Viikko sitten Kari Paanasella oli takanaan jo 16 onnistunutta maratonia. Viime lauantaina mies juoksi 17. maratoninsa Helsinki City Marathon -tapahtumassa, mutta tällä kertaa tuloksena oli murtunut sääriluu.
42-vuotiaan Paanasen maraton sujui hyvin 39 kilometriin saakka, jolloin jalassa alkoi tuntua kovaa kipua. Mies päätti kuitenkin jatkaa urheilusuoritustaan kävellen.
– Juuri ja juuri pystyin kinkuttamaan stadionin porteille ja sitten kuului kaamea rusahdus jalasta ja tuntui, että jalka lähtee irti, Paananen kuvailee.
Urheilija kinkkasi kuitenkin sinnikkäästi kivusta huolimatta viimeiset 300 metriä maaliin.
– En viitsinyt enää siinä vaiheessa keskeyttääkään. Ajattelin, että pärjään, kun yhdellä jalalla hyppelen ja pidän aidasta kiinni.
Myöhemmin lääkärin tutkimuksissa selvisi, että Paanasen sääriluu oli murtunut noin 10 senttimetriä nilkan yläpuolelta.
– Lääkäri sanoi, ettei hän ole kuullutkaan, että joku juoksee murtuneella jalalla maratonin loppuun saakka, Paananen vitsailee.
Sääriluu murtuu rasituksessa helpoiten
Liikuntalääketieteen erikoislääkäri Lauri Alangon mukaan rasitusmurtumia sattuu toisinaan maratoneilla, joskaan ne eivät ole tavallisia.
– Sääriluun rasitusmurtumia on varsinkin juoksijoilla. 20–50 prosenttia rasitusmurtumista on sääriluussa. Jos puhutaan juoksijoista, niin noin kolmasosa rasitusmurtumista kohdistuu sääriluuhun, Alanko kertoo.
Paananen ei ollut ennen maratonia tuntenut mitään erityistä kipua jalassaan. Alangon mukaan se, että sääriluu raksahtaa poikki yllättäen kesken kilpailun on melko harvinaista.
– Yleensä se on ollut jo aiemmin kipeä ja on kivusta huolimatta jatkettu. Ei kylläkään aina.
Moni myös saattaa erehtyä pitämään pitkittynyttä säären kipua penikkatautina, vaikka taustalla saattaa olla alkava murtuma.
Vaikka rasitusvammojen todennäköisyys kasvaa juostujen kilometrien myötä, Alangon mukaan on silti poikkeuksellista, että kokeneen kestävyysjuoksijan jalka murtuu maratonilla. Todennäköisempää on, että murtumia tulee, kun äkilliseen juoksusuoritukseen lähdetään vähäisellä kokemuksella tai pitkän tauon jälkeen.
– Sellaista näkee, eikä niin kovin harvoinkaan, että jos on esimerkiksi ollut syystä tai toisesta harjoitustauko ja sitten onkin lähdetty reippaasti uudestaan liikkeelle, niin sitten paikat eivät kestäkään.
Toisinaan kevyessä rasituksessa tulevat sääriluun murtumat voivat myös viitata vakavaan sairauteen kuten syöpään.
Nuorilla enemmän rasitusmurtumia
Paras tapa ehkäistä rasitusvammoja on välttää äkillisiä muutoksia harjoittelussa.
– Ei äkillisiä treenin lisäyksiä, riittävä palautuminen rasituksesta, oikeanlaiset kengät, Alanko luettelee.
Hän myös kehottaa juoksemaan ainakin osan lenkeistä asfaltin sijaan pehmeämmällä alustalla, kuten pururadalla. Kannattaa myös juosta eripituisia lenkkejä eri nopeuksilla.
– Toki niitä jalkoja pitää iskuttaa, että ne kestävät sen maratoninkin.
Ikä ei lisää murtumien riskiä, mikäli henkilö ei sairasta osteoporoosia eli luukatoa. Päinvastoin, useimmiten rasitusmurtumia tapaa Alangon mukaan nuorilla, alle 40-vuotiailla urheilijoilla. Kuitenkin, jos juoksuharrastuksen päättää aloittaa vasta myöhemmällä iällä ilman aiempaa urheilutaustaa, treenaaminen pitää aloittaa erittäin varovasti.
Rasitusmurtumien uhreja todennäköisesti kuitenkin lohduttaa tieto siitä, että jalka paranee yleensä täysin, ja kerran murtuneella jalallakin juostaan vielä maratoneja.
Paanastakaan ei murtuma masenna.
– Jos tämä parantuu ihan ok, niin totta kai minä vielä juoksen. Tämähän on helppo harrastus.
Takana 1622 maratonia: Halvoilla lenkkareilla ilman treeniä (17.8.)