Helsingin Sanomat kertoi maanantaina, että Venäjän ulkoministeriö on arvostellut Suomea, syynä Suomen hallituksen oululaiselle yritykselle myöntämä laseretäisyysmittareiden vientilupa Ukrainaan.
Venäjä protestoi kauppaa vastaan väittämällä, että se voidaan tulkita ”suoraksi tueksi” sotaa kannattaville puolueille Ukrainassa. ”Suomen hallituksen päätös on ristiriidassa maan johdon ilmoitusten kanssa. Niiden mukaan Suomi edistää rauhanomaisen sääntelyn saavuttamista Ukrainassa", Venäjän ulkoministeriön internet-sivuilla julkaistussa tekstissä sanotaan.
Retorisella tasolla Venäjän ulkoministeriön argumentointi on lähinnä huvittavaa, kun vielä ottaa huomioon, että oululainen Noptel on saanut samoille laitteille vientiluvan myös Venäjälle, kuten MTV Uutiset tänään uutisoi.
Muuten syytöksistä on vaikea löytää hupia. Syyttävä taho kun sattuu olemaan erittäin häijyksi äitynyt suurvalta, joka itse sumeilematta tukee naapurimaassaan kapinallisia, joiden tavoitteena on Ukrainan valtion hajottaminen.
Venäjän ulkoministeriön esittämä kritiikki on yksi ilmentymä paljon puhutusta hybridisodankäynnistä. Se on kustannustehokas mediamanööveri, jolla ensinnäkin voidaan kätevästi testata, missä määrin arvostelu hermostuttaa Suomessa. Oman kotimaan julkisuudessa tempauksella taas voidaan uusintaa kuvaa länsimaista, jotka yksissä tuumin tukevat Ukrainan fasistista hallintoa Novorossijan vapaustaistelijoita vastaan. Että nyt jo Suomikin!
Sanalla sanoen kyse on propagandasta, joka on vanhaan kunnon neuvostotyyliin puettu loukkaantuneisuuden ja ärsyyntyneisyyden kaapuun.
Lienee vain ajallinen sattuma, että Helsingin Sanomissa ilmestyi tiistaina Viron parlamenttiin valitun kenraali evp. Ants Laaneotsin haastattelu.
Laaneots ottaa haastattelussa kantaa Viroon sijoitettavien amerikkalaisten Nato-joukkojen puolesta. Kun toimittaja kysyy, eikö tämä provosoi Venäjää, Laaneots vastaa: "Provosoit tai et, Venäjä toimii joka tapauksessa omalla tavallaan. Me emme provosoineet vuonna 1939, ja silloin meitä vietiin kuin lammaslaumaa."
Laaneots todennäköisesti tietää, mistä puhuu, sillä hän palveli 26 vuotta Neuvostoliiton armeijassa.
Kuten aiemmat lastensuojelukohut ja nyt hässäkkä muutaman laseretäisyysmittarin ympärillä osoittavat, Suomen omalla toiminnalla on loppujen lopuksi varsin vähän vaikutusta siihen, miten Venäjä meitä kohtaan käyttäytyy. Venäjän karhu ärsyyntyy, mistä sitä huvittaa ja milloin sille sopii.
Presidentti Sauli Niinistö toivoi viime lauantaina Ylen haastattelussa, että suomalaiset puoluejohtajat pidättäytyisivät turvallisuuspoliittisesta keskustelusta ennen vaaleja. Venäjä ei taida antaa siihen mahdollisuutta.