Ylilääkäri: Itsensäpaljastajasta on harvoin vaaraa – siirtyminen vakavampiin rikoksiin on kuitenkin mahdollista

Psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri Hannu Lauerma sanoo, että itsepaljastelussa häiriön kirjo on moninainen.

Hänen mukaansa itsensäpaljastelijalla on usein vaikeuksia luoda normaaleja seksuaalisia suhteita.

– Osa on sellaisia, jotka eivät kykene lähestymään muita seksuaalisessa mielessä normaaliin tapaan. Se on heille pelottavaa tai jossain mielessä liian vaativaa.

Seksuaalinen vietti purkautuu itseään julkisesti paljastelemalla.

– Siihen voi liittyä myös jonkinlainen kokemus voimasta tai vallasta kohteen pelätessä. Se on tavallaan lapsen tasolle jääneen ihmisen ominaisuus, Lauerma jatkaa.

Monella löytyy lapsuudesta tai nuoruudesta muistoja itsensäpaljastelijasta, joka seisoo passiivisesti esimerkiksi lenkkipolun reunassa. Tilanne on ollut ahdistava, mutta konkreettista vaaraa ei ole syntynyt.

Jos paljastelu ei enää riitäkään?

Lauerman mukaan itsensäpaljastelijat ovat useimmiten melko vaarattomia. Kun kyse on kuitenkin poikkeavasta toiminnasta, on olemassa mahdollisuus, että paljastelu ei enää riitäkään ja mennään pidemmälle.

– Jos ajatellaan tilastojen kautta, ovatko itsensäpaljastelijat taipuvaisia syyllistymään muihinkin vakavempiin seksuaalirikoksiin useammin kuin peruskansalainen, niin toki he sitä ovat.

– Vaikka valtaosa heistä on vaarattomia, niin eskaloituminen on mahdollista. Paljastelu ei riitä ja se muuttuu esimerkiksi käpälöimiseksi, raiskauksen yritykseksi tai raiskaukseksi.

Kun itsensäpaljastajasta tulee ilmoitus poliisille tai esimerkiksi koulun rehtorille, epäilty henkilö on lähes aina mies. 

Lauerman mukaan naisen seksuaalisuus on erityyppistä kuin miehen.

– Naisen seksuaalisuuteen ei liity itsensä paljastajille tärkeää pelotteluelementtiä.

Hän myös muistuttaa, että jos itsensäpaljastelulla halutaan herättää huomiota, naisen kohdalla pelkästään provosoiva pukeutuminen voi riittää saamaan aikaan saman reaktion.

Itsensäpaljastelua on tutkittu maailmanlaajuisestikin melko vähän. Syynä tähän on se, että aihetta on vaikea lähestyä tutkimuksellisesti, koska tapauksia on harvakseltaan ja hajanaisesti.

Lue myös:

    Uusimmat