Viime joulukuun 16. päivänä kotimaan jalkapalloa tärisytti uutinen, jota oli odotettu toisaalla pelonsekaisesti ja toisaalla vahingoniloisesti: Espoon Honka menettää liigapaikkansa.
Ilari Äijälälle uutinen tiesi uuden työpaikan etsimistä. Keskikenttäpelaaja oli tehnyt pari kuukautta aiemmin Hongan kanssa kaksivuotisen jatkosopimuksen.
- Syksyllä oli vitsailtu, kuka tekee ensimmäisenä jatkosopimuksen. Kun kapteenimme "Jude" (Jussi) Vasara sen sitten teki, muutkin ajattelivat, että ehkä tästä voisi tulla jotakin, Äijälä kertaa.
Äijälä oli viihtynyt perheineen Espoossa hyvin. Loppukaudesta Hongan pelikin parani, ja siitä jäi hyvä maku.
- Ehtona jatkolle tietenkin oli, että tapaisimme omistajat. He vakuuttivat, että asiat menisivät parempaan suuntaan. Eivät ne sitten menneetkään.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
Sunnuntaina Äijälä monotti upean maalin KTP:n voittaessa vieraissa Jaron.
Hongan palkat olivat myöhässä pitkin kautta. Täyttä lopputiliä ei ole tullut vieläkään, mutta siitä Äijälä ei välitä puhua enempää.
Katkerakaan hän ei ole. Uusi työpaikka löytyi alle kuukaudessa - sattumoisin KTP:stä, jolle Hongan liigapaikka periytyi.
Niukkuutta tarjolla
Liigalisenssijärjestelmä on tylysti sanottuna karsinut epäkelvot seurat pois ja pakottanut jäljelle jääneitä sopeuttamaan toimintaansa. Se on tervehdyttänyt bisnestä, mutta tarkoittanut niukempia aikoja palkansaajille.
Viime talven runsailla pelaaja-apajilla oli ostajan markkinat. Monelle liigatason pelaajalle ei ole löytynyt töitä liigasta.
- Seurat pystyivät pitämään kortit kädessään viimeiseen asti ja sanelemaan ehdot, Äijälä sanoo.
- Esimerkiksi Mäkijärven Antti (ex-Honka) sai sopimuksen Ilvekseen vasta aivan kauden kynnyksellä, vaikka kyse on entisestä nuorten maajoukkuepelaajasta.
Äijälän, 28, lähes 200 liigapelin kokemukselle oli kysyntää. KTP:n tarjous oli reilu, mutta perheelliselle pelaajalle muuttopäätös on iso ratkaisu.
- Välillä tulee miettineeksi, pitäisikö laittaa nappulakengät naulaan ja keskittyä vaikkapa opiskeluun, vaikka olen pelaaja parhaassa iässä. Aika karua siinä mielessä.
Vuosi sumussa
Äijälä on koko liigauransa pystynyt elättämään itsensä jalkapallolla, joskin ruuhkavuosia elellen. Kasvatustieteen opinnot ovat graduvaiheessa, perheen lapsista vanhin 6- ja nuoremmat 3-vuotiaita.
- Varsinkin kaksosten syntymän jälkeinen vuosi mentiin aikamoisessa sumussa, hän muistelee hymyillen.
- Tässä ammatissa on se hyvä puoli, että pystyy olemaan paljon kotona. Kun usein on vain yhdet treenit päivässä, jää paljon aikaa olla lasten kanssa.
Pro gradu -työssään Äijälä tutkii urheilulukiolaisten itsekontrollia ja sen suhdetta hyvinvointiin.
- Hypoteesini on, että urheilulukiolaiset ovat vähemmän uupuneita kuin yleislinjalla opiskelevat, vaikka heillä aamulla koululla harjoitukset ja koulupäivän jälkeen omat harrastukset. Fyysinen liikunta virkistää.
Äijälä kuuluu jalkapalloilijoiden pelaajayhdistyksen hallitukseen. Hän pitää mahdollisena, että peliuran jälkeen työ löytyy urheilupsykologian parista.
- Kuten Mika Lehkosuo on sanonut, Suomessa on sillä saralla paljon tehtävää.