Hattaraa on tehty erilaisissa muodoissa läpi historian, mutta hattarakoneen, joka siivitti nykyisellään tuntemamme herkun suursuosioon, suunnitteli hammaslääkäri.
Kehrättyä sokeria on tehty jo vähintään 500 vuoden ajan ja monella eri kulttuurilla on siitä oma tulkintansa. Eri puolilla maailmaa ainekset ja valmistusprosessit ovat kuitenkin olleet hieman erilaisia.
Harvinainen herkku vain varakkaimmille
Makeishistoroitsija Tim Richardsonin mukaan jo varhaiskeskiajalla venetsialaiset keittivät sokerisiirappia ja napauttelivat siitä haarukalla pitkiä säkeitä, jotka kiedottiin puisten luudanvarsien ympärille. Tulos oli kylläkin hieman tiiviimpää ja rapeampaa kuin nykyajan hattara.
Lue myös: Tunnetko hauskan tarinan jokaiselle tuttujen tuotteiden takaa? Tällä nimellä pakasteita ennen kutsuttiin
Prosessi ei ollut mitenkään yksinkertainen ja kaiken lisäksi aika hintava, joten keskiajalla kehrätty sokeri oli vielä harvinaista herkkua, jota saivat nauttia ainoastaan varakkaimmat.
Vasta 1800-luvun lopussa Yhdysvaltalainen hammaslääkäri William J. Morrison kehitteli yhdessä sokerileipuri John C. Whartonin kanssa hattarakoneen, joka mahdollisti hattaran tarjoilun suuremmille massoille.
Keijun hammaslankaa
Morrison ja Wharton pyrkivät rakentamaan koneen, joka poistaisi kehrätyn sokerin tekemiseen vaaditun manuaalisen työn. Patentti ”makeiskoneelle”, joka sulatti ja kehräsi sokeria, saatiin vuonna 1899. Viisi vuotta myöhemmin miehet esittelivät koneen ja sen tuottaman sokerisen herkun St. Louisin maailmannäyttelyssä. Miehet kutsuivat hattaraa sananmukaisesti suomennettuna keijun hammaslangaksi (fairy floss).
Hattara oli varsinainen hitti yleisön keskuudessa: huhujen mukaan, miehet pakkasivat hattaraa laatikoihin, jotka maksoivat 25 senttiä ja möivät niitä yli 68 000 kappaletta.
Tarina ei kerro, miksi juuri hammaslääkäri suhtautui niin intohimoisesti hattaran tuottamiseen suurille joukoille.
Hattaran työstäminen käsin oli varsin työläs prosessi, mutta koneet mahdollistivat sokeriherkun suosion leviämisen.
Kansainvälinen sokeripommi
Hattaralla on monia nimityksiä ympäri maailmaa, mikä kertoo sen kansainvälisestä suosiosta. Ranskassa sitä kutsutaan nimellä “la barbe à papa”, joka tarkoittaa isän partaa. Afrikaansin kielen ”spookasem” taas tarkoittaa kummituksen henkäystä.
Hattaraa on verrattu moniin sokerisiin herkkuihin ympäri maailmaa, vaikka niissä on hieman eri ainesosat ja valmistustapakaan ei välttämättä ole sokerin kehrääminen, vaan venyttäminen. Hattaran tapaisia makupaloja löytyy esimerkiksi Kiinasta, jossa lohikäärmeen parta -makeista on legendojen mukaan nautittu jo Han-dynastian ajoista saakka.
Lähde: Huffpost