UFC-ottelija Teemu Packalénin paluun tiellä henkisiä esteitä, jotka eivät saata väistyä koskaan – "Ollut niin saatanan raskasta ja synkkää"

Packalén oli edellisen kerran UFC-häkissä 7. syyskuuta vuonna 2019. Edellisestä ottelusta on siis vierähtänyt jo 13 kuukautta. Karu tyrmäystappio sai Packalénin pohtimaan tulevaisuuttaan, ja ura pistettiin tietoisesti tauolle.

– Tein viime syksynä päätöksen, että vuoteen en ainakaan ottele. Nyt on pakko katsoa peiliin ja tehdä asioita eri tavalla, 33-vuotias Packalén kertoo MTV Urheilulle.

Ottelutauon pituus on Packalénille itselleenkin vielä mysteeri. Suomalaisottelija halusi ottaa etäisyyttä lajiin, vaikka UFC-uralle olikin tiedossa jatkoa.

– Määrittömän pitkälle ottelutauolle olen jäänyt. En kirjoittanut uutta diiliä UFC:n kanssa, vaikka sellainen mahdollisuus olisikin saattanut olla. He kunnioittavat päätöstäni, että mietin omaa terveyttäni ja jaksamistani. Raakaahan se on sanoa, että kiitos, mutta kiitos ei, Packalén paljastaa.

Intohimo lajiin hiipui takaiskujen myötä

Viime vuosien takaiskut, tappiot ja loukkaantumiset ovat vaikuttaneet raskaasti Packaléniin. Kaksi edellistä UFC-ottelua päättyivät rajuihin tyrmäyksiin ja Packalén kamppaili myös erilaisten vammojen kanssa. Takaiskujen myötä palo ja intohimo rakasta lajia kohtaan oli katoamassa täysin, joten jotain oli tehtävä.

– Viimeiset kaksi vuotta on ollut niin saatanan raskasta ja synkkää. Loukkaannut ja vedät itsesi kuntoon, häviät, loukkaannut ja taas vedät itsesi kuntoon ja loukkaannut ja häviät. Se on raskasta, Packalén avaa tuntojaan.

– Ulkopuoliset tekijät pakottavat, että sinun on pakko. Jos et nyt, niin sitten käy näin tai noin. Joka paikkaan sattuu ja v***ttaa. Aika äkkiä siitä lajista ei tykkääkään. Sitä on tosi vaikea selittää, mutta olen voinut tosi huonosti, kun laji on syönyt minua henkisesti koko ajan. Se on ollut tosi raskasta. 

Juttu jatkuu kuvan alla. 

LUE MYÖS: Teemu Packalénilta niukka reaktio musertavaan UFC-tappioon – suomalaisen nukuttanut vastustaja palkittiin mittavalla bonuksella

Tuo tätä nykyä kadoksissa oleva intohimo ja palo vei aikanaan Packalénin aina UFC:hen asti. UFC-debyytissä Packalén joutui taipumaan, mutta vuosien kova työ palkittiin vuonna 2016 Lontoossa, kun Packalén otti tähänastisen UFC-uransa ainoan voiton kukistamalla Thibault Goutin.

Vaikka loukkaantumiset ja muut takaiskut näyttelevätkin suurta roolia Packalénin intohimon katoamisessa, on tuo upea voittokin omalta osaltaan sammuttanut paloa lajiin.

– Olen omaa mennyttä uraa miettinyt ja ajatellut, että mistä sellainen johtuu. Vaikeuksien kautta se intohimo vähän sammuu. Ehkä suurin tekijä oli iso voittoni Lontoossa. Sen eteen olet tehnyt sikana töitä, ja haluat sitä ihan törkeästi. Sitten saavutat sen ja vähän yli, niin jotenkin siinä sammui vähän, Packalén kertoo.

– Mitä seuraavaksi? Mä voitan, mitä sitten? Se kuulostaa tyhmältä ja itsekkäältä, mutta näin se ikävä kyllä on. Tosi suuri onnistuminen ja tunnetila, mikä sieltä tuli, on syönyt sitä motivaatiota ja siihen päälle vielä kaikki loukkaantumiset ja tosi vaikeat tappiot. Se kuormitti niin paljon, että rakkaus lajia kohtaan alkaa hiipumaan. Katsot peiliin ja sanot, että tämä on juuri sitä, mitä haluat tehdä, mutta sinä vain valehtelet itsellesi. Se näkyy tuloksessa, Packalén kuvailee vaikeita tuntemuksiaan.

Paluu juurille herätti uuden kipinän

Ottelutauonkin aikana Packalén on pitänyt itsensä kiireisenä ja urheilu on turkulaislähtöisen vapaaottelijan elämässä yhä keskiössä.

Packalén on kouluttautunut hiljattain personal traineriksi. Tällä hetkellä hän pyörittää harjoitusleiriä yhdessä kumppaninsa Eevi Teittisen kanssa.

