Synt. 18.1.1896 Peräseinäjoki
† 24.4.1982 Helsinki
Viljam ”Ville” Ritola (ent. Koukkari) kilpaili v. 1924 olympiakisoissa 8 päivänä peräkkäin ja voitti neljä kulta- ja kaksi hopeamitalia. Se on enemmän kuin kukaan muu yleisurheilija on yksistä olympiakisoista voittanut.
Ville Ritola muutti suuren sisarusparvensa jäljissä 17-vuotiaana Amerikkaan. Työ oli nuoren Villen elämän sisältö. Kiinnostus juoksemiseen syttyi Hannes Kolehmaisen, Ville Kyrösen ja monen muun amerikansuomalaisen esimerkin innoittamana, koska näin oli mahdollista hankkia lisätuloja. Ritolan kilpaura alkoi todenteolla vasta vuonna 1919 eli iässä, jossa kaikki Suomen suurjuoksijat Kolehmainen, Nurmi ja Virén olivat jo olympiavoittajia.
Ritola oli ehdolla jo v. 1920 Antwerpenin olympiakisoihin. Matka kuitenkin peruuntui kahdesta syystä: Ville oli keväällä 1920 tavannut tulevan vaimonsa eikä hennonut jättää häntä olympiamatkan takia. Toinen syy oli taloudellinen, rahakas kerrostalotyömaa Manhattanilla.
Kun Ritola voitti eri matkoilla yhteensä 17 Yhdysvaltain mestaruutta, alkoi taistelu siitä, edustaako Ritola Pariisin olympiakisoissa v. 1924 Suomea vai Yhdysvaltoja. Ritola oli tiukasti suomalainen, vaikka taloudelliset houkutukset ja pulakausi häntä koettelivatkin. Talvella 1924 hän tuli amerikansuomalaisten keräysvarojen turvin Suomeen ja juoksi toukokuussa olympiakisojen valintakilpailussa vesisateessa 10000 metrin maailmanennätyksen 30.35,4.
Olympiakisojen 10000 metriä Ritola voitti jälleen maailmanennätyksellä 30.23,2. Ainoan uhkaajan Paavo Nurmen ei annettu juosta tätä matkaa ja he kohtasivat vasta 5000 metrin loppukilpailussa. Taistelusta tuli ankara, sillä eroa oli vain 0,2 sekuntia Nurmen eduksi.
10000 metrin jälkeen Ritola juoksi peräkkäisinä päivinä estejuoksun ja 5000 metrin alkuerän ja estejuoksun voitokkaan loppukilpailun. Kaksi päivää myöhemmin suomalaiset juoksukuninkaat kohtasivat toisensa maastojuoksussa – kilpailussa, josta on tullut yksi maailman kuuluisimpia. Ankarassa helteessä usea kilpailija pyörtyi ja joutui keskeyttämään.
Nurmi ja Ritola hallitsivat maastojuoksua mielin määrin. Ritolakin koki selkeän tappion, sillä Nurmi juoksi ehkä uransa parhaan juoksun ja jätti häntä 10,65 kilometrin matkalla lähes puolitoista minuuttia. Ritola palkittiin hopeamitalilla ja joukkuekilpailun kultamitalilla. Heti seuraavana päivänä 3000 metrin joukkuejuoksussa Nurmi ja Ritola olivat taas kaksi parasta, mikä yhdessä Elias Katzin viidennen sijan kanssa takasi Suomelle tässäkin lajissa kultamitalin.
Helmikuussa 1925 huippukuntoinen Ritola juoksi hallissa kuudella eri matkalla alle ulkoratojen ME:n. Amsterdamin olympiakisoissa v. 1928 kohtasivat vanhat taistelukumppanit. Nurmi voitti 10000 metriä niukasti ennen Ritolaa, mutta 5000 metrillä rampa Ritola löi ramman Nurmen kahdella sekunnilla. Molemmat olivat kolhineet itseään estejuoksun alkuerissä niin pahoin, että Ritola keskeytti loppukilpailussa. Estejuoksun voitti Toivo Loukola ja Nurmi oli toinen.
Kun urheilu-ura päättyi, oli aika paneutua tosimielellä rakennusmiehen työhön. Tässäkin asiassa Ritola oli legendaarinen, sillä vain todelliset rämäpäät uskalsivat tehdä samaa korkeiden pilvenpiirtäjien rakennuspalkeilla, kuin peloton suomalainen. Urheilun huippusuorituksien ja kovien työponnistuksien ohella hänen holtittomasta alkoholin käytöstään mainitaan usein.
Vanheneva, reumatismin vaivaama ”Peräseinäjoen susi” palasi Suomeen v. 1971. Paavo Nurmi järjesti hänelle Helsingin Lauttasaaresta asunnon, kotipitäjä Peräseinäjoki hankki hänelle patsaan ja valtio myönsi urheilijaeläkkeen. Ritolasta on kirjoitettu kaksi kirjaa, joista Ossi Viidan Suden hetkiä antaa hänestä kaunistelemattoman, elämän makuisen kuvan.
Ville Ritola edusti Yhdysvalloissa v. 1919-1932 Finnish-American Athletic Clubia ja olympiavuosina Suomessa asuessaan v. 1924 Tampereen Pyrintöä sekä v. 1928 Helsingin Tovereita.
Saavutukset:
Olympiakisat: Viisi kultamitalia. (10000 m, 3000 m estejuoksu, maastojuoksun joukkuekilpailu ja 3000 metrin joukkuekilpailu 1924. 5000 m 1928.) Kolme hopeamitalia. (5000 m ja maastojuoksu 1924. 10000 m 1928)Maailmanennätykset: 3000 m 1925. 2 mailia 1925. 3 mailia 1925. 5000 m 1925. 5 mailia 1924. 6 mailia kahdesti 1924. 10000 m kahdesti 1924. 3000 m estejuoksu 1925. 2 mailin estejuoksu 1925. Yhteensä 11. (IAAF vahvisti näistä vain 10000 metrin ME:t. Ohessa on mainittu ne sisäratojen ME:t, jotka olivat parempia kuin tuolloiset ulkoratojen ME:t. Lisäksi lukuisia muita sisäratojen maailmanennätyksiä eri matkoilla.)
Yhdysvaltain mestaruudet: 6 mailia, 10 mailia, 2 mailin estejuoksu, maastojuoksu ja maastojuoksun joukkuekilpailu 1922-1928. Yhteensä 17
Suomen ennätykset: 3000 m 1925. 5000 m 1925. 10000 m kahdesti 1924. 3000 m ej 1924 ja 1925. Yhteensä 6. (Lisäksi lukuisia mailimatkojen Suomen ennätyksiä ja sisäratojen Suomen ennätyksiä eri matkoilla.)
Omat ennätykset oman aikansa valossa:
Tulosten yhteydessä on sulkeissa mainittu nykyhetkeen vertailun helpottamiseksi silloiset ME:t. Osa metrimatkojen ennätyksistä ovat tuolloin yleisten mailimatkojen väliaikoja tai vähimmäisaikoja, jotka on varustettu +-merkinnällä.
1500 m 3.58,3 1924 (ME 3.53,0+)
Maili 4.22,2i 1925 (ME 4.10,4)
3000 m 8.26,8i+ 1925 (ME)
2 mailia 9.03,8i 1925 (ME)
3 mailia 13.56,2i 1925 (ME)
5000 m 14.23,2i 1925 (ME)
4 mailia 19.22+ 1924 (ME 19.16,0)
5 mailia 24.15+ 1924 (ME)
6 mailia 29.16,8+ 1928 (ME 29.03,9+)
10000 m 30.19,4 1928 (ME 30.06,1)
10 mailia 51.04,2 1923 (ME 50.40,6)
Maraton 2.21.44,8* 1922 (ME 2.29.39,2)
3000 m ej 9.18,6i+ 1925 (ME)
2 mailin ej 9.59,4i 1925 (ME).
(*= Bostonin maratonilla, jonka pituudeksi on sittemmin todettu 39,7 km. Tulos vastaa täydellä maratonilla n. 2.31.)
(Seppo Martiskainen / SUL)