Tämän kesän pesimätulokset kertovat, että Suomen vesilinnuilla menee entistäkin huonommin. Syitä vesilintujen ahdinkoon on monia, esimerkiksi lintukosteikkojen ja vesistöjen rehevöityminen. Oma vaikutuksensa on myös metsästyksellä. Useita taantuneita tai uhanalaisia vesilintuja saa edelleen metsästää.
Helsingin keskustassa Töölönlahdella veden laatu on parantunut niin paljon, että jopa erittäin uhanalaiset nokikanat viihtyvät alueella. Yleisesti ottaen vesilinnuilla kuitenkin menee huonosti. Tämän kesän laskentatulosten mukaan monet lajit ovat taantuneet entisestään.
– Voimakkaasti 2000-luvulla vähentyneitä vesilintuja ovat muun muassa punasotka, tukkasotka, lapasorsa, nokikana, härkälintu, silkkiuikku, listaa Luonnontieteellisen keskusmuseon (Luomus) yli-intendentti Aleksi Lehikoinen.
Mustakurkku-uikku on erittäin uhanalainen laji.
Vesien rehevöityminen yksi syy lintujen ahdinkoon
Syitä vesilintujen ahdinkoon on monia, yksi pahimmista vesistöjen rehevöityminen.
– Rehevillä vesillä esiintyvillä lajeilla menee heikommin kuin karujen vesien lajeilla. Syynä on vesien liika rehevöityminen, jonka taustalla ovat historialliset maatalouden päästöt, mutta myös metsäojien kautta metsistä tulevat vesistöpäästöt. Veden laatu on heikentynyt varsin voimakkaasti monissa kosteikoissa. Se näkyy pohjaeläinten ja vesikasvien määrissä ja ne ovat vesilintujen ravintoa. Poikastuoton kautta se näkyy vähitellen näiden lajien kannan kehityksessä, selittää Lehikoinen.
Poikastuottoa verottavat myös vieraspedot minkki ja supikoira, jotka ovat runsastuneet ja levittäytyneet entistä laajemmalle alueelle Keski- ja Etelä-Suomessa.
Vaikka metsästys ei olekaan suurin syy vesilintujen ahdinkoon, se saattaa heikentää uhanalaisten lajien tilannetta entisestään.
Uhanalaisia lajeja saa edelleen metsästää
Vesilintujen ahdinkoa ei ainakaan paranna metsästys, joka on parhaillaan käynnissä. Useita taantuneita ja uhanalaisia lajeja saa edelleen metsästää. Esimerkiksi erittäin uhanalaiset tukkasotka ja nokikana kuuluvat riistalajeihin.
– Siitä huolimatta, että olisi sallittua pyytää, niin mekin ollaan kyllä suositeltu Metsästäjäliitosta, että vältetään näiden lajien pyyntiä. Näitä lajeja metsästetään aivan olemattomia määriä. En tunne ketään, joka varta vasten lähtisi niitä metsästämään. Muun metsästyksen yhteydessä voi muutama yksittäinen lintu tulla saaliiksi, toteaa järjestöpäällikkö Teemu Simenius Suomen Metsästäjäliitosta.
Simeniuksen mukaan myös metsästäjät ovat huolissaan vesilintujen ahdingosta.
– Metsästäjät tekevät esimerkiksi kosteikkoja ja pyrkivät pyytämään pienpetoja, että näidenkin lintujen tilanne paranisi. Kyllä metsästäjien toiminta on uhanalaisten lajien kohdalla vahvasti plussan puolella, vakuuttaa Simenius.
Erittäin uhanalainen tukkasotka kuuluu riistalajeihin ja sitä saa edelleen metsästää.
Metsästysrajoituksista voisi olla apua
Lintuasiantuntija ei kieltäisi metsästystä kokonaan, mutta ottaisi käyttöön samankaltaisia rajoituksia kuin Pohjois-Amerikassa.
– Metsästystä ei ole sallittu pimeän aikaan, lintuja ei saa ampua ruokinnoilta ja metsästyksessä on päiväkohtaisia kiintiöitä. Näillä pystytään metsästyksen tehokkuutta rajoittamaan, mutta myös sallimaan metsästys laajoilla alueilla, kertoo Lehikoinen.
Työryhmä pohtii parhaillaan, pitäisikö vesilintujen ampumista ruokinnalta rajoittaa.
Laulujoutsen kuuluu niihin vesilintuihin, joilla menee tällä hetkellä hyvin.
Sinisorsat, kuikat ja laulujoutsenet menestyvät
Muutamilla vesilinnuilla sentään menee hyvin. Menestyviä lajeja ovat laskentatietojen mukaan sinisorsat, kuikat ja laulujoutsenet.
– Menestyvät lajit ovat suurikokoisempia. Siitä on etua vieraspetoja vastaan eli ne kärsivät vähemmän vieraspetojen aiheuttamista pesätappioista. Nämä lajit ovat myös generalisteja. Esimerkiksi sinisorsa pärjää hyvin monentyyppisessä ympäristössä ja sitä kautta sopeutuu vaihteleviin ja osin heikentyneisiin olosuhteisiin. Laulujoutsen taas toipuu historiallisesta vainosta. Toisin kuin väitetään, laulujoutsen ei ole muiden vesilintujen taantumisen taustalla. Laulujoutsen on elpynyt parhaiten niillä kosteikoilla, missä muutenkin vesilinnuilla menee paremmin eli se on merkki hyvänlaatuisesta elinympäristöstä, pohtii Lehikoinen.
Luonnontieteellisen keskusmuseon yli-intendentti Aleksi Lehikoinen toivoo, että uusia lintukosteikkoja rakennettaisiin ja vanhoja kunnostettaisiin.
Lintuvesiä pitäisi kunnostaa
Kosteikkojen ja lintuvesien kunnostaminen helpottaisi vesilintujen ahdinkoa.
– Kosteikkoja ja vesistöjä pitäisi kunnostaa ja perustaa uusia kosteikkoja, että saataisiin parempilaatuisia elinympäristöjä näille lajeille. Pelkkien kosteikkojen sijaan pitäisi parantaa koko valuma-alueen laatua. Helmi-ohjelma ja Sotka-projekti ovat hyviä alkuja, mutta valtakunnan mittakaavassa toimet ovat vielä pienialaisia, sanoo Lehikoinen.