Torstai-aamuna kymmenet toimittajat seurasivat tokkuraisina neuvottelukokoonpanojen muutoksia Minskissä.
Milloin salista poistui Ukrainan presidentti Petro Poroshenko, milloin Venäjän Vladimir Putin. Vähintään yhtä valppaana neuvottelujen etenemistä seurasi rupla.
Kun medioissa levisi huhu siitä, etteivät separatistit suostu allekirjoittamaan sopimusta, valuutta heikkeni. Samoin kävi, kun Poroshenko kertoi Venäjän saapuneen neuvottelupöytään vaatimaan mahdottomia. Mutta kun Putin kertoi neuvottelujen päättyneen onnistuneesti, ruplan kurssi hypähti ilosta.
Ruplan optimismi oli kuitenkin ainutlaatuista. Venäläisten vinkkelistä sopimuksen toteutumiselle nähdään yksi selvä este: Kiovan sotaisa hallitus.
Erityisesti tv-kanavat ja radioasemat spekuloivat iltapäivällä sillä, kiinnostaako rauha todella Kiovaa. Radio Sputnikin lähetyksessä politologi Igor Shatrovin mukaan Ukraina varmasti aikoo tulkita sopimusta oman etunsa mukaisesti ja tulitauko tuskin pitää.
Shatrovin kärjekäs kommentti kiteytti kansan mielialan - jos Ukraina ei jatka sotimista, vähintään idässä Venäjän mukaan sotivat itsenäiset fasistisolut varmasti jatkavat.
Moskovan voitto
Kaikesta huolimatta venäläisille neuvottelutulos oli kaikkea muuta kuin tappio. Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrovin sanat, ”neuvottelut etenevät paremmin kuin superisti”, osoittautuivat sopimuksen valjetessa profetiaksi. Lähes kaikki sopimuksen kohdat ovat joko Moskovan linjan mukaisia tai muotoiltu Moskovan mielen mukaan.
Ukraina joutui joustamaan monissa tärkeissä kysymyksissä, kuten esimerkiksi Venäjän ja Itä-Ukrainan välisen rajan hallinnassa. Ukrainan on määrä saada raja haltuunsa vuoden 2015 aikana, mutta vain separatistien ehdoilla.
Yksi kohta sopimuksessa näyttää Poroshenkon voitolta. Kaikkien johtajien allekirjoittamalle paperille on kirjattu, että ulkomaalaisten joukkojen on poistuttava Ukrainasta. Mutta kirjaus ei välttämättä tarkoita mitään toimia Venäjän osalta. Valtion linjan mukaan venäläissotilaat ovat vain lomalla Itä-Ukrainassa.
Ei siis ihme, että Putin jaksoi vitsailla astellessaan toimittajien eteen Minskissä. Yö ei ollut ehkä hänen elämänsä parhain, mutta aamu oli hyvä, kuten hän itsekin totesi.