"Tuntematon" suomalaisduo nousi varjoista Stanley Cup -mestaruuden kynnykselle – tie huipulle alkoi Pekka Virran alaisuudessa: "Ei kenellekään ollut tietoa"

Luostarinen ja Mikkola eivät paistattele päivää otsikoissa, mutta kumpikin suomalainen on ottanut kaikessa hiljaisuudessa tärkeän luottoroolin Floridan mestaruudesta taistelevasta joukkueesta.

Mikkola luuti runkosarjassa kaikki 82 ottelua tehden 17 (3+14) tehopistettä. Pudotuspeleissä Mikkola on pelannut keskimäärin lähes 19 minuuttia ottelua kohden.

Luostarinen puolestaan on viilettänyt pudotuspeleissä jäällä keskimäärin reilun 15 minuutin peliajalla ja tehopisteitä kevään aikana on kertynyt 8.

LUE MYÖS: NHL:n tähtivahdin harjoituspoissaolo käynnistyi huhupuheet – Florida-luotsi joutui rauhoittelemaan

Sekä Mikkola ja Luostarinen tekivät aikoinaan debyyttinsä miesten peleissä KalPassa Pekka Virran alaisuudessa. Mikkola vietti Virran valmennettavana kolmen kauden ajan, kun taas Luostarinen hyppäsi mukaan kesken Virran viimeisen KalPa-kauden 2016-17.

– Ihan loistotyyppejä. Mikkolan kanssa kerittiin aika paljon pidempi pätkä touhuta. Hän tuli Kärpistä aikanaan Kuopioon, kun Kärpissä ei enää auennut pelipaikkaa ykkösjoukkueesta, Virta kertoo MTV Urheilulle.

Mikkola siirtyi KalPan U17-joukkueeseen kaudella 2012-13. Kaudella 2014-15 Mikkola debytoi SM-liigassa ja lunasti seuraavana vuonna vakipaikkansa KalPan takalinjoilta.

Mikkolan asenne ja luonne tekivät nopeasti vaikutuksen KalPan päävalmentajana toimineeseen Virtaan. 

– Hänestä täytyy sanoa, että yksi kovaluonteisimpia äijiä, jota on saanut valmentaa. Luonne on kyllä jäätävä tehdä töitä ja uskaltaa olla oma itsensä. Kehitys perustui hirveästi siihen, ettei hän kuvia kumarrellut, vaan teki nöyrästi hommia. Tosi vastaanottavainen kaikkiin asioihin. Se hänestä on jäänyt mieleen. Tosi miesmäinen olemus nuoreksi mieheksi, Virta muistelee.

Virran mukaan 193-senttisen ja 84-kiloisen puolustajan kasvupyrähdys tuotti Mikkolalle uransa alkutaipaleella haasteita, mutta puolustaja raivasi ne edestään nopeasti.

– Kun tutustui mieheen, niin tiesi, että ne haasteet ovat selätettävissä. Varsin nopeasti hän oli jo harjoituksissa muille pelaajille kiusankappale sillä tavalla, että pitkän mailan kanssa ja hyvällä sijoittumisella "pilasi" monien harjoitteet, kun pystyi katkomaan harjoituksissa paljon hyviä tilanteita, Virta muistelee.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Mikkolan kovaluonteisuudesta saatiin oivallinen esimerkki kaudella 2016-17, kun KalPa sai puolivälierissä vastaansa Pelicansin. Lahtelaisten riveistä löytyivät pommikoneet Taavi Vartiainen ja Antti Tyrväinen, joista Virta varoitteli nuorta Mikkolaa.

– Mikkola oli jääräpäisyyttään aika lähellä pudota pois pudotuspelien alkukierroksella, kun oli Pelicans vastassa. Muistan muistuttaneeni häntä, että pää ylös, koska pitkässä pudotuspelisarjassa koetellaan miestä. Ei hänellä ollut huolta sen asian suhteen. No ei ollut huolta. Tuli ihan puhdas taklaus ja olkapäävamma. Kerkesi onneksi finaaleihin mukaan, Virta kertoo.

"Siinä oli heti jotain karismaa"

Eetu Luostarista Virta ehti valmentaa vajaan kauden ajan. Nuori Luostarinen nousi kesken hopeakauden 2016-17 KalPan A-junioreista mukaan ja otti ennakkoluulottomasti paikkansa KalPan joukkueesta.

Luostarinen pakotti vahvoilla peliesityksillään siirtomarkkinoita kartoittaneen KalPan tekemään poikkeuksellisen päätöksen.

– Meillä oli kuitenkin mahdollisuus – se oli finaalivuosi, jolloin haimme vielä sentteriä loppukaudeksi leventääksemme sitä materiaaliamme. Nämä ovat muistikuvia kaukaa, mutta loppukaudesta teimme päätöksen, koska hän pelasi niin hyvin ja nimenomaan sitä roolia niin pyyteettömästi, että me löimme lukkoon, ettemme tähän ketään enää halua. Meillä oli hyvä henki siinä, Virta muistaa.

