Vammaisten huippu-urheilu on muuttunut viime vuosina ammattimaiseksi. Venäjän, Ukrainan, Kiinan ja Valko-Venäjän tulo ryminällä paralympialaisiin on keikauttanut entiset asetelmat päälaelleen. Venäjä on noussut talviparalympialaisten mahtimaaksi, kesäkisoissa enimmät mitalit on kahminut Kiina.
Kiina sai vuoden 2004 Ateenan paralympialaisissa 141 mitalia. Mitalitaulukon kakkoseksi tullut Australia nappasi 100 mitalia. Kuudenneksi paras oli Ukraina 55 mitalillaan. Kiinan nousu alkoi Atlantassa vuonna 1996 ja jatkui neljä vuotta myöhemmin Sydneyssä. Voi vain arvailla, millaisen jättisaaliin Kiina kahmii vuoden 2008 kotikisoissaan Pekingissä. Muille maille jäänevät vain rippeet.
Venäjä (33 mitalia), Ukraina (25) ja Valko-Venäjä (yhdeksän) veivät leijonanosan mitaleista vuoden 2006 Torinon paralympialaisissa. Entiset valtamaat Saksa (18), Yhdysvallat (12) ja Norja (5) putosivat tylysti lumen pintaan.
- Viime paralympialaisissa parhaiten menestyneiden maiden urheilijat ovat ammattilaisia. Tämä muutos oli tiedossamme. Paralympialaisiin osallistuvien maiden määrä kasvaa ja kilpailijoiden taso nousee huimaa vauhtia, joten mitalin saaminen jatkossa on kiven alla, tietää Suomen paralympiakomitean pääsihteeri Maria Laakso.
Suomi pudonnut kärkikahinoista
Suomen joukkue lähti viime vuonna tavoittelemaan kahta mitalia Torinon talvikisoista. Tulos oli nolla. Neljä vuotta aiemmin Salt Lake Citystä tuli kahdeksan mitalia, sitä ennen olympialaista Naganosta 19 ja Lillehammerista 24. Parhaimmillaan suomalaiset raapivat 34 mitalia vuonna 1984 Innsbruckin kisoista; mitalitaulukossa Suomi komeili tuolloin kakkosena.
Kesäkisojen menestyskäyrä sojottaa myös uhkaavasti alaspäin. Vuoden 1976 Toronton kisojen 50 mitalista Suomi on pudonnut Ateenan kahdeksaan lätkään. Vaarana on, että puolentoista vuoden kuluttua Pekingistä Suomen joukkue vetää pelkän vesiperän.
Jouko Grip nappasi takavuosina paralympialaisista ja muista vammaisten arvokisoista yhteensä 33 mitalia. Tämän tasoinen suomalaismenestys ei ole enää mahdollista. Grip on yksi paralympialaisten Hall of Famen jäsenistä.
Menestyksen pohja kaventunut
Laakso myöntää, että talvikisoissa Suomen menestys on jatkossakin vain muutamien urheilijoiden harteilla. Maija Löytynoja ja Ilkka Tuomisto hiihtivät Torinossa lähes mitalivauhtia; tältä kaksikolta voi odottaa menestystä myöhemminkin.
Yleisurheilijat toivat kuusi Ateenan kahdeksasta mitalista. Minna Leinonen ampui kultaa, judoka Jani Kallunki otteli pronssia. Sydneyssä mitalilajeja oli kuusi, Ateenassa kolme. Kehitys on huolestuttava, Laakso arvioi.
- On erittäin haasteellinen tehtävä saada uusia nuoria huipulle asti. Nuoret eivät liiku entiseen tapaan. Vammaisten nuorten pääsy urheiluseuroihin on edelleen hieman ongelmallista. Välineet kehittyvät ja tulevat yhä kalliimmiksi. Erityisen ongelmallista on nostaa joukkueita huipulle, Laakso sanoo.
Johtopäätökset on jo tehty
Suomi ei ole haudannut mitalihaaveita. Paralympiakomitea julkisti vuonna 2002 strategian, jonka avulla menestyskäyrä nostetaan taas yläviistoon. Tukea annetaan nyt vain 12 lajille. Vammaisurheilijat harjoittelevat jo nyt seitsemässä lajissa yhdessä ehjien kanssa. Valmennusta on tehostettu, kansainvälisiä yhteyksiä lisätty. Uusien huippujen rekrytoimiseen kiinnitetään jatkossa lisää huomiota.
- Joukkuelajit eivät nouse ilman erityishuomiota. Siksi meillä on palloiluprojekti. Samaten on käynnistynyt naisten huippu-urheiluprojekti, Laakso kertoo.
