Aloittamisen vaikeus todella on yleistä – ja onneksi siitä voi päästä yli, sanoo erikoispsykologi, psykoterapeutti ja valmentaja Satu Pihlaja.
Yllä olevalta videolta kuulet, miksei työnteko oikeastaan takaa onnea!
Moni tietää, että se yksi kodin kaappi pitäisi siivota, yksi lomake täyttää ja yksi viesti lähettää. Silti nämä samat tehtävät roikkuvat työlistalla päivästä toiseen. Ihminen saattaa hautoa elämänmuutosideaa kuukausia, jopa vuosia, harmitellen samalla, kun "ei saa mitään aikaan".
– Haasteena voi olla juuri se, ettei ole tehnyt päätöstä ja asettanut tavoitetta sen itselleen tärkeän asian suhteen. Pelkkä "haluaisin" ei riitä, Satu Pihlaja muistuttaa.
– Kun sitten asettaa selkeän tavoitteen, jossa on myös jokin päivämäärä, mihin mennessä haluaa tavoitteeseen päästä, ja tekee suunnitelman, niin toiminta on helppoa, kun tietää mitä on tekemässä!
Testaa tätä:
Pomodoro-menetelmäIdea: Suomeksi menetelmän nimi on tomaattimenetelmä. Tekeminen pilkotaan "kuin tomaatti" 25 minuutin jaksoihin, joiden välillä pidetään viiden minuutin tauko.
Tee näin: Valitse tehtävä, säädä kellon ajastimeen 25 minuuttia. Työskentele sitten 25 minuuttia keskeytyksettä, kunnes ajastin soi.
Kirjaa rupeaman jälkeen lyhyesti ylös, mitä teit. Pidä taukoa viisi minuuttia.
Neljän työjakson, eli tomaatin, jälkeen pidä pidempi tauko, 15–30 minuuttia.
Pidemmän tauon jälkeen voit taas jatkaa uusilla 25 minuutin jaksoilla. Päivän aikana voit tehdä esimerkiksi kolme 4 x 25 minuutin työskentelyjaksoa tai sen määrän, joka kulloiseenkin aikatauluusi sopii.
Vinkki teoksesta Aikaansaamisen taika
Erikoispsykologi, psykoterapeutti ja valmentaja Pihlaja kirjoitti aikaansaamisesta kirjan Aikaansaamisen taika. Nimi on annettu hyvästä syystä: aikaansaaminen itsessään on kuin taikaa, joka tekee meidät onnellisiksi. Joten miksi viivyttelemme?
"Haastavia ovat ne tehtävät, joiden tulosta kukaan muu ei odota"
Aloittamisen vaikeus todella on yleistä – siitä huolimatta, että järkevämpää olisi "vain aloittaa", jolloin asia tulisi oikeasti myös tehdyksi. Pihlajalle itselleen haastavimpia ovat projektit, jotka ovat laajoja, eikä lopputulosta voi ennustaa tarkasti etukäteen.
– Tyypillisesti ihmisille ovat haastavia aina ne tehtävät, joiden tulosta kukaan muu ei odota. Mutta jotka kuitenkin saattavat olla niitä itselle tärkeitä omia projekteja, Pihlaja sanoo.
Moni tekeekin muiden käskyttämät hommat ensin ja lykkää omaa harrastustaan huomiseen, ensiviikkoon, kesään ja lopulta eläkkeelle asti. Kyllähän sitä joskus sitten ehtii – paitsi kun ei ehdikään, koska aika loppui kesken.
Moni lykkää omia harrastuksiaan, koska täyttää muiden odotuksia.
Pihlaja myöntää, että loogisempaa olisi ensisijaisesti edistää omia toiveitaan ja unelmiaan. Valitettavasti ihminen ei aina ole looginen olento.