LUE MYÖS: NHL-pomo raivostui ja paiskoi tavaroita – Siim Liivik naurahtaa vanhan ystävänsä toimista: "Toi on… joo"

Luostarinen pelasi debyyttikaudellaan lopulta 32 runkosarjaottelua ja 17 pudotuspeliottelua. Virta nostaa esiin hilpeän muiston siitä hetkestä, kun kesken kauden SM-liigajoukkueen mukaan nostettu Luostarinen esittäytyi muille joukkuetovereilleen pukukopissa.

– Muistan, kun hän esitteli itsensä kopissa, kun pyydämme aina, että junnu kerrohan, kuka sinä olet. Hän sanoi "Eetuksi voitte kutsua". Siinä oli kuitenkin jo jotain karismaa heti, Virta naurahtaa.

– Eetusta jäi mieleen se kova, nöyrä luonne. Ja uskallus mennä kamppailuihin välittömästi, vaikka tuli kesken kauden miesten peleihin. 

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Virta myöntää, ettei hän pysty kommentoimaan Luostarisen kehitystä yhtä tarkasti kuin Mikkolan, koska yhteinen aika jäi lyhyeksi, mutta muistaa silti nuoren hyökkääjän lyöneen KalPan tuolloisen valmennustiimin ällikällä.

– Se olisi hurskastelua, jos yrittäisin hänen kehityskaarestaan ruveta puhumaan. Paras pelaajahan sieltä A:sta pyydetään. Täytyyhän se nyt myöntää, ettei hirveästi kenelläkään ollut tietoa, kuinka kova äijä hän loppujen lopuksi oli ja pystyi olemaan sen koko kevään, Virta toteaa.

KalPan päätös olla ottamatta vahvistusta kevään kynnyksellä osoittautui oikeaksi. Virta on valmennus- ja seurajohdon tekemästä päätöksestä vieläkin tyytyväinen.

– Eetun tarina oli siinä mielessä niin lyhyt, mutta siitä olen mielissäni, että meillä oli niin hyvä lento päällä, eikä kukaan odottanut, että menemme mihinkään finaaleihin. Mutta me emme halunneet rikkoa nuorten miesten hyvää tekemistä ja henkeä ottamalla siihen jotain puolitähtipelaajaa tai puolivahvistusta, joka olisi huonommillaan vienyt sitä isoa kuvaa, jota olimme kolme vuotta tehneet. Se, että me teimme sen päätöksen, kiitos Eetun oman olemuksen, tekemisen ja pelissä näyttämisen, ettei siihen hankittu enää lisäpelaajia ja hän sai sen roolin, Virta kertoo.

"Pelkkiä sankaritarinoita"

Luostarinen ja Mikkola olivat tärkeitä palasia KalPan sensaatiomaisessa hopeakeväässä vuonna 2017. Virta löytää tämän kevään Floridan ja silloisen KalPan pelityylissä yhtäläisyyksiä.

– Kun kolmatta peliä katsoi, niin tuli mieleen se tarina, jos alakentän vähemmällä jääajalla olevien nuorien pelaajien halutaan onnistuvan ja kasvavan kevään aikana. Niin nytkin Panthersin peluutus joukkueena versus Edmontonin, joka yrittää ymmärrettävästi supertähtien, maailman parhaiden yksilöiden kanssa menestyä. Samallahan se vie pois muiden pelaajien sellaista pelissä olemista ja elämistä sen valtavan paineen ja jännityksen alla, Virta analysoi.

LUE MYÖS: NHL-finaaleissa jysähti jytky – asiantuntija varoittelee ikävästä suomalaiskäänteestä

Myös KalPa luotti Floridan tavoin koko joukkueen voimaan, eikä nojannut liikaa joukkueen ykköstähtiin.

– Me pelasimme silloin neljällä ketjulla samaa jääkiekkoa. Tietenkin huiput saavat sen ekstrapeliajan lopussa, ylivoimissa ja erikoistilanteissa. Koko joukkue kasvoi yli sen mitan, mikä odotusarvo oli. Ei siellä ole kuin sankaritarinoita.

KalPan hopeajoukkue oli täynnä oman kylän poikia. Luostarinen on käynyt läpi koko KalPan junioripolun. Mikkola hyppäsi mukaan U17-joukkueeseen. Heidän lisäkseen muun muassa Otto Leskinen, Joonas Lyytinen, Juuso Riikola, Jaakko Rissanen ja Mikael Seppälä olivat ponnistaneet SM-liigaan KalPan junioreista.

Edellä mainitusta joukosta jokainen on Luostarisen ja Mikkolan lisäksi meritoitunut nyt jopa kansainvälisillä kentillä. Lyytinen ja Seppälä pelaavat SHL:ssä, Riikola kiekkoilee Sveitsissä ja kaudeksi 21-22 Kuopioon palannut Rissanen on pelannut KHL:ssä ja SHL:ssä. NHL:ssäkin piipahtanut Leskinen pelaa Tapparassa ja on yksi SM-liigan parhaista puolustajista.