Aiempaa pitkäjänteisempi työ tähtää siihen, että suomalaiset pysyisivät mitalikannassa Pekingin paralympialaisissa; katse on siirretty osittain jo Vancouveriin (2010) ja Lontooseen (2012). Päävastuu menestyksestä on sälytetty Kimmo Mustosen harteille. Mustonen (kuvassa) aloitti Paralympiakomitean valmennuspäällikkönä tämän vuoden alussa.
Kihun Kaisu Mononen kehittää vammaisurheilua
Yksi Suomen paralympiakomitean yhteistyökumppaneista on Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus Jyväskylässä. Yhteistyö alkoi vuonna 2005 kokeiluluonteisesti.
Viime vuoden toukokuusta lähtien terveystieteiden maisteri Kaisu Mononen on toiminut vakituisesti vammaisurheilun kehittäjänä Kihussa.
- Yhteistyö käynnistyi Paralympiakomitean aloitteesta. Kihun periaatteisiin kuuluu kaikenlaisen huippu-urheilun tukeminen, joten sikäli tämä on luonteva asia. Olen koordinaattori, pidän yhteyksiä vammaisurheilujärjestöihin, valmentajiin ja urheilijoihin, Mononen sanoo.
Mononen toimii Kihun ja Paralympiakomitean yhteisenä korvana.
- Kuulostelen, mitä maailmalla tapahtuu. Meneillään on monia kiinnostavia tutkimuksia. Itse teen parasta aikaa kyselytutkimusta vammaisurheilijan arkipäivästä, Mononen sanoo.
Puolipäiväinen kehittäjän tehtävä on opetusministeriön rahoittama. Toisen puolen työajastaan Mononen käyttää oman tutkimuksensa kimpussa. Hän tutkii, miten ulkoinen palaute vaikuttaa vammaisurheilijan suoritukseen.
- Kolmivuotisesta tutkimuksesta on meneillään viimeinen vuosi. Aluksi olin tekemisissä jousi- ja kivääriampujien kanssa, nyt kuvioissa ovat myös ratakelaajat, hän kertoo.
Maailmalla mennään tosi lujaa
Onko Suomen vammaisurheilijoiden taso laskenut viime vuosina?
- Osittain on, osittain ei, Mononen arvelee.
- Joissakin lajeissa Suomessa on otettu takapakkia, mutta toisissa menty eteenpäin. Keskimäärin Suomen taso lienee kutakuinkin sama kuin aiemmin, mutta maailmalla on menty lujaa eteenpäin. On monia maita, joissa vammaisurheilu on ammattimaista. Niissä maissa on laitettu paljon rahaa kiinni toiminnan edistämiseen. Suomi on pärjännyt tähän asti harrastuspohjalta. Jatkossa se ei tuo mitaleita. Suomen on otettava loikka kohti ammattimaisuutta. Pakko on keskittyä joihinkin lajeihin, kuten Paralympiakomiteassa on nyt tehtykin, hän jatkaa.
- Suomessa on todellisia vammaishuippu-urheilijoita. Olen tekemisissä keihäs- ja kuulamies Markku Niinimäen ja ratakelaaja Leo-Pekka Tähden kanssa. Nämä mitalimiehet harjoittelevat kuin huippu-urheilijat, Mononen vakuuttaa.
Vammaisurheilussa välineet ratkaisevat paljon. Mononen on ollut kehittämässä Niinimäen heittotuolia. Jos heittoasento ei ole optimaalinen, on turha haaveilla mitaleista.
- Testaan vammaisurheilijoita täällä Kihussa ja urheiluopistoilla. Käyn puhumassa mm. erityisliikunnan päivillä. Kehittäjän tehtävä on monimuotoinen, Mononen huomauttaa.
Kehitysvammaiset ulkona paralympialaisista
Kehitysvammaisten osuus paralympialaisten historiassa on lyhyt. Kehitysvammaiset pääsivät mukaan vuonna 1996 Atlantan kesäkisoihin. Naganon talvikisoissa kaksi vuotta myöhemmin he kisasivat toistamiseen mitaleista, mutta tie nousi pystyyn Sydneyssä vuonna 2000.
Espanja voitti Sydneyssä kehitysvammaisten miesten koripallokultaa. Kisojen jälkeen selvisi, että vain kaksi joukkueen 12 pelaajasta oli kehitysvammaisia. Yksi pelaajista oli toimittaja, joka kirjoitti jutun tästä petoksesta. Jälkikäteen tehdyissä tarkistuksissa kävi esille, että muissakin lajeissa kehitysvammaisten sarjoissa oli kilpaillut petkuttajia. Skandaalin takia kehitysvammaiset suljettiin pois kansainvälisestä paralympialiikkeestä.
(MTV3-STT)