– Omat intohimommehan ovat usein niitä, joista muut ihmiset eivät kanna huolta tai muistuttele meitä. Siksi monet hankkivat työn, jossa saavat toteuttaa itseään, tai hakeutuvat harrastuksiin, jotka tuovat omat intohimot lähelle arkea, harrastavat vaikka musiikkia tai taiteita.
Miksi omasta ajastaan on vaikeaa ottaa vastuuta?
Pomo vaatii. Kiire töissä. Lapsen harrastukset. Miksi se tv-ohjelma tulee juuri nyt, kun pitäisi lähteä salille... Moni toivoo, että ajanpuutteen syy olisi itsensä ulkopuolella, esimerkiksi kiireessä.
Vaikka lapsille opetetaan "aikuismaista käytöstä", kuten tehtävien tekoa ajallaan, aikuisina vaikutamme unohtaneemme nämä opit. Miksi omasta ajastaan on vaikeaa ottaa vastuuta?
– Oikein hyvä kysymys! Miksi olemme niin ulkoapäin ohjautuvia, että otamme muiden, ympäristön ja yhteiskunnankin odotukset siitä, miten pitäisi elää, niin tosissamme? Emmekä kuuntele itseämme tai vaikka omaa kehoamme tarkemmin, jotta oikeasti tietäisimme, mihin milloinkin kannattaisi käyttää aikaa, Pihlaja pohtii.
– Aiheesta puhutaan paljon! Kannattaisi esimerkiksi liikkua enemmän, jotta pysyisi terveenä, ja silloin jaksaisi myös paremmin. Mutta silti monet eivät tätä toteuta, koska eivät "ehdi" tai "jaksa". Mikä paradoksi!
Ajan käyttäminen itsestään huolehtimiseen toisi meille, nurinkurista kyllä, enemmän aikaa: olisimme terveempiä ja jaksaisimme enemmän.
– Mielekäs tekeminen vaikuttaisi juuri samaan asiaan. Annamme kuitenkin kiltisti vastuun muille ja jäämme helposti suorittamaan muiden vaatimuksia. Sanoisin, että olemme unohtaneet miten kuunnella itseämme.
Moni ei liiku, koska ei 'ehdi' tai 'jaksa'."
Kukaan ei vaadi meitä olemaan stressaantuneita tai kiireisiä, vaikka moni vannookin, ettei ehdi mitään. Kiireestä vaikuttaa tulleen normi, johon on vain suotavaa tottua.
– Ehkä kulttuurissa myös tällä hetkellä arvostetaan kiirettä, tai sitä, että tekee paljon asioita. Tämän voi kuitenkin toteuttaa paljon paremmin hyvällä ja rauhallisella mielellä, jolloin lopputuloksenakin on yleensä hyvää jälkeä, Pihlaja sanoo.
Keksitkö syitä sille, miksi juuri nyt ei ole "oikea aika"?
”Kerran minulle paljastui eräs lenkillä käyntiäni hankaloittava sääntö. Heräsin aikaisin aamulla ja ihailin heti herättyäni täydellistä lenkkisäätä: ei liian kylmä eikä liian kuuma, ja hykertelin jo pääsyäni lenkille ideaaliolosuhteissa.
Seuraavaksi mieleeni tulikin ajatus: En voikaan lähteä, koska kävin illalla saunassa ja pesin hiukset. Jos nyt lähden lenkille, on minun käytävä sen jälkeen suihkussa ja hiukset on pestävä taas.
Jokin sai minut kuitenkin heräämään ajatusteni virrasta ja tajusin: hetkinen, onko minulla jokin niin tärkeä hiustenpesuun liittyvä sääntö, etten voi lähteä lenkille silloin, kun se minulle parhaiten sopii?”
Moni tunnistaa itsensä Pihlajan teoksen tarinasta. Usein ihmiset keksivät syitä sille, miksi juuri nyt ei ole "oikea aika" tehdä jotakin: tänään ei voi aloittaa terveellisempää syömistä, koska huomenna alkaa loma, on joulu tai pääsiäismunat tulivat juuri kauppoihin.
