Rantalomailua vierastava Heikki Mahlamäki pääsi nauttimaan Thaimaasta kilpikonnien suojelun merkeissä. Vapaaehtoistyö olikin yllättävän monipuolista.
Heikki Mahlamäki näki Facebookissa kilpailun, jossa Finnmatkat haki vapaaehtoistyöntekijää merikilpikonnaprojektiin Thaimaahan. Projekti on jo 15 vuoden ajan pyrkinyt suojelemaan kilpikonnien pesiä ja tutkimaan konnien käyttäytymistä.
Heikki innostui asiasta tosissaan vasta loppiaisena, kun hänen siskonsa kertoi osallistuneensa kilpailuun.
– Tein pikaisesti hakemuksen, sen kummempia miettimättä. Siinä oli lyöntivirheitäkin, Heikki tunnustaa.
Vuoroveden korkeutta mittaamassa.
Aina kannattaa näköjään yrittää, sillä Heikki valittiin projektiin 1 300 hakijan joukosta. Hakijalta vaadittiin muun muassa hyvää yleiskuntoa, niin että hän jaksaa kävellä päivittäin viidestä kymmeneen kilometriä rannalla. Heikki arvelee, ettei ainakaan hänen konekirjoitustaidollaan ollut osuutta asiaan.
Heikin edellinen kosketus vapaaehtoistyöhön oli Märketin majakan kunnostaminen. Sitä aiemmat kokemukset ovat tulleet lasten kautta.
– Jokainen perheellinen yli 50-vuotias on tehnyt vapaaehtoistöitä, vaikkei ehkä tule ajatelleeksi niin. Itse olen ollut yhdeksän vuotta paistamassa vohveleita ja ollut mukana muutamassa teatteriproduktiossa, Heikki sanoo.
Tarkat päivärutiinit
Heikki matkusti Thaimaahan maaliskuun puolivälissä. Kahden viikon pestiin kuului aktiivisen toiminnan lisäksi luento siitä, mitä merikilpikonnat ovat. Thaimaassa suojelutoimintaa tehdään kahdella hyvin erilaisella saarella, joista Koh Phra Thong on hyvin organisoitu.
– Meillä oli päivittäisiä rutiineja. Joka aamu heräsimme viideltä ja lähdimme pareittain tarkistamaan, ovatko kilpparit tulleet pesimään, Heikki kertoo.
Saaren kolmelle pesintärannalle piti ehtiä ennen auringonnousua, koska paikalliset kalastajat käyvät ryöstämässä pesiä. Kilpikonnan munat ovat suurta herkkua, joten köyhät kalastajat saavat niistä lisätienestiä. Lisäksi lähes kymmenen kilometrin vaellus rannalla taittuu kivuttomammin, kun aurinko ei porota täydeltä terältä.
Vapaaehtoiset tekivät päivittäin säähavaintoja, jolloin he kirjasivat ylös lämpötiloja ja vuoroveden korkeuden. He myös tähystivät kukkulalta poijuilla merkittyä aluetta ja tarkkailivat, näkyykö kilpikonnia.
– Siellä onnistuin näkemään ensimmäisen ja samalla viimeisen kilpikonnan koko reissun aikana. Kirjasimme myös ylös, pyöriikö alueella kalastajia ja näkyykö pyydyksiä. Ihminen on kuitenkin kilpikonnien suurin uhka, Heikki toteaa.
Solmuvärjäystä opettelemassa.
Asiantuntijoiden apuna
Heikki pääsi auttamaan kilpikonnien lisäksi paikallisia kyläläisiä. Joulun 2004 tsunamin jälkeen rakennetussa yhteisötalossa – joka toimii myös saaren luonnosta tiedottavana museona – Heikki maalasi vitriinejä ja kiinnitti ne paikoilleen. Hän oli myös mukana, kun paikalliset naiset värjäsivät kankaita luonnonväreillä ja tekivät niistä muun muassa olkalaukkuja.
