Uutispäätoimittajan kommentti: Kuntavaalien tulos jäytää vihreitä ja demareita – kaksi puheenjohtajaa voi vihellellä matkalla kesälaitumille

Kuntavaalit saatiin vihdoin pidettyä, ja puolueiden puheenjohtajat pääsevät vähitellen ansaitulle kesälomalle.

Tunnelmat puoluetoimistoilla kuitenkin vaihtelevat. Petteri Orpo joukkoineen siistii työpöytää lähes euforisessa tilassa, niin vahva oli puolueen tulos. Kokoomus otti ykköspaikan liki kaikissa Etelä-Suomen suurissa kaupungeissa, ja tätä kirjoitettaessa jopa Tampereen valtaus on mahdollinen.

Orpo on viime vuosina ollut kokoomuksessa kuin Valtteri Bottas F1-sirkuksessa. Ennen jokaista kilpaa spekuloidaan, riittääkö menestys tallipaikan säilyttämiseen. Ei spekuloida enää.

Antti Häkkästä ja Elina Valtosta (ent. Lepomäki) varmasti himottaa kokoomuksen puheenjohtajuus, mutta näiden kuntavaalien jälkeen on selvää, että Petteri Orpo päättää itse, viekö hän kokoomuksen vuoden 2023 eduskuntavaaleihin.

Kuka olisi uskonut keskustasta?

Orpon ohella toinen kuntavaalien jälkeinen viheltelijä on keskustan Annika Saarikko. Keskustan tulos on huono, mutta kun gallupit lupasivat katastrofia, huonokin näyttää hyvältä. Varsinkin, kun keskusta onnistui pitämään perussuomalaiset takanaan.

Perussuomalaisten vaalivoittoa ei pidä väheksyä, se oli vaalien kiistaton menestyjä. Mutta tasavallasta ei viime kuukausina ole löytynyt montakaan politiikan kommentaattoria, joka olisi tulosveikkauksessa rohjennut sijoittaa keskustan PS:n edelle.

Keskustan tulos antanee puolueelle ja Saarikolle itselleen uskoa siihen, että keskusta kykenee tiukan paikan tullen kokoamaan rivinsä. Tulos antaa keskustalle myös vipuvoimaa hallituksen sisällä. Syksyn budjettiriihessä nähdään aiempaa itsevarmempi Saarikko.

Ohisalo ei yltänyt edes mitalisijalle

Keskustan sijasta hallituspuolueista suurimmassa ahdingossa onkin nyt Maria Ohisalon vihreät.

"Historian toiseksi paras kuntavaalitulos", hoki Ohisalo vaali-iltana. Tästä tarinasta on varmasti fanaattisimmankin vihreän vaikea löytää lohtua. Vihreiden käppyrät osoittavat alas, ja viime kunta- ja eduskuntavaalien menestykset ovat enää urbaani legenda.

Asiaa ei helpota, että sisäisesti puolue on sekaisin. Vai mitä pitäisi ajatella siitä, että apulaispormestari Anni Sinnemäki ja puoluesihteeri Veli Liikanen eivät katsoneet tarpeelliseksi informoida puolueen puheenjohtajaa Sinnemäen epäillystä virkarikoksesta? Normaaleissa puolueissa puoluesihteeri on puheenjohtajan oikea käsi, joskus myös vasen.

Ohisalon omaa tilannetta ei helpota raaka vaalimatematiikka: hän oli henkilökohtaisen äänimäärän perusteella vasta neljänneksi suosituin vihreä Helsingissä. Edellä olivat Sinnemäki, Fatim Diarra ja Alviina Alametsä.

Vihreiden kipuilu syksyn budjettiriihessä ei olisi ihme.

Marin-efekti jäi Tampereelle

Mutta miten tulee suhtautumaan kipuiluun pääministeri Sanna Marin?

Kaikki muistavat MTV:n vaalitentin, jossa Ohisalo aivan häpeilemättä kritisoi perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiurua ja epäsuorasti siis myös Marinia koronarajoitusten hitaasta purkamisesta. Antaako Marin anteeksi, vai onko hän pitkävihainen?

Sdp:nkin vaalitulos oli kehno, mutta sentään riittävä turvaamaan kakkospaikan valtakunnallisessa vertailussa. Samaan aikaan puolue menetti ykköspaikan Vantaalla, ja tappio kokoomukselle myös Marinin kotikaupungissa Tampereella on mahdollinen.

Marin itse sai Tampereella hillittömän potin, yli 10 000 ääntä, ja kaksinkertaisti äänisaaliinsa. Mutta siinä se Marin-efekti näissä vaaleissa sitten olikin.

Voi olla, että kuntavaalien siirtoa harmitellaan eniten juuri Sdp:n puoluetoimistossa. Vielä kevättalvella Marinin henkilökohtainen vetovoima ja Kiurun hätävarjelun liioitteluun perustuva koronarajoituspolitiikka olisivat voineet toimia vaaleissa demareiden eduksi.

Mutta kun tauti hiipui, hiipui myös Sdp:n kannatus. Ja kuten aiemminkin on nähty, uuden pääministerin suosio ei ole pysyväistä sorttia.

Sdp:ltä odotetaan nyt uusia avauksia, ehkä muita kuin sellaisia, jotka lisäisivät kansalaisten verorasitusta.