Kontulassa asuva Nina on tottunut venyttämään euroja, jotta perheen lapset saisivat syödäkseen. Nina joutuu tinkimään omasta syömisestään viikottain, kun rahat eivät riitä.
– Olen käynyt muutaman kerran leipäjonossa hakemassa ruokaa, mutta en käy enää, sillä monella muulla asiat ovat vielä huonommin kuin meillä. Me saamme ostettua perusasiat, kun venytän senttejä.
– Viikkobudjettimme ruokaan on 70 euroa. Kerran viikossa ostan myös pullon limsaa, jota ennen join joka päivä. Se oli pakko lopettaa.
Raha ei riitä edes ruokaan
Nina neuvoo, että pyhien jälkeen kaupoista saa halvalla ruokaa.
– Esimerkiksi Lidl:istä tai S-marketista voi saada tarjouksesta kahdella eurolla 400 grammaa jauhelihaa.
– Joudumme ostamaan täysjyväpastaa, joka maksaa kahdeksan senttiä enemmän kuin tavallinen. Poikani maha ei kestä tavallista pastaa, koska hänellä on refluksi-tauti. Olen nyt niin ylpeä, kun sain tehtyä meille kolmeksi päiväksi makaronilaatikkoa 15 eurolla. Hyvällä tuurilla siitä riittää neljäksikin päiväksi.
Leivät Nina leipoo itse. Sillä tavoin hän saa kolmella eurolla leipää viideksi päiväksi.
– Saatan olla pari päivää viikossa syömättä, jotta ruokaa riittää ainakin lapsille. Syön, jos lapsilta jää jotain yli. Miehelleni teen kolme eväsleipää lounaaksi.
Mun lottovoitto olisi työpaikka
26-vuotias Nina kertoo valmistuneensa parturi-kampaajaksi, mutta ei kykene allergioiden vuoksi työskentelemään enää ammatissa.
– Olin ennen lasten syntymää osa-aikaisena Hesburgerilla, missä sain töitä 20 tunniksi viikossa. Vuokrani oli vain 300 euroa, joten pärjäsin sillä rahalla.
– Olin opiskelemassa merkonomiksi, kun tulin raskaaksi. Nyt mieheni on kausityöntekijä varastossa, mutta työt loppuivat taas perjantaina. Saamme kesällä toimeentulotukea.
Nina kertoo etsivänsä töitä. Työpaikka esimerkiksi kaupan kassalla toisi varmasti ainakin 100 euroa enemmän rahaa kuussa perheen talouteen.
– Eläisimme herroiksi, jos saisin töitä ja meillä molemmilla jäisi peräti 1200 euroa kuussa käteen. Työpaikka olisi mun lottovoitto, hehkuttaa Nina.
– Etsin osa-aikatöitä ensin lasten vuoksi, sillä haluan olla läsnä heidän elämässään toisin kuin äitini. Pienempi lapsistani on 2-vuotias ja isompi jo 6-vuotias.
Nina sanoo hakevansa töitä, kunnes löytää.
– En aio luovuttaa töiden hakua ennen kuin eläkkeellä. Pitäähän minun eläkerahat tienata ja haen töitä joka puolelta. Haluan näyttää lapsilleni mallia, että heistä kasvaa fiksuja aikuisia.
Haaveista totta
Ninan mukaan heidän elämässään on kaksi ylellisyysasiaa.
– Mieheni on haaveillut siitä saakka, kun ollaan oltu yhdessä isosta 47-tuumaisesta televisiosta. Meillä ei ole luottotietoja, joten anoppini avulla saimme vihdoin ostettua television. Tämä lisäksi meillä on nopea nettiyhteys, josta olemme luopumassa.
Nina kertoo aiemmin katsoneensa televisiota jatkuvasti, mutta vähentäneensä sitä.
– Esikoisemme oppi kellon televisiosta. Aika selvisi siitä, mikä ohjelma oli menossa. Yhä vieläkin minulla on muutamia ohjelmia, joita haluan katsoa ja silloin mieheni tietää, että minua ei saa silloin häiritä.
Juhlapäivä kerran vuodessa
Nina kertoo auttavansa naapuriaan, jossa on kolmilapsinen perhe.
– Heillä on vielä huonommin ja äidillä on nyt käsi kipeänä. Käyn auttamassa häntä. Jouluna saimme jouluapuna tavaraa ja rahaa, joista osan annoin heille. Olisimme itsekin ne kipeästi tarvinneet, mutta heillä oli vielä suurempi hätä.
Ninan mukaan heillä on juhlapäivä kerran vuodessa, kun pariskunta juhlii yhdessä hääpäiväänsä.
– Tilanteemme ottaa välillä päähän, mutta lasten pusut ja halit saavat huolet unohtumaan hetkeksi.