Vapaaehtoiset toimivat asiantuntijoiden apulaisina kartoittamassa koralliriuttaa. Pohjaa haravoitiin puolen metrin erissä ja tarkkailtiin, mitä kaloja ja muita otuksia siinä kohdassa vipeltää.
– Me emme tietenkään tunnistaneet kaloja, joten saimme toimia kirjureina. Toisella kerralla pääsin tekemään pohjakartoitusta eli tarkistamaan, onko pohja esimerkiksi savea, liejua vai tervettä korallia, Heikki kertoo.
Toisella saarella
Koh Ra on käytännössä asumaton. Vapaaehtoiset tekivät saarella peruskartoitusta ja tutkivat, mitä saarelta löytyy kilpikonnien lisäksi.
– Se oli huima paikka. 15 minuutin kävelymatkan säteellä oli trooppinen hiekkaranta, savanni, mangrovemetsä sekä sademetsä. Luonnon monimuotoisuus oli uskomaton, Heikki iloitsee
Koh Ra -saaren havaintoja kirjataan ylös.
Viidakossa kävellessä vastaan saattoi yhtäkkiä tulla banaanipuu. Saarella on meneillään kestävän viljelyn kokeilu, ja viidakon kaatamisen sijaan banaanipuut on istutettu sinne tänne muun kasvillisuuden joukkoon.
Päivät alkoivat tunnin pituisella kävelyllä, jonka aikana kartoitettiin saaren lintuja. Myös Koh Ran rantoja tarkistettiin, vaikka se oli vaikeampaa kuin naapurisaarella. Rantoja piti lähestyä avomeren puolelta, ja veneeltä piti uida joitakin kymmeniä metrejä rantaan.
Jokainen voi vaikuttaa pienillä teoilla
Heikki palasi kotiin tyytyväisenä siitä, että on saanut olla apuna.
– Pelastettiinko tällä nyt maailma? No ei, mutta ehkä keräämistäni tiedoista on hyötyä tutkijoille. Voi olla, että jonkun korren sain kannettua kekoon, hän uskoo.
Pienilläkin teoilla on merkitystä, kuten Heikin esimerkki Roska päivässä -kampanjanjasta osoittaa. Jos yksi ihminen korjaa yhden roskan joka päivä, hän siivoaa vuodessa 365 roskaa. Jos kymmenen ihmistä tekee saman, kadut puhdistuvat 3 650 roskasta.
Heikki kannustaa ihmisiä vapaaehtoistyöhön, tapahtui se sitten Thaimaassa tai lähimmässä vanhainkodissa.
– Kuka vain meistä pystyy tekemään jotain hyödyllistä. Ei tarvitse olla mitään erityistaitoja, Heikki toteaa.
Studio55.fi/Anette Lehmusruusu
Heikki suojeli kilpikonnia Thaimaassa – katso kuvat matkalta!
Tiesitkö tämän uhanalaisista merikilpikonnista?
Haaveissa erilainen rantaloma? Lähde suojelemaan kilpikonnia!
Älä tee näin! Tietämättömät turistit koituvat kilpikonnavauvojen tuhoksi
Kuvat: Heikki Mahlamäki
Finnmatkat ja Ekomatkaajat etsivät tammikuussa 2012 vapaaehtoistyöntekijää Thaimaan merikilpikonnaprojektiin. 1300 hakijan joukosta Finnmatkojen kilpikonnalähettilääksi valikoitui Heikki Mahlamäki , juuri eläkkeelle jäänyt meriupseeri. Heikki vietti kaksi maaliskuista viikkoa vapaaehtoistyöntekijänä Thaimaassa Naucrates-järjestön apuna. Projektin tarkoituksena on suojelella kilpikonnien pesiä, valistaa paikallisia kalastajia sekä tutkia merikilpikonnien käyttäytymistä.
Onko sinulla tarina kerrottavanasi?
Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.
Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.