Jälkeenpäin voi hyvällä omatunnolla sanoa, että KalPan tuolloin "nimetön" hopeajoukkue oli lopulta aika erityinen.

– Kyllähän siitä sitten tuli. Onni onnettomuudessa, että siihen pelaajapolkuun hakeutuu lahjakkaita pelaajia ja siellä tehdään hyvää työtä. Onni onnettomuudessa, ettei siellä pelaajabudjetissa ole sellaisia rahoja, että voidaan ajatella, että ruoho on vihreämpää jossain toisaalla ja ostaa niitä pelaajia. Sen jälkeen, kun katsoo, mihin ne pojat ovat menneet, niin onhan se hieno asia, Virta sanoo.

Virta painottaa, että KalPassa avainasioita olivat pelirohkeus ja kiekollinen peli, mikä on antanut jokaiselle yllä mainitulle avaimet menestyä sarjassa kuin sarjassa.

– Toivon, että tapa, jolla me harjoittelimme ja pelasimme, ruokki noiden puolustajien itseluottamusta pelata kiekon kanssa. Sitä kautta pelata sen verran monipuolisesti, vaikka oli tämmöisiä vahvuuksia kuin Mikkolalla, tällaista voimapuolustusta. Kuitenkin oli lupa hyökätä ja pistettiin syöttämään ja rakentamaan sitä peliä, Virta sanoo.

Kova työ voittaa lahjakkuuden

Luostarinen debytoi KalPassa alempien ketjujen roolissa, mutta vuosi vuodelta napsi isompaa roolia kuopiolaisten riveissä. Tarina Pohjois-Amerikassa on noudatellut osin samaa kaavaa.

Ensimmäisen kautensa Luostarinen vietti AHL:ssä, mutta pääsi maistamaan NHL:n vauhtia kahdeksan ottelun verran. Toisella kaudellaan Luostarinen pelasi jo koko kauden NHL:ssä, mutta pienemmässä roolissa. Tätä nykyä Luostarinen on joukkueessaan tärkeä luottopelaaja.

Myös Mikkola on raivannut tiensä Floridan luottopuolustajaksi uutteralla työllä. St. Louis Bluesissa ja New York Rangersissa homma ei vielä toiminut, mutta Floridassa Mikkola on löytänyt eväät läpimurtoon.

LUE MYÖS: Nyt tulee rapaa Aleksander Barkovin ympärille – "Todella heikko"

Luostarinen ja Mikkola ovat kasvaneet määrätietoisella ja kärsivällisellä työllä tärkeäksi osaksi Floridan menestystarinaa.

– Uskon, että pelaajat, jotka NHL:ään asti lopulta menevät, niin luonto ratkaisee valtavasti. Paljon jaksat tehdä töitä ja ottaa tarvittaessa vastoinkäymisistä voimaa ja olla kärsivällinen. Matkan varrella on monenlaista lahjakkuutta kuitenkin nähty. Se on määrittävin tekijä lopulta, jos pelaajat ovat vähänkään samalla tasolla, Virta painottaa.

Vuosikymmenysten valmennuskokemuksen omaava Virta on nähnyt urallaan monia nuoria lahjakkuuksia, joista kaikki eivät kuitenkaan taidoistaan huolimatta välttämättä koskaan täytä NHL-unelmiaan.

Virta haluaa kuitenkin huomauttaa pelaajia, että työnteolla voi saavuttaa suuria asioita, vaikka pelaaja ei olisikaan kaikista lahjakkain ja taitavin. Kova työ voittaa lahjakkuuden, kun lahjakkuus ei tee kovaa työtä.

Esimerkiksi Virta nostaa Mikkolan.

– Aika pitkään voi vielä kehittyä. Niko Mikkola pelaa siellä tällä hetkellä elämänsä parasta jääkiekkoa molempiin suuntiin. On kuitenkin siellä aika pitkän tovin mennyt. Jos ajatellaan Mikkolan tämän päivän uskallusta pelata kiekolla, avata peliä ja tehdä maaleja kaiken sen muun lisäksi. Kyllä matkan varrella on ollut aika paljon taitavampiakin pelaajia, mutta jos olisi sama luonne. Se kantaa pitkälle. Tietenkin siihen kuuluu jatkuva harjoittelu, Virta painottaa.

Kova ja kärsivällinen työ kantaa hedelmää. Sen ovat osoittaneet voiton päässä Stanley Cup -mestaruudesta olevat Mikkola ja Luostarinen.

NHL:n ratkaiseva seitsemäs finaaliottelu pelataan tiistain vastaisena yönä Suomen aikaa. Ottelua voi seurata MTV Sub -kanavalta ja MTV Katsomosta suorana kello 03.00 alkaen.