuluvana vuonna AEL Larissaa sekä HJK:ta edustanut keskikenttämies Tim Sparv jää suomalaiseen jalkapallohistoriaan yhtenä merkittävistä pelaajista.
Sparv sai 84 A-maaottelua kattaneesta urastaan arvokkaan palkinnon, kun lopetusuutisen kertomisen ja yleisen haastattelutilaisuuden jälkeen Palloliiton puheenjohtaja Ari Lahti löi hänelle käteen Erik von Frenckell -mitalin.
Hetkeä myöhemmin Sparv sai pideltäväkseen jotain mittaamattoman arvokasta, kun hänen tshekkiläinen tyttöystävänsä Jitka Novackova toi pian vuoden ikäisen tyttären Leahin isänsä syliin.
Isänsä pelinumerolla 14 ja Pappa-nimellä varustettua paitaa yllään kantanut ja Kalastajatorpan valaisimia ihastellut Leah näyttelee jatkossa entistäkin suurempaa pääosaa Sparvin elämässä.
Kaikki ei kuitenkaan mennyt lopulta aivan suunnitelmien mukaisesti. Sparvin oli alun perin tarkoitus pelata vielä ensi kaudella HJK:ssa, mutta hänen kehonsa oli lopulta eri mieltä. Keväällä Kreikassa sattunut polvivamma ei koskaan täysin parantunut.
– Siinä oli tietysti se vaihtoehto, että tehtäisiin uusi leikkaus ja otettaisiin vähän pidempi kuntoutumisjakso ja yritettäisiin uudestaan, mutta se ei tässä vaiheessa motivoinut minua, Sparv kertoi maanantaina.
– Tämä on mielestäni oikea päätös. En ole katkera, en ole tyytymätön millään tavalla. Lopetan omilla ehdoillani. Olen ylpeä siitä, mitä olen saanut kokea. Nyt on vain sellainen hetki, että on aika lopettaa ja aloittaa uusi vaihe elämässä.
"Toivon että minut muistetaan siitä, että välitin"
Sparvin Leah-tytär ihaili Kalastajatorpan kattovalaisimia.
Sparv oli maajoukkeen kapteenina vuosia ja johdatti Suomen miehet ensimmäistä kertaa EM-kisoihin viime kesänä. Pelaamista turnauksen kahdessa ottelussa polvivaivasta huolimatta voi pitää yhtä lailla merkittävänä saavutuksena.
– Viime kevät oli elämäni stressaavinta aikaa. Jossain vaiheessa ajattelin, että EM-kisat jäävät pelaamatta, Sparv muisteli.
Vaikka Suomi pelasi aina paremmin Sparvin ollesssa täydessä pelikunnossa joukkueen ytimessä keskikentällä, kapteenin merkitystä ei voi rajata puhtaasti pelilliseksi.
Sparv käytti maajoukkueessa ääntään niin kentällä kuin sen ulkopuolella, eikä pelännyt sanoa ajatuksiaan myöskään yhteiskunnallisista asioista.
– Maajoukkueen edustaminen on ollut iso osa mun elämää. Se on päivänselvää.
– Olen saanut (maajoukkueesta itselleni) kodin. Meillä on mahtava ympäristö täällä, ja kaikki ovat olleet mukana rakentamassa sitä, Sparv kiitteli.
Seurajoukkueurallaan Sparvin huippuvuodet voi rajata Midtjyllandiin, jonka kanssa hän pääsi juhlimaan Tanskan liigamestaruutta ja maistamaan europelejä muun muassa kannattamaansa Manchester Unitedia vastaan.
Sparv esitti kolme toivetta siitä, miten hän haluaisi itsensä muistettavan pelaajauraltaan.
– Toivon, että minut muistetaan lojaalina, kannustavana ja epäitsekkäänä pelaajana ja ihmisenä.
– Toivon että minut muistetaan siitä, että välitin.
– Toivon, että minut muistetaan hyvänä joukkuekaverina.
Edessä valmennusura
Ensi vuonna Sparv aikoo viettää ainakin perhe-elämää ja opiskella.
– Mulla on myös selkeät suunnitelmat, miten aion käyttää aikaa tähän kesään asti. Aion matkustaa ympäri Eurooppaa tapaamassa seuroja ja aion oppia heidän toimintatavoistaan. Toivottavasti kirjoitan ylioppilaaksi ensi vuonna ja tietysti aion olla perheen kanssa niin paljon kuin mahdollista.
Sparv on jo varoitellut tyttöystäväänsä Jitkaa siitä, että ensi kesästä lähtien peliuran aikainen kiire on tekemässä paluun mahdollisesti jopa entistä pahempana.
– Toivottavasti, jos pääsen valmennusduuniin, Sparv suunnitteli.
Kunnianhimonsa valmennustyössä Sparv kiteytti ytimekkäästi halulla kehittyä jatkuvasti paremmaksi.
Kaikesta päätelleen Sparvin työ jalkapallossa on siis kaikkea muuta kuin ohitse.