Tuure Kilpeläinen kertoo, mikä rakkaudessa on raastavinta: "Sehän saa ihmisen tolaltaan ja vie perusraiteiltaan"

Tuure Kilpeläinen on muusikko ja rakkauden ammattilainen, joka pyörittää hektistä uusperheen isän arkea. 

Muusikko Tuure Kilpeläinen julkaisi hiljattain uutta musiikkia yhtyeensä Tuure Kilpeläinen Ja Kaihon Karavaanin kanssa. Uutta materiaalia poppoo julkaisi viimeksi noin kolme vuotta sitten ja Kilpeläisen mukaan oli tärkeää, että yhtyeen jäsenet soittivat keikkoja ja elivät myös omia elämiään välillä. 

– Nyt ehkä meidän tahdilla meni hieman enemmän tuossa tuumaillessa, mutta ehkä ihan hyväkin. Siinä tuli semmoista kulmaa. 

Joukon uuden albumin nimi on Paluu Paratiisiin ja tämän teeman ympärillä sen sisältö vahvasti kieppuukin. Kilpeläisen mukaan levyllä on puhtaasti rakkauskappaleita kuin myös kirpeää pohdintaa maailmaa koskettavista huolenaiheista. 

Nimenomaan rakkauden ammattilaisena Kilpeläinen tunnetaan, onhan hän käsitellyt aihetta runsaasti tuotannoissaan vuosien saatossa. Miehen mukaan suurin osa kappaleista koskee kuitenkin lähinnä rakkauden kipukohtia 

– Niitä (erolauluja) on ehkä jotenkin helpompi tehdä, kun asiat menee huonosti. Mäkin tiedän sen fiiliksen, kun murheellisena soittelee yksin kitaraa ja aina sieltä lähtee sitten semmoisia biisejä. 

– On tällainen englanninkielinen sanontakin, kuin "happy pen writes blank" (suom. onnellinen kynä kirjoittaa tyhjää). Eli sitten kun on semmoinen onnellisuuden tila, niin on vaikeaa saada ammennettua mitään. 

Nyt uudelta levyltä löytyy kuitenkin kappaleita, jotka ovat rehellisiä, onnesta kertovia rakkauslauluja. Oikean tasapainon löytäminen on tässäkin asiassa ollut avaintekijä. 

– Juuri se annostelu, että miten se tukisi sitä ilman, että se menisi siirapiksi. Mitä asioita voi sanoa, mitä pitää jättää sanomatta, että se toimii. 

"Sehän on aina häiriötila"

Kun kysyn Kilpeläiseltä, mikä rakkaudessa on raastavinta, vastaus tulee kuin apteekin hyllyltä, mutta kauniisiin sanoihin puettuna. Kilpeläinen osaa todella sanallistaa rakkautta määrittävän tuskan ja onnen, jotka hyvin usein kävelevät käsi kädessä, hyvin lähellä toisiaan.  

– Sehän saa ihmisen tolaltaan ja vie perusraiteiltaan. Se voi järisyttää perustuksia tai järkyttää tasapainoa. Jossain on lukenut, että kaikista isoin mielenrauha olisi siinä, kun vetäytyisi vaan yksinäisyyteen, ettei olisi ketään muita ihmisiä häiritsemässä.

– Sehän on aina häiriötila, kun tulee joku toinen tyyppi, joka pistää sun pakan ihan sekaisin. Sitten se pitää ottaa huomioon ja se tavallaan on myös peili, että joudut itse kohtaamaan semmoiset omat kipupisteet, semmoiset mitä on tullut jo varmaan lapsuudesta. 

Kilpeläisen mukaan erityisen pelottavaa rakastumisessa on se, että pelkää menettävänsä toisen. Silläkin on kuitenkin oma arvonsa. 

– Toisaalta, jos se rakkaus menee metsään ja käykin niin kuin on pelännyt, niin silloinhan ihminen on myös vähän tolaltaan, että häneltä on riistetty ja viety jotain. Mutta se on varmaan kaikki sen arvoista, koska ainakin tietääpähän eläneensä, jos jokin asia tuntuu joltain. 

Uusperhepalapeli on monimutkainen

Kilpeläisen uusperhearki on kiireinen, valtava ja toisinaan monimutkainenkin verkosto. Muusikko ja hänen vaimonsa Manuela Bosco saivat ensimmäisen yhteisen lapsensa helmikuussa 2019. Kilpeläisellä on kaksi lasta edellisen puolisonsa kanssa, kuin myös Boscolla. 

– Siinä on joo nimenomaan koko se paletti ja se on ihan helvetinmoinen palapeli. Mutta siinä oppii semmoiseksi palapelin mestariksi, tai ainakin tekemään niitä palapelejä, vaikka useampi pala on hukassa. Se on ihan päättymätön, miljoonan palan palapeli. Yhden nurkan kun saa valmiiksi, niin joku jo hajoaa. Sellaista se on. 

Perhe-elämän ja muusikon uran yhdistäminen on ollut selkeä valinta, jonka mukaan on tehtävä riittävästi ennakkovalmisteluja

– Mitä paremmin siihen varautuu, niin sitä helpompaa sitä on jotenkin sitten sietää. Tottakai tulee tilanteita, joita ei voi ennakolta tietää, että miltä se tuntuu, kun on vaikka viisi päivää poissa ja sitten tulee jotain yllättävää, joku vaikka sairastuu tai  tapahtuu mitä tahansa. 

– Se on semmoista sovittelua ja se on tavallaan se kupletin juoni, kun tähän leikkiin on lähtenyt, niin se täytyy sitten kaikkien jotenkin kestää. 

Kilpeläisen mukaan musikaalisuus on siirtynyt hänen jälkikasvulleen lähinnä musiikin kulutuksen muodossa. Toistaiseksi hänen lapsensa eivät ole osoittaneet sen vahvempaa kiinnostusta alalle. 

– Vanhemmat mimmit kuuntelevat musaa ja mua aina kiinnostaa, että mistä he ovat innostuneet. Kyllä kuunnellaan uuden musiikin listaa kun se tulee, niin käydään sitä läpi ja pidetään sitten semmoista levyraatia, että miksi tämä on hyvä. 

Tällä hetkellä kovassa huudossa Kilpeläisen vanhempien lasten keskuudessa on erityisesti yhdysvaltalaismuusikko Billie Eilish. Perheen pienimmät lapset pitävät Kilpeläisen mukaan oikeastaan mistä vain menevistä rytmeistä. 

– Eivät nuo pienimmät, alle kouluikäiset tiedä oikeastaan mitä hommaa mä teen. Ei se ole semmoinen aihe, mikä olisi jotenkin himassa tapetilla. Siellä voi soida välillä joku jazz taustalla tai joku muu musa, se vähän riippuu. 

– Kyllä koitan vähän salakavalasti syöttää jotain perusjuttuja, niinkuin The Beatlesia tai David Bowieta. Tuommoiset perusklassikot ovat aina hyvää musaa.

Lue myös:

    Uusimmat