USA, 2013. Ohjaus: James Mangold. Käsikirjoitus: Mark Bomback, Scott Frank. Kuvaus: Ross Emery. Leikkaus: Michael McCusker. Musiikki: Marco Beltrami. Tuotanto: Hugh Jackman, Hutch Parker, Lauren Schuler Donner. Pääosissa: Hugh Jackman, Tao Okamoto, Rila Fukushima. Kesto: 126 min. Levittäjä: SF Film.
X-Menistä tuttu Logan eli Wolverine (Hugh Jackman) kohtaa uudessa elokuvassa ninjoja ja samuraita sekä hahmoja menneisyydestään. Myös oma kuolemattomuus on alkanut ahdistaa: elämä vailla loppua tuntuu merkityksettömältä. Wolverine kokee myös itselleen uutta fyysistä ja psyykkistä heikkoutta.
Wolverine sai mahtivoimansa toisessa maailmansodassa. Hän pelasti Nagasakin atomipommilta miehen, josta kasvoi japanilainen teollisuuspohatta. Nyt kuoleva mies haluaa tavata pelastajansa. Miksi fantasiahahmot pitää sitoa historiaan? Wolverine saisi vapaasti temmeltää omassa fiktiivisessä universumissaan.
Tarinassa Wolverinella on vastassaan mm. käärmemäinen tappajamutantti ja sekavia perhesuhteita. Unissa kulkee mukana myös kuollut rakastettu Jean Grey (Famke Janssen), joka muistuttaa katsojaa sarjan aiemmista elokuvista. Ohjaaja James Mangold on länkkärinsä ja samuraielokuvansa nähnyt. Wolverine on Hugh Jackmanin kuudes kerta metallikyntisenä supersankarina, joka nyt muistuttaa erityisen paljon Clint Eastwoodin vähäpuheista rautahermoa, jonka keskittynyttä ilmettä eivät yllättävimmätkään käänteet hetkauta.
Nykypäivän Japani on elokuvassa moderni mutta samalla mystinen. Tarinan sävy ja miljööt ovat kohtalokkaan synkkiä. Mieleen tulee väistämättä Sam Mendesin ohjaama Bond-elokuva 007 Skyfall. Menneisyyden painolasti supersankarin elämässä tuntuu olevan suosittu teema. Sarjakuvasankarit kiinnostavat ansioituneita elokuvantekijöitä, mutta tulokset ovat olleet hyvin vaihtelevia. Samoja kliseitä on paljolti pyöritelty elokuvasta toiseen. Wolverine on sarjakuvasankareista vähemmän kiinnostavia, mutta Hugh Jackmanin karisma pelastaa paljon. Toimintakohtaukset ovat vaikuttavia, erityisesti taistelu luotijunan katolla.
Teksti: Minna Karila