Lähimmäisen menettäminen tai muu menetys on aina järisyttävä elämänkriisi. Surun ja menetyksen keskellä ihminen tarvitsee tukea ja ymmärrystä läheisiltään – vaikkei hän osaisi sitä edes pyytää.
Me emme koskaan voi ymmärtää täysin toisen kokemaa surua ja menetystä – niitä tunnekuohuja ja turtumisia, mitä surutyö tuo mukanaan. Jos haluat olla läheisesi tukena, pyri ymmärtämään häntä parhaasi mukaan: älä sorru vähättelemään hänen suruaan tai odota, että hän olisi pian kunnossa. Jokaisen surutyö vaatii oman aikansa.
Älä sano näin surevalle ihmiselle
1. Älä sano ymmärtäväsi, miltä hänestä tuntuu.
Ota huomioon, että sureva ihminen ei ole sillä hetkellä vahva, vaikka hän saattaisi ulkopuolisin silmin vaikuttaa siltä. Todellisuudessa hän on turta. Jos surevalle ihmiselle toitottaa "olet niin vahva!", hänestä tuntuu, ettei kukaan näe hänen suruaan sekä heikkoa, turvatonta oloaan. Kukaan ei näe hänen äänettömiä avunhuutojaan.
Älä myöskään sano ymmärtäväsi, miltä hänestä nyt tuntuu. Kyseinen lausahdus saattaa särähtää surevan korvaan: miten ihmeessä kukaan voisi ymmärtää, mitä hän käy oikeasti läpi?
2. Älä odota, että hän kokee ihmeparantumisen.
Älä oleta että sureva ihminen "paranee" surustaan: kyseessä ei ole nuha, ei kuume tai muu tauti, joka lähtisi levolla ja antibiooteilla parissa päivässä. Surun intensiteetti kyllä helpottaa ajan myötä, mutta hän kantaa suruaan aina mukanaan, aivan kuten muistoja.
Älä kysele, onko hän jo päässyt yli surusta.
3. Älä välttele surevaa ihmistä.
Surevan ihmisen koko maailma saattaa olla romuna – aivan kuten hän itsekin. Jos et pidä yhteyttä surevaan ihmiseen, hän eristäytyy muusta maailmasta juuri silloin, kun hän tarvitsisi eniten tukea ja jotakuta, joka pitää hänet kiinni tässä maailmassa.
Älä pelkää, ettet löytäisi oikeita sanoja: jos et tiedä mitä sanoa, mene käymään hänen luonaan ja sano hellästi: "Olen pahoillani" tai "En tiedä mitä sanoa, mutta minä välitän, ja haluan sinun tietävän sen". Tärkeintä eivät ole sanat, vaan teot.
Älä pelkää liikaa, että sanoisit jotain väärää – pahempaa on olla sanomatta mitään.
Anna surevalle tilaa ja aikaa kertoa omista tuntemuksistaan. Kerro hänelle, että olet valmis kuuntelemaan, vaikka et osaisikaan omasta mielestäsi sanoa mitään lohduttavaa.
4. Älä sano "Soita jos tarvitset jotain".
Sureva ihminen ei soita, koska hän ei osaa, pysty tai kykene. Hän ei välttämättä edes osaa pukea sanoiksi, mitä hän tarvitsee. Osoita tukesi, ja ehdota että tulet käymään hänen luonaan, voit tuoda ruokaa tai vaikkapa siivota.
5. Älä sano: "Elämä jatkuu".
Elämä kyllä jatkuu, surevakin tietää sen. Surevalla ihmisellä menee aikaa toipuakseen menetyksestä sekä surusta, eikä hän tule koskaan olemaan täysin oma itsensä.
Surutyön jälkeen hän jatkaa elämäänsä muuttuneena ihmisenä.
Miten voit ymmärtää paremmin surevaa ihmistä?
Kuvittele, että olet vieraassa maassa. Et osaa puhua kyseistä kieltä, et tiedä missä tarkalleen ottaen olet, eikä sinulla ole karttaa, jonka avulla suunnistaa eteenpäin.
Tältä surevasta ihmisestä tuntuu. Hän on eksyksissä vieraassa, hänelle entuudestaan tuntemattomassa maassa.
Ja vaikka kartta olisikin olemassa, ei hän ole täysin varma mitä siinä lukee, hän ei osaa tulkita merkkejä, ei ymmärrä ilmansuuntia. Hän ei osaa eikä uskalla kysyä neuvoa, mihin suuntaan lähteä. Hän on eksyksissä ja hämmentynyt.
Ahdistaako? Kokeile tätä hengitysharjoitusta:
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.