Samalla Packalén on palannut juurilleen. Itsensä tutkiskelun ohella jatkuvasti harjoitellut suomalaistähti on löytänyt uudenlaista kipinää painista ja jujutsusta. Harjoittelu on alkanut olla taas mielekästä, mutta mitään kiirettä takaisin vapaaotteluhäkkiin ei ole.

– Nyt on alkanut tuntua tosi hyvältä. Kukaan ei pakota sinua tekemään mitään, niin on alkanut rakastua taas siihen lajiin uudelleen. Olen käynyt painimassa paljon ja ottanut jujutsua. Se on alkanut kantaa hedelmää. Tarkoitus olisi ehkä vielä tämän vuoden puolella käydä painikisatkin, Packalén väläyttää.

Tällä hetkellä Packalén voi hyvin. Elämä on tasapainossa, eikä harjoittelu tunnu pakkopullalta.

– Mihinkään ei satu, kroppa toimii ja voin hyvin. Se on ihan eri kuin se, että heräät aamulla kahdeksalta aamupalalle ja sattuu joka paikkaan. Menet kymmeneltä treeneihin ja mietit, miten mä selviän näistä treeneistä, kun joka paikkaan sattuu. Se ei ole helppo tie, mutta se on kasvattanut mua ihan hirveästi.

Tyrmäystappiot yhä takaraivossa

Packalénin kaksi edellistä ottelua ovat olleet suomalaistähden näkökulmasta painajaismaisia. Keväällä 2017 Marc Diakiese tyrmäsi Packalénin vain 30 sekunnin jälkeen kovalla lyönnillään.

Vuosi sitten Packalén joutui jälleen tyrmätyksi. Tällä kertaa Ottman Azaitarin lyönti pudotti suomalaisen mattoon.

Vaikka tyrmäyksistä on vierähtänyt jo tovi, painaa niiden henkiset vaikutukset vieläkin Packalénin takaraivossa.

– Minut on tyrmätty kaksi kertaa. Valehtelisin, jos sanoisin, etten ajattele yhtään sitä, mitä se on tehnyt. Varsinkin tuo viimeinen tyrmäys oli aika raju, Packalén sanoo.

– En sano vieläkään, että olen mennyt niistä kunnolla yli. En tiedä, pääseekö niistä ikinä kunnolla yli.

LUE MYÖS: "UFC:n historian uskomattomin tyrmäys" – vapaaottelijan älytön temppu loksautti leukoja

Packalénin päätös vetäytyä ottelutauolle on ollut viisas. Häkkiin ei ole asiaa, jos pelko tyrmäyksistä hiipii puseroon.

– Jos olisin tehnyt uuden diilin UFC:n kanssa, minun olisi pitänyt jo ennen koronaa otella. Periaatteessa kärsin vieläkin vähän siitä, ettei sitä tappiota olla käsitelty. Mitä helvettiä olisin siellä häkissä tehnyt?

Paluu yhä mysteeri

Packalen haluaa pitää tulevaisuutensa vielä avonaisena, eikä tehdä hätiköityjä päätöksiä. Tällä hetkellä kiirettä vapaaotteluhäkkiin ei ole.

– En vieläkään ota mitään paineita, että minun tarvitsisi tämän vuoden puolella tai ensi vuoden puolella otella. Sitten, kun tuntuu siltä, katsotaan sitten se peliliike.

Packalén on yhä UFC:n kirjoilla ja reservissä. Suomalaistähti käydään säännöllisesti dopingtestaamassa ja hän onkin saanut antaa virtsanäytteensä jo kahdesti koronaviruspandemian aikana.

Packalén on ollut ottelutauonkin aikana yhteydessä manageriinsa. Jos intohimo leimahtaa jälleen liekkeihin, uskoo Packalén mahdollisuuksien aukeavan hänen eteensä, vaikka UFC:n ovet pysyisivätkin kiinni.

– Sitä manageri on koko ajan sanonut, että olet hyvännäköinen ottelija, ottelet hyvin ja sulla on hyviä tuloksia, niin kyllä ottajia riittää.

Packalén ja Makwan Amirkhani ovat toimineet suomalaisen UFC-kentän sanansaattajina viime vuosina. Packalénin mukaan on tärkeää, että UFC-häkeissä nähdään suomalaisia ottelijoita. Kaksikon tavoitteena on saada UFC:n ottelutapahtuma Suomen kamaralle.

– Uskon, että minulla ja Makwanilla on UFC:n suhteen sama tavoite, että saadaan se joskus vielä Suomeen. Jos me puhumme paluuottelustani, voi olla, että siinä vaiheessa reserviottelijatkin voisivat UFC:tä kiinnostaa, jos sellainen esimerkiksi Hartwall Arenalle saataisiin.

Suomessa järjestettävä UFC-ilta voisi saada Packaléninkin palaamaan vauhdilla tositoimiin.

– Onhan se päivänselvä juttu, kovia kokenut ottelija myhäilee.