Oikeasti huominen juhla ei ole syy mättää kakkua tänään, mutta silti tuntuu, että terveellisen syömisen kanssa olisi järkevämpää odottaa johonkin muuhun aikaan.
Tunteet voivat olla pakkoajattelun takana: minun on "pakko" jotakin, koska muuten tulee huono omatunto.
– Päätöksen tekeminen voi tuntua raskaalta ja vaikealta, koska se vaatii meiltä ponnistelua – kuten laajat ja vielä hahmottumattomat isot projektit muutenkin. Aivomme ja kehomme elävät edelleen entisissä ajoissa, jolloin ihmisen piti säästää energiaa. Siksi aivomme luonnostaan vastustavat ponnistelua, mitä uusien tapojen ja asioiden oppiminen edellyttää, Pihlaja kuvaa.
– Mielen avulla voi kuitenkin ylittää tämän haasteen helposti ja auttaa itseään näissä muutoksissa tavoitteellisuuden ja suunnitelmallisuuden avulla.
Pakko on paras motivaatio?
"En mä nyt" -ajattelun eräänlainen vastakappale on pakko: paljonkin asioita voi saada aikaan hetkessä, jos "on pakko".
– Pakko on paras motivaatio, sanotaan, ja moni työskentelee parhaiten, kun pakottava deadline lähestyy. Luomme kuitenkin itsellemme myös sellaisia pakkoja, joita ei oikeastaan ole. Itse asiassa kaikki pakot sijaitsevat vain mielessämme, Pihlaja kuvaa.
– Kyse on useimmin siitä, miten kannattaa toimia. Tämäkin noudattaa usein ikään kuin vähimmän vaivan periaatetta: ihminen yrittää välttää liikaa rasitusta ja päästä mahdollisimman vähällä.
Vaikka vähällä pääseminen kuulostaa ihanan helpolta, se ei aina ole paras strategia tai johda parhaaseen lopputulokseen.
– Jos vaikka pienten lasten äiti haluaa lenkkeillä kolmesti viikossa, voi tuntua haastavalta järjestellä lasten hoitoa ja kotitöitä niin, että tämä olisi mahdollista. Oman tavoitteen esteisiin ei kuitenkaan kannata keskittyä, vaan sen sijaan ratkaisuihin. Ihmisellä on valtavasti luovuutta, ja jos haluaa toteuttaa jonkin tavoitteen, niin varmasti keksii siihen keinon. Ei kannata takertua siihen, ettei jokin asia suju helposti, Pihlaja kuvaa.
"Ihmisen mieli kaipaa haasteita, ja aivotkin toimivat parhaiten, kun ne saavat säännöllisesti harjoitusta."
Järjestelyt siis tuottavat haastetta. Entäs sitten? Haastehan on pelkkä hidaste – ei suinkaan este.
– Ihmisen mieli kaipaa myös haasteita, ja aivotkin toimivat parhaiten, kun ne saavat säännöllisesti harjoitusta, vähän niin kuin kehokin. Sitä paitsi, jos järjestelee vaikka sitä lasten hoitoa kolmesti viikossa, niin siinä kehittyy aika nopeasti ja keksii uusia ratkaisuja. "Pakko" on siis mielessämme oleva uskomus, joka kannattaa kyseenalaistaa.
Myös tunteet voivat olla pakkoajattelun takana: minun on "pakko" jotakin, koska muuten tulee huono omatunto.
– Sen sijaan, että välttelee omien tunteidensa kokemista, kannattaa pikemminkin opetella sietämään kaikenlaisia, myös negatiivisia tunteita itsessään, ja säilyttää itsellään vapaus toimia kussakin tilanteessa parhaalla tavalla. Muita ihmisiä on hyvä huomioida, mutta usein menemme tässä liiallisuuksiin.
Osittainen lähde: Satu Pihlaja: Aikaansaamisen taika, Näin johdat itseäsi (Atena)
***
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.