Mansikka mielletään yleensä vain jälkiruokien ja korkeintaan salaattien ainesosaksi, mutta tässä reseptissä se näyttäytyy ylväänä alkuruokarisotossa. Törmäsin mansikka-limoncello -risottoon Roomassa ja se valloitti makuaistini. Italialaiset mansikat ovat varsin mauttomia, joten Suomen kesän suomat raaka-aineet ovat tähän ruokaan maailman parhaita. Ja hyvää tuli pakastemansikoistakin.
Olen tehnyt ruokalajia risottoriisistä ja ohrasta ja kuten yleensäkin, ohra vei voiton. Käytän risottotyyppisiin ruokiin aniharvoin enää riisiä. Kotimaiset vaihtoehdot ovat paitsi maukkaampia, myös parempirakenteisia. Ja kotimaisia. Ohraa löytyy jokaisesta suuremmasta marketista, mutta vielä maukkaampaa emmervehnää suosittelen kysymään lähiruokakaupoista. Suosittelen vilpittömästi molempi vaihtoehtoja riisin korvaajaksi. Aasialaiseen keittiöön käytän mielummin riisilajikkeita.
Mansikka-limoncello -risoton/ohraton maku on paljon omasta mieltymyksestä kiinni. Suosittelen lisäämään mansikkaa ja sitruunaa loppuvaiheessa hiukan kerrallaan ja maistelemaan. Kun makeus ja sitrus alkavat toimia suolaisuuden kanssa, laita ruoka tarjolle. Tästä saa aikaan niin raikkaan kesäisen kuin syvemmän makuisen suolaisen ruoan. Siksi korostan, että resepti on suuntaa antava. Huonoa siitä on vaikea saada. Samaa voin sanoa riisin/ohran kypsyydestä. Kun se on al dente, se on valmis - huolimatta nestemääristä. Laitan tähän perus risottopohjan, johon voin myöhemmissä resepteissä viitata. Jätän tässä tapauksessa valkosipulin ja sellerin pois. Oikeaoppinen risotto on koostumukseltaan puuromaista, ei liian kiinteää. Se ei sovellu lisukkeeksi, koska on niin valuvaa. Toki siitä voi tehdä kiinteämpääkin, mutta se ei ole ihan niin hyvää.
Älä vierasta limoncello-pullon ostamista Alkosta tätä ruokaa varten. Kyseinen sitruunalikööri on säilynyt turhaan syrjässä suomalaisessa jälkkäripöydässä. Kannattaa olla sen kanssa silti varovainen, prosentteja löytyy 30, mitä ei jääkylmänä nautittuna uskoisi. Korostetaan jälleen, että alkoholin käyttäminen ruoassa ei humalluta, koska prosentit haihtuvat nopeasti keitettäessä/paistettaessa. Juomasta jää jäljelle ruokaan sen herkullinen makuvivahde.
EDIT 24.6.2015: Nyttemmin hiukan viisastuneena otan sanoja takaisin ja tarkennan, ettei se alkoholi niin nopsaan ruoanlaitossa haihdukaan. Rattiin voi ilman muuta hypätä, mutta lapsille voi tarjota risottoa ilman Limoncelloa. Hyvää on niinkin. Alkoholin haihtumisesta enemmän täällä (englanniksi).
Mansikka-limocello -risotto
4 hlölle
1 annos risottopohjaa ilman valkosipulia ja varsiselleriä (kts. alla)
5-10 mansikkaa haarukalla tms. survottuna
0,5-1 sitruunan kuori raastettuna ja mehu puristettuna
0,5 dl limoncelloa (sitruunalikööriä)
Risottopohjan ollessa noin puolivälissä, laita mukaan muutaman mansikan verran survosta ja sitruunankuoriraaste. Risoton ollessa loppuvaiheessa maista sitä ja lisää mukaan makusi verran mansikkaa ja sitruunamehua sekä limoncello. Sekoita hyvin ja anna mansikan värjätä ruoka kauttaaltaan. Tarkoituksena on saada aikaan valloittava suolaisen ja makean liitto. Voit koristella annoksen mansikkaviipaleilla. Ja lisätä päälle parmesaania, basilikaa ja minttua.
Risottopohja
2 dl risottoriisiä tai ohrasuurimoita
1 salottisipuli hienonnettuna (keltasipulikin käy)
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 varsisellerin varsi hienonnettuna
1 lasi kuiva valkoviiniä
7-10 dl kanalientä
2 nokaretta voita
1 rkl oliiviöljyä
70-100 g parmesaania raastettuna
suolaa
pippuria
Kuumenna kattila melko kuumaksi ja lorauta sinne öljy ja yksi nokare voita. Kippaa mukaan sipuli, valkosipuli ja selleri. Kuullota hetki ja kaada mukaan riisi/ohra. Riisistä irtoaa enemmän tärkkelystä, joten pyöritä sitä kauemmin kuin ohraa. Kaada mukaan lasi viiniä ja sekoita. Vähennä lämpöä miedolle. Kippaa 1 dl kanalientä kerrallaan ja hämmennä koko ajan. Lisää seuraava desilitra, kun edellinen alkaa loppua. Riisin/ohran lähestyessä al dente -tasoa, mausta se suolalla ja pippurilla ja laita mukaan parmesaani ja toinen nokare voita.
