Suomalaistaiteilija Helene Schjerfbeckin taidetta Helsingin Ateneumissa esittelevä Maailmalta löysin itseni -näyttely on vetänyt tavanomaista moninverroin enemmän yleisöä.
Viimeinen Schjerfbeck-näyttelypäivä Ateneumin taidemuseossa alkoi pitkillä jonoilla, jotka ovat jatkuneet koko sunnuntain. Museonjohtaja on enemmän kuin tyytyväinen.
Kävijöitä marraskuun puolivälissä avautuneella näyttelyllä on ollut vuodenvaihteen jälkeen 4 000–5 000 ihmistä päivässä, kun tavanomainen määrä on 1 000–2 000 kävijää.
– Todella paljon kävijöitä. Olen todella kiitollinen yleisölle, että he ovat ottaneet näytttelyn omakseen. Ihmisillä on selvästikin tarve nähdä taidetta ja saada henkisiä arvoja elämäänsä. Tarve nähdä kauneutta, maalailee museonjohtaja Marja Sakari.
Kansainvälisistä vieraista erityisesti venäläisturistit ovat olleet liikkeellä. Yksi väenpaljoudessa suunnistanut oli oululainen Seija Aitamurto. Hän oli liikkeellä tyttärensä kanssa.
– Aivan mahtava näyttely. Vielä tässä vaiheessa on paljon näkemättä, koska olen vasta Bretagnen aikakaudessa menossa. Uskomattomia yksityiskohtia on Schjerfbeck vanginnut tarkkoihin töihinsä, kehuu Aitamurto.
Lue myös: Helene Schjerfbeckin arvokkaat maalaukset löytyivät tamperelaisesta kuolinpesästä – taulu maksaa jopa 250 000 euroa: "Yksi tauluista on ollut viimeiset 50 vuotta piilossa"
Syytös kakkostason taiteesta ei hetkauta
Nyt päättyvä Helene Schjerfbeckin (1862–1946) näyttely esittelee taiteilijan perinteistä ja hieman abstraktimpaa kuvakieltä. Häneltä nähdään 130 maalausta, piirustusta ja luonnoskirjaa. Painotus on matkavuosissa Pariisissa, Ranskassa, Italiassa ja Isossa-Britanniassa.
Soraääniäkin on kuultu. The Guardianin arvostelija Jonathan Jones tutustui Schjerfbeckin tuotantoon Lontoon-näyttelyssä, eikä pitänyt näkemästään.
Jonesin mielestä Schjerfbeck oli "kakkostason taidetta".
– Kriitikot tietenkin saavat puhua ihan mitä haluavat. Kyseinen kriitikko on aina hyvin kriittinen. MIelestäni tämä väenpaljous kertoo osaltaan sen, että Schjerfbeckin taiteessa on jotain hyvin erityistä, puolustautuu Ateneumin museonjohtaja Marja Sakari.