Wilma Murto kohahdutti tällä viikolla kertomalla, että hänen ja pitkäaikaisen valmentajan Jarno Koivusen yhteistyö päättyy, ja spekulaatioita käydään lähinnä ulkomaisista nimistä. Suomalaisten yleisurheiluhuippujen taustalla häärää entistä vähemmän suomalaisvalmentajia. MTV Urheilun asiantuntija Tommi Evilä on tästä kehityksestä huolissaan ja kyseenalaistaa, saavatko suomalaisvalmentajat tarpeeksi tukea.
Saga Vanninen vaihtoi pois Jesse Jokisen valmennuksesta, Ella Junnila lopetti yhteistyön Tuomas Sallisen kanssa ja Viivi Lehikoinen siirtyi pois Jussi Ihamäen tallista muutama vuosi sitten. Edellä mainitut siirtyivät kaikki ulkomaiseen valmennukseen, ja nyt Wilma Murto vaikuttaa olevan samalla tiellä – ainakin jos spekulaatioihin on uskominen.
Urheilijan ura on ainutkertainen, ja silloin pitää kääntää kaikki kivet menestyksen eteen. Usein se tarkoittaa, että haetaan uusia ärsykkeitä ja ideoita ulkomaita myöden, etenkin jos aikaisempi yhteistyökuvio alkaa hiertää tai tulosta ei tunnu syntyvän. MTV Urheilun asiantuntija Tommi Evilä ymmärtää urheilijoita, jotka yrittävät saada urastaan parhaan irti suuntaamalla ulkomaille. Samalla hän kuitenkin kysyy, mitä tapahtuu suomalaisille valmentajille?
– Kyllä minä olen huolissani esimerkiksi Jesse Jokisesta ja nyt Jarno Koivusesta, Evilä sanoo suoraan.
– Kuinka heistä ollaan systeemitasolla valmiita pitämään kiinni – se olisi kyllä minun mielestäni semmoinen asia, mihin kannattaisi panostaa.
Hän kyseenalaistaa suomalaisen järjestelmän sen osalta, että tuetaanko valmentajia tarpeeksi.
– Suomalaisvalmentajien uranäkymistä pitää sanoa sen verran, että tukiverkot on aika ohuet. Mitä tapahtuu, kun tähtiurheilija lähtee eri teille? Siinä on äkkiä melkein tyhjän päällä, Evilä linjaa.
Erityisesti Evilä peräänkuuluttaa tukea nuorille nouseville valmentajille.
– Jesse Jokinen on tällä hetkellä käsittääkseni Team Finland junioreiden leivitysvalmentaja. Aiempaan verrattuna taloudelliset resurssit on kyllä hyvin kireät tällä hetkellä.
– Mitkä on meidän nuorten tulevien valmentajien näkymät, kun he katsovat näitä uutisia (urheilijoiden siirtymisestä ulkomaiseen valmennukseen). Että jos tästä ykkösurheilijan kanssa tiet eroavat, niin mitkä on jatkomahdollisuudet lähteä kehittämään itseään ja jatkokouluttautumaan.
"Mikä on Jarnon vointi ja jaksaminen?"
Suomessa huippuvalmentajat saavat rahoituksen olympiakomitealta, lajiliitoilta ja valmennuskeskuksilta sekä osa urheilijan kanssa neuvotelluista menestysbonuksista. Usein Suomessa valmentajan työhön liittyy myös esimerkiksi akatemiavalmennusta tai työtä lajiliitossa. Esimerkiksi Murtoa valmentanut Koivunen on ollut töissä Turun urheiluakatemiassa.
– Ihan puhtaasti, että hän olisi Wilmaa pystynyt täysipäiväisesti valmentamaan – näin ei tilanne ole päässyt muodostumaan, Evilä avaa.
Ulkomailla tilanne on toinen. Esimerkiksi Viivi Lehikoisen valmentaja Larent Meuwly on saanut muodostettua usean urheilijan huipputiimin, jossa hän pääsee keskittymään urheilijoiden valmentamiseen. Sama pätee muihinkin huippuihin maailmalla – yleisurheiluvalmentajat pääsevät panostamaan valmennukseen ja valmennettaviinsa.
– Ulkomailla resurssit ovat tietysti isompia, Evilä pohtii.
Suomessakin menestyviä valmentajia on vuosien saatossa todistettavasti ollut. Nykykehitys urheilijoiden suuntaamisesta ulkomaille huolestuttaa.
– Miten pääsisi syntymään niitä monen urheilijan tiimejä valmentajille (Suomeen)? Se olisi yksi ratkaisu, mutta lähtökohtaisesti tilanne on se, että meidän pitäisi sitoutua ihan aidosti meidän valmentajiin ja heidän osaamisen kehittämiseen ja heidän jaksamiseensa myös.
– Urheilija on tietysti keskiössä, mutta onko kukaan missään kohtaa kysynyt, että mikä on Jarnon (Koivunen) vointi ja jaksaminen, koska hänhän sen paletin pyörittää, Evilä muistuttaa.
Yhtenä ideana Evilä heittää yhteistyön valmentajien välillä esimerkiksi Itämeren alueella.
– Voisi olla esimerkiksi tällainen Itämeren alueen yhteinen valmentajaportaali tai valmentajapankki, missä voisi tapahtua valmentajien kierrätystä Pohjoismaissa ja Baltian alueella.
– Kun puhutaan siitä, että urheilijoiden pitää päästä harjoittelemaan muiden huippujen kanssa, niin onko meidän valmentajilla samanlaista mahdollisuutta?
Kritiikistä huolimatta Evilä muistuttaa, että esimerkiksi Kuortaneella tehdään hyvää työtä.
– Siellä tehdään isosti töitä yksilölajien valmentajien eteen. Yritystä on, mutta systeemin tasolla (ministeriölähtöisesti) asiassa on paljon parannettavaa.
Ei varaa hukata muualle
Jarno Koivunen on yksi suomalaisen yleisurheilun ehdottomista huippunimistä. Hän ehti valmentaa Murtoa todella pitkän pätkän, ja valmensi ennen häntä moninkertaista seiväshypyn arvokisaedustaja Minna Nikkasta.
– Siellä on kymmenien vuosien kokemus ja osaaminen, ja valtava määrä lajin kehittämistä, Evilä luettelee.
Mielenkiintoista on, mitä Koivunen tekee seuraavaksi.
– Jarno tarvitsee varmasti nyt pienen ulospuhalluksen, mutta tuollaisella CV:llä toivon kovasti, että hänellä on energiaa ja virtaa pysyä mukana urheilussa.
Koivusen kaltaisen tietotaidon hyödyntäminen kotimaisessa yleisurheilussa tai miksei myös muissa lajeissa, olisi enemmän kuin suotavaa.
– Nyt kun KIHU:uun tulee tämä uusi asiantuntijaorganisaatio, niin ihan vain ajatuksena, Jarno Koivunen olisi aika kova kaveri siihen. Tuollaisia kavereita ei ole tässä maassa kovin montaa.