Baskeri & Basso aka Basbas on rennon tunnelman, ystävällisen palvelun ja yksinkertaisen, mutta maukkaan ruoan tyyssija. Ravintola, jonne oli pakko päästä. Pakko. Ja pääsin!
Helsinkiin perustetaan käsittämättömällä tahdilla mielenkiintoisia ravintoloita. Kun BasBas avautui reilu vuosi sitten, nousi se välittömästi ykköseksi vierailukohdelistallani. Sittemmin kärkeen on ollut tuskastuttavan paljon tunkua. Kaikkia ei mitenkään ehdi koluta, mutta BasBas oli vain pakko kokea. Kun pari kuukautta sitten poikkesin alakerrassa, saman poppoon BasBas & Staff Wine Barissa, muuttui toive pakkomielteeksi. Vaimon antaman joululahjan myötä istuuduimme oopperan jälkeen vihdoin BasBasin pöytään.
Klo 22.30 jälkeen illallispöydän varaamisessa on haasteita Helsingissäkin. BasBasin omaleimaiset aukiolot sopivat tähän kuin nakutettu. Rafla on auki tiistaista perjantaihin ja keittiö palvelee nollakahteen. Ja huom. lauantaina on turha nykiä ovenkahvasta. Ja pöytä kannattaa varata kunnolla etukäteen. Ravintola on tullut tunnetuksi myös täysistä varauslistoista.
BasBasin konsepti perustuu lämminhenkisen rentoon tunnelmaan sekä yksinkertaiseen, raaka-ainepohjaiseen ruokaan. Industriaalihenkisen tilan jakavat sali ja keittiö, joka on todella läsnä melkeinpä sulautuneena saliin. Valaistus on täydellinen, pöydät aseteltu optimaalisesti. Fiilistä luo myös seinän kokoinen viinikaappi. Taustalla soi soulia, kevyttä rockia ja jazzia tyylikkäästi tarjoileva soittolista, jonka voisin pummia kotini soundtrackiksi.
Ruokaa on tarjolla kylminä alkupalan tyyppisinä (12 eur), väliruokana pastan ja risoton muodossa (12 eur) sekä maltillisen kokoisina lämpiminä pääruokina (15 eur). Jälkkäreitäkin (8 eur) löytyy, mutta ne eivät ole mukana 4 annoksen menukokonaisuudessa (45 eur). Sopii loistavasti meille.
Takanani oli pari päivää ”edustamista” työn puitteissa, joten en jaksanut virittää maistelumoodia skarpiksi. Tässä raflassa se tuntui myös luontevalta. BasBasiin tullaan ennen kaikkea viihtymään, vaikka ruoka ja juoma kuinka kovaa tasoa olisivatkin. Siksipä mainitsen heti alkuun ympäripyöreästi viinien olleen ainakin pitkälti alkuviinejä ja ehkäpä juuri siksi tavanomaista mielenkiintoisempia.
Liitutaululle kirjoitetut annosnimet kertovat vain pääraaka-aineet. Annoksia ei perinteisellä tavalla myöskään esitellä ellei ”ja tässä madamille tämä järkyttävän hyvä risotto” -tyyppisiä presentaatioita lasketa. Sopii tänne.
Vaaleille, suussasulaville anjoviksille antaa pehmeän herkullista sävyä fenkoli. Raikkaan maukas startti ja vastaus kysymykseen, jota en edes kysynyt: On tää mesta kova. Härkätartarissa liha on kenties pehmeintä, jota olen kategoriassa syönyt ja majoneesi komppaa sävyillään ja määrällään täydellisesti. En odottanut yhtään vähempää. Olin viinibaarivisiitin jälkeen hilannut odotusarvoni niin ylös, että wow-efekti oli mahdottomuus. Lähinnä vain toivoin, että pääsen vetämään koko illallisen ylärekisterissä.
Sama juttu vaimolla, joka oli poikennut edellisenä iltana alakerran viinibaarin puolella. Purjoa ja vinaigrettea oli saanut yllätykseksi höysteeksi kananmunaa, joka osui vaimon makuhermoon täydellisesti. Siikacarpacciossa happoa tarjoiltiin veriappelsiinista. ”Mä voisin kyllä kohta muuttaa Helsinkiin.” Ei kai tarvita sen kylkeen ylisanoja?
Väliruoaksi minulle salvia-timjamipastaa ja vaimolle veriappelsiinirisottoa. Pasta oli kuin suoraan Italiasta, mikä on näillä leveysasteilla äärimmäisen harvinaista. Ei kikkailuja, ei kaunisteluja. Pelkkää täydellistä makua ja rakennetta. Risotto sen sijaan räjäytti pankin. Maut viety tappiin, mutta saatu silti pehmeän mehevä annos, joka on löysyydessään ja riisin kypsyydessä vain ja ainoastaan täydellinen. Sanoinko jo täydellinen?
Pääruoaksi eteeni grillattua häränkieltä ja toiselle pöydän laidalle paistettua kuhaa. Mahtavasti savuaromien sävyttämä liha sai huikean intensiivisen vastaparin persiljapyreestä ja puolikuivatuista tomaateista. Enpä muista, milloin pääruoka on ollut minulle menun paras ruoka. Ja miten voidaan aloittaa ylhäältä ja pamauttaa päätteeksi vielä katon läpi?
Vaimon rapsakkanahkainen kala sai sävyä simpukkaliemestä. Simppeli ja selkeä. Napakymppi kypsyys. Erinomainen päