Pituushypyn MM-mitalisti Tommi Evilä ei näe lajiin esitettyä lankkusäännön radikaalia uudistamista täysin poissuljettuna vaihtoehtona, mutta toivoo, ettei kansainvälinen yleisurheiluliitto lähde kokeilemaan uutta mallia ainakaan kovin korkealla tasolla.
World Athleticsin (WA) brittiläinen toimitusjohtaja John Ridgeon kohautti yleisurheilupiirejä esittämällä pituushyppyyn ponnistusaluetta nykyisin käytössä olevan lankun sijaan.
Anything But Footy -podcastissa puhuneen Ridgeonin mukaan lajin kilpailurytmiä saataisiin nopeutettua, jos toistuvat yliastumiset saataisiin karsittua pois. Hypyn pituus siis mitattaisiin ponnistuskohdasta, ei lankun viivan mukaan.
LUE MYÖS: Pituushyppyyn puuhataan radikaalia muutosta – Carl Lewis järkyttyi ehdotuksesta
Kansainvälisen yleisurheilun urheilijakomissiossa kahdeksan vuoden ajan istunut Evilä ei suoralta kädeltä tyrmää ajatusta, mutta näkisi sen vaikutuksen erittäin suureksi.
– Lajin luonnehan muuttuu ihan totaalisesti. Vapaasti juoksemalla siihen metrin ponnistusalueelle hyöty on isompi, koska silloin ponnistus varmasti osuu optimaalisesti, Evilä sanoo.
– Etuna on se, että hyppy lähtee suoraan juoksusta, mutta sitten se taas vie olennaisen asian, tietyn taitoaspektin täysin pois lajista, hän pohtii viitaten vauhdinoton ja ponnistuksen ajoittamiseen.
Hyppyjen pituuksiin tällä ei välttämättä olisi suuriakaan vaikutuksia. Toki yliastumisten poistuminen tekisi monista superhypyistä tilastokelpoisia, mutta täydellinen osuma 20-senttiselle puiselle lankulle on edelleen paras edellytys pitkälle ponkaisulle.
– Lankkuhyöty on ihan kiistaton. Sen puolesta puhuu fysiikka, koska lankku on kova ja joustamaton, niin se imee energiaa mahdollisimman vähän pois. Kun saat koko jalan lankulle, energiaa hukkuu lähtökohtaisesti vähiten, Evilä selventää.
Muutos ei edelleenkään poistaisi ongelmaa, joka liittyy ponnistusalueelle osumiseen. Sitä tulisi Ridgeonin mukaan tehdä uudistuksen myötä kameravalvonnalla.
– Joka paikassa ei todellakaan ole kameroita, niin miten säännön saa maailmanlaajuiseksi? Evilä kysyy.
Kohdellaanko lajeja tasavertaisesti muutoksilla?
Ridgeonin ehdotuksen taustalla merkittävää osaa näyttelevät kaupalliset paineet tehdä yleisurheilusta yleisölle kiinnostavampi. Yliastumisten tarkastelu kestää aina 20–30 sekuntia suoritusten välissä.
Evilä kiinnittäisi huomiota myös suoritusten ulkopuolisiin seikkoihin, jotka vievät yleisurheilun tv-lähetyksissä ja kisatapahtumissa turhaan aikaan. Onko esimerkiksi urheilijoiden esitteleminen moneen kertaa yleisölle välttämätöntä? Tai voitaisiinko telineiden siirtoa tai riman asettamista paikoilleen jouhevoittaa?
– Kannattaisi myös kysyä huippu-urheilijoilta tästä asiasta. Toivon vain, että nykyinen urheilijakomissio on ajan tasalla ja tekee kyselyitä jäsenilleen. Jos sieltä tulee vihreää valoa, niin kuka siinä on enää mitään sanomaan sen jälkeen? Evilä kommentoi.
Toinen huoli kohdistuu lajien keskinäiseen tasa-arvoon. Onko oikein, että seiväshypyssä rima voi ponnahtaa paikoiltaan ja pudota takaisin kannattamilleen, jolloin tuloksena on hyväksytty hyppy, mutta kolmiloikassa viivalle osuminen tuo heti suorituksen hylkäyksen?
Toisen esimerkin Evilä ottaa pikajuoksusta.
– Satasen juoksussa voisi urheilijoilta vähentää reaktioajat ja katsoa, kuka on oikeasti nopein. Jos vaikka urheilijalla A on reaktioaika 0,14 ja urheilija B:llä 0,17, mutta maalissa heillä on kaksi sadasosaa eroa A:n hyväksi, niin silloinhan B olisi käytännössä nopeampi, Evilä vertaa.