Valtteri Bottas muistelee Niki Laudan käsittämätöntä temppua: ”Hän oli niin pahoissa kivuissa”

Bottas pääsi tekemään yhteistyötä Laudan kanssa vuonna 2017, kun hän hyppäsi Williamsilta Mercedekselle. Lauda toimi saksalaistallin F1-ohjelman puheenjohtajana. Lauda oli myös Mercedeksen F1-yhtiön pääomistaja.

– Opin Nikiltä sen, että sinun pitää luottaa aina kykyihisi. Älä koskaan epäile niitä. Hän muistutti siitä, että älä koskaan kyseenalaista ajotyyliäsi tai sitä, mitä teet autossa. Opin häneltä myös sen, että ei kannata koskaan laskea päätä liian alas vastoinkäymisten kohdalla. Hän opetti,  että miten takaiskut voitetaan, ja että aina kannattaa katsoa kohti tulevaa, positiivisin mielin, Bottas kirjoittaa.

– Niki antoi aina tukea, kun sitä tarvitsin. Kilpa-ajajana hän tiesi tasan tarkkaan sen, että milloin kuljettaja tarvitsee sitä. Se oli valtava apu. Hän sanoi aina juuri oikeat sanat. Hän oli se, joka auttoi minua vaikeina aikoina. Hän auttoi minua ponnistamaan ylös ja muistamaan sen, että miksi teen tätä ja että olen tarpeeksi hyvä tähän hommaan, Bottas jatkoi.

Omalla ajourallaan Lauda voitti F1-maailmanmestaruuden kolmeen eri otteeseen (1975, 1977, 1984). Historiankirjoihin on jäänyt ikimuistoisia kuvia muun muassa Laudan ja brittilegendan James Huntin välisistä taistoista.

Bottaksen Lauda-suosikkimuisto tulee juuri hänen ajouran puolelta.

– Suosikkimuisto on ehdottomasti se, millaisen paluun hän teki ison kolarinsa jälkeen. Hän koki pahoja palovammoja ja oli hengenvaarassa. Olen saanut kuulla tarinoita siitä päättäväisyydestä, mikä hänellä oli. Olen ihan varma, että kun hän palasi ajohommiin, hän ei ollut vielä kunnossa. Hän oli niin pahoissa kivuissa, mutta hän rakasti ajamista. Siksi hän palasi niin nopeasti, Bottas muistelee.

Bottas viittaa Nürburgringillä ajettuun vuoden 1976 Saksan GP:hen, jolloin Laudan Ferrari 312T2 syttyi ulosajon jäljiltä tuleen. Lauda kärsi pahoja palovammoja, minkä lisäksi hän hengitti myrkyllisiä savukaasuja. Kuin ihmeen kaupalla Lauda kuitenkin toipui ja hän palasi kehiin Italian GP:ssä – vain kuusi viikkoa kolarin jälkeen.