Poliiseissa, syyttäjissä ja tuomareissa on paljon hyviä tarinaniskijöitä. Jotkut osaavat jopa laittaa tarinat paperille ja näkevät arkipäivän tapahtumissa huumoriakin.
Yksi parhaista on Kuopion poliisin kynäniekka, vanhempi konstaapeli Marko Kilpi. Kilpi ja hänen kollegansa Eero Wetzell saivat loppuvuodesta Mensa-palkinnon toteuttamistaan tv-filmeistä.
Valtakunnansyyttäjänviraston Akkusastoori-lehdessä kolumnoi viime vuonna Raaseporin johtava kihlakunnasyyttäjä Marianna Semi, joka kuvasi osallistumistaan ruumiinavaukseen tuoreimmassa numerossa näin:
"Oikeuslääkäri johdattelee syyttäjän avaussaleihin.
Siellä niitä on, ruumiita. Kuolema. Ei näillä kyllä
ole enää sielua. Kaikki ovat alasti teräspöydällä. Syyttäjä
kuvittelee itsensä joukkoon, näyttäisikö sitä edes
hyvältä, sanoisiko kukaan vartalosta mitään positiivista?
Pöytäkin on niin kylmä. Sitä olisi sitten kuollut. Syyttäjä
muistelee entistä kuntosalikaveriaan, 82-vuotiasta
Olavia, joka kävi salilla ja solariumissa, jotta kuoltuaan
olisi "kaunis ruumis eikä ruma raato".
Hölttä löytyy ja syyttäjä käy katsomassa tätä
pääpuolesta. Eipä kestänyt montaa päivää, kun edellisen
kerran tavattiin, paitsi että sinä olet nyt kuollut.
Höltällä on paksu hauis. Hänen vieressään makaa
keltainen ja laiha pikku-ukko, tämän vieressä junan alle
jäänyt paksu mies. Juna on katkaissut pään viistosti,
osa päätä virnottaa hartian vieressä koko päivän ja
syyttäjää inhottaa. Mitäs, jos tänne pitäisi jäädä yöksi?
Sitä kuolisi kauhusta."
Koko teksti löytyy tästä linkistä eli Akkusastoorin tuoreimmasta numerosta alkaen sivulta 34.
Lisätään tähän yksi linkki jälleen kerran virtuoosimaiseen virkamieskirjoittajaan:
http://pahapoliisi.blogspot.com/