Venäjän toimia on mahdollista ymmärtää historian kautta, kirjoittavat Antero Holmila ja Martti J. Kari uudessa tietokirjassaan Miksi Venäjä toimii niin kuin se toimii.
Jyväskylän yliopiston historian professori Antero Holmilan mukaan Venäjän strategisen kulttuurin kautta voidaan yrittää ymmärtää sen toimia nykypäivänä.
– Siellä on pitkän ajan saatossa kehittyneet toimintamallit, uskomukset, tavat, millä he katsovat itseään ja ympäröivää maailmaa. Ja näiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta näkyy se, miksi he hyökkäsivät Ukrainaan.
Merkittävimpänä hän mainitsee jatkuvan uskomuksen siitä, että Venäjä kokee jatkuvasti olevansa uhattuna ja piiritettynä, ja sen vuoksi heidän täytyy vastata johonkin ulkoiseen "uhkaan".
– Eli tässä tapauksessa nimenomaan Ukraina, "ukrainalainen fasismi ja natsismi", muodostaa uhan Venäjälle ja sitä kautta pitää reagoida, Holmila kuvailee venäläistä ajattelutapaa.
Kyse ei ole niinkään siitä, onko kyse oikeista uhista, vaan venäläisten itse luomistaan uhkakuvista.
Mongoleiden uhasta Natoon
Holmilan mukaan Venäjän historiankokemuksen voi ajatella alkavan 1200-luvulta, kun mongoliarmeija vyöryi yli valtavan maan.
– Mitä lähemmäksi tulemme tätä aikaa, sitä enemmän venäläiset kokevat, että se uhka on tullut nimenomaan lännestä; siellä on Napoleonit, siellä on Hitlerit.
– Ja Natosta on luotu uusi eksistentiaalinen uhka Venäjälle ja venäläisille.
4:54
Venäjän strateginen kulttuuri luo uhkakuvia, joista osa ei ole todellisia – katso Holmilan ja Kangaspuron arviot siitä, miten Venäjän historia näkyy sen toimissa tänä päivänä.
Kun Suomi liittyi Natoon, muuttui myös Venäjän uhkakuva Suomesta. Venäjän luomassa narratiivissa vihjaillaan, että vähän huolissaan pitää olla – mutta samaan aikaan asiaa vähätellään.
Holmila pitää mielenkiintoisena, miten jo viime keväästä alkaen Venäjän lausunnot suhteessa Suomen Nato-hakemukseen ja nyt jäsenyyteen ovat olleet kohtuullisen maltillisia.
– He ovat yrittäneet rakentaa siitä [narratiivista] sellaisen, ettei se olisi iso asia, vaikka se on.
Jännite kasvanut jo pitkään
Aleksanteri-instituutin johtaja Markku Kangaspuro muistuttaa, ettei kyse ole pelkästään strategisesta kulttuurista, vaan myös poliittisesta tosiasiasta.
Naton jäsenvaltioilla on ollut erilaisia tapoja hoitaa suhteensa Venäjän kanssa, eikä jäsenyys ole ollut este suhteiden luomiselle. Maailmanpoliittinen tilanne on kuitenkin muuttunut pysyvästi.
– Se on selvä asia, että tämä sotilaallinen jännite tässä tulee kasvamaan – tai se on jo itseasiassa kasvanut pitkän aikaa, ja tämä vain sinetöi sen, Kangaspuro sanoo.
Katso koko Holmilan ja Kangaspuron haastattelu videolta: Historia ja tulevaisuus – voiko Venäjän häikäilemättömyyttä ymmärtää?
10:10
