Talousrikollinen sai vuoden verran lievemmän tuomion, kun tämä tunnusti tekonsa syyteneuvottelussa. Juttua ei tarvinnut näin puida tarkemmin oikeudessa lainkaan.
Syyteneuvottelussa kyse oli vajaan parinsadantuhannen euron veropetoksesta ja kirjanpitorikoksista. Teot tapahtuivat 2000-2005 Kemissä ja Helsingissä.
Alun perin kyse oli alun perin laajemmasta talousrikosvyyhdistä, joka oli alkanut syytteiden mukaan jo 1997. Kuvio nivoutui mm. rakennusalan pimeisiin palkkoihin ja kuittikauppaan. Syyttäjä katsoi rikoshyödyksi noin kaksi miljoonaa. Tässä vaiheessa syyttäjä vaati 57-vuotiaalle miehelle 4 v 6 kk rangaistusta.
Häntä ei kuitenkaan saatu oikeuteen. Muiden syytettyjen osalta juttu käsiteltiin.
57-vuotias mies määrättiin vangittivaksi helmikuussa 2011. Häntä ei kuitenkaan löydetty ja pääosa syytteistä ehti vanheta.
57-vuotias ehti olla pitkään Suomen Interpolin kautta etsintäkuuluttamien listalla. Mies saatiin kiinni eurooppalaisen pidätysmääräyksen ansiosta tammikuussa 2015.
Mikä on syyteneuvottelu?
Syyteneuvottelun avulla on tarkoitus vähentää pitkiä ja kalliita oikeudenkäyntejä. Säännökset tulivat voimaan vuoden alusta. Ideana on se, että syyttäjä vaatii lievempää rangaistusta, kun syytetty suostuu tunnustamaan teon.
Kun vielä asianomistaja suostuu menettelyyn, niin tuomioistuin tutkii tunnustamisoikeudenkäynnissä asian. Tuomioistuin voi halutessaan poiketa syyttäjän esittämästä rangaistuksesta.
Syyteneuvottelua voi käyttää rikoksissa, joissa voi saada vankeutta korkeintaan kuusi vuotta. Sitä ei saa käyttää henkeen tai terveyteen kohdistuvissa rikoksissa tai seksuaalirikoksissa.
Syyteneuvottelussa oli kyse yhdestä törkeästä veropetoksesta ja muutamasta törkeästä kirjanpitorikoksesta.
Oikeus ei hyväksynyt esitystä
Syyttäjä vaati 57-vuotiaalle miehelle syyteneuvottelussa yhden vuoden vankeustuomiota. Käräjäoikeus totesi, että tavallisessa oikeudenkäynnissä 57-vuotias olisi saanut 2 v 6 kk. Kun kyse oli vapaaehtoisesta tunnustamisesta, niin oikeus katsoi sopivaksi rangaistukseksi 1 v 6 kk.
Tuomio oli ehdoton.
Oikeus totesi, että se tuli tunnustamisoikeudenkäynnissä vakuuttuneeksi siitä, että vastaaja on antanut tunnustuksensa vapaaehtoisesti ja että hän on ymmärtänyt tunnustamisen merkityksen.
57-vuotias tuomittiin myös maksamaan verohallinnolle korvauksia 182000 euroa.