Tuore tanskalaistutkimus vahvistaa käsitystä, jonka mukaan epäsäännölliset työolosuhteet nostavat keskenmenon riskiä.
Yli kaksi yövuoroa viikossa saattaa nostaa raskaana olevan naisen riskiä keskenmenoon noin kolmanneksella yövuoroja seuraavan viikon aikana.
Keskenmenon riski näyttää kasvavan sitä mukaa, mitä enemmän yövuoroja viikossa tehdään ja mitä useamman yövuoron tekee peräkkäin.
Yhteys vahvin 8. raskausviikon jälkeen
Occupational & Environmental Medicine -tiedejulkaisussa ilmestyneet löydökset perustuvat 22 744:n raskaana olevan naisen otantaan yli kuuden vuoden ajalta. Kaikki odottavat äidit olivat töissä julkisissa palveluissa Tanskassa, pääosin sairaaloissa. Tutkijat yhdistivät otantaan osuneiden naisten palkkatiedot sairaaloista saatuihin tietoihin keskenmenoista.
Yhteensä tutkimukseen sisältyi lähes 378 000 raskausviikkoa, keskimäärin 19,7 viikkoa naista kohden. Naisista lähes 2000 sai keskenmenon.
Kahdeksannen raskausviikon jälkeen kaksi tai useampi yövuoro viikossa nosti keskenmenon riskiä 32 prosentilla seuraavalla viikolla verrattuna naisiin, jotka eivät olleet tehneet edeltävällä viikolla yövuoroja.
Yhteys yövuorojen ja keskenmenon välillä oli vahvinta raskausviikon 8 jälkeen. Tämä saattaa tutkijoiden mukaan johtua kromosomeiltaan epänormaalien sikiöiden osuuden vähenemisestä, mikä tekee ympäristöaltistuksesta johtuvien keskenmenojen havaitsemisen helpommaksi.
Lue myös: Pienennä keskenmenon riskiä – verenpaine yhteydessä
Syy melatoniinissa?
Tutkijat epäilevät, että yötyön ja keskenmenojen välistä yhteyttä saattaa selittää vuorokausirytmin sekoittuminen. Yötyötä tekevät altistuvat valolle yöllä, mikä sekoittaa vuorokausirytmiä ja vähentää melatoniinin vapautumista. Melatoniinilla saattaa olla vaikutusta esimerkiksi istukan toimintaan, kirjoittavat tutkijat Science Dailyn julkaisemassa tiedotteessa.
Tutkimuksessa ei kuitenkaan pystytä osoittamaan syy-seuraussuhdetta yövuorojen ja keskenmenojen välillä.
Keskenmenojen lisäksi erityisesti pitkään jatkunut yötyö on yhdistetty moniin sariauksiin, kuten tyypin 2 diabetekseen, sydän- ja verisuonitauteihin sekä syöpiin.
Lähteet: Occupational & Environmental Medicine, Science Daily, Daily Mail