Vesilahden seurakunnan kirkkoherra Harri Henttinen kertoo, että hän saa myös karua palautetta. Kuitenkin usein hetken juttelun jälkeen käykin ilmi, että ihminen onkin kuulijan tarpeessa.
Vesilahden seurakunnan kirkkoherra Harri Henttinen meikkaa ja pukeutuu värikkäästi. Joitakin hän ihastuttaa ja toisien mielessä hän aiheuttaa närää.
Omaa seurakuntaansa hän kehuu.
– Vesilahtelaiset ovat aivan ihania ihmisiä.
Henttinen uskoo, että kun ihminen tekee asioita sydämellään ja on itsenään läsnä ja paikalla kohtaamassa ihmisiä, aitous, rehellisyys ja vilpittömyys kantavat pitkälle.
– Ajattelen, että miten metsään huutaa, sillä tavalla sieltä vastataan, hän sanoo.
Lue myös: Arkkipiispa Luoma puolustaa kirkon puuttumista köyhyyteen – pitää hallituksen maahanmuuttotavoitteita huolestuttavina
Hengellinen kokemus sysäys papin uralle
Henttisen oma papin ura alkoi hengellisestä kokemuksesta, vaikka hänestä alun perin piti tulla jotain aivan muuta.
– Sisäinen valaistuminen ohjasi minua näihin valintoihin, hän kertoo.
Hengellinen matka on ollut Henttiselle myös ihmisenä kasvamisen matka.
Uskonto voi olla vaarallinenkin lääke
Henttisen mukaan uskonto voi olla väärin käytettynä aivan tosi paha tai jopa vaarallinen lääke.
– Ihminen saattaa uskonnolla ruokkia oman itsensä pelkoa, hän sanoo.
– Että etsii Jumalaa, mutta kadottaa itsensä, siitä seuraa kauheaa jälkeä.
Toisekseen, jos sekoitetaan uskonto ja valtaan ja politiikka, tulee Henttisen mukaan sellaista jälkeä kuin "idässä tai Raamatun maisemissa nähdään".
– Ensiksi pitää löytää itsensä, sitten vasta voi löytää Jumalan luo, hän sanoo.
Lue myös: Helsinkiläiseltä seurakunnalta yllättävä kannanotto – kansanedustaja kimpaantui
Paikoin tulee karuakin palautetta
Ihmisten suhtautuminen Henttiseen voi olla paikoin hyvinkin räikeää. Hän on saanut paljon kuraa niskaansa.
– Helvettiin karkottamisia tulee jatkuvasti puhelimitse, netissä, kirjeitse, hän kertoo.
Tällaisia näkemyksiä Henttinen on saanut kuulla siitä lähtien, kun hänet 1980-luvulla vihittiin papiksi.
Ihmisillä kaipuu kohtaamisiin
Henttinen arvostaa sitä, jos ihminen esiintyy omalla nimellään esimerkiksi puhelinkeskustelussa.
Jos vastassa on purkaus, jossa soittaja tai muu taho kertoo hänen olevan väärällä tiellä, suhtautuu Henttinen siihen seuraavasti:
– Sanon, että okei, nyt on tullut selväksi se, mitä sinä ajattelet, että miten minun käy loppujen lopuksi. Että annetaan Jumalan hoitaa se Kirkko-Harrinkin iäisyysosa niin kuin se hoitaa kaikki muutkin sellaiset asiat.
– Että keskitytään me näihin ihmisen kokoisiin asioihin ja annetaan niiden Jumalan kokoisten asioiden olla.
Usein keskustelu kääntyy toisen ihmisen omaan elämään
Tässä vaiheessa usein keskustelu kääntyy toisen ihmisen omaan elämään.
– Aluksi on pieni hiljaisuus, sitten yhtäkkiä unohtuu se, mikä sen minun iankaikkisuuden osa on ja ihminen alkaakin kertoa omasta elämästään ja silloin mielestäni ollaan oikealla linjalla, että puhutaan ihmisten kokoisista asioista.
Henttisen mukaan ihmiset kaipaavat kohtaamista ja siitä, että joku olisi kiinnostunut heidän elämästään ja kysyisi, mitä kuuluu.
– Sieltä alkaa joskus padot purkautua, hän sanoo.
Henttinen kertoo kulkeneensa läpi vahvan itsensä löytämisen polun.
– Aluksi olin itselleni tosi vieras. Sitten tajusin, että esimerkiksi sukupuoli ei ole valmis vaan sukupuoleen kasvetaan. Ihminen ei ole valmis. Ihminen ei ole valmis vaan ihmiseksi kasvetaan.
Henttisen mielestä ihmisten olisi hyvä kohdata toisensa esimerkiksi sukupuoliroolin sijaan ihmisinä. Kirkko-Harrin mielestä roolit pitäisi kuoria ja löytää ihminen sieltä alta.
Hän toivoo ihmisten olevan myös iloisia siitä, että me kaikki olemme keskeneräisiä.
– Ihminen ei koskaan kasva valmiiksi vaan että oltaisiin aina juuri sen kuluvan hetken kokoisia ja näköisiä ja viisaus on juuri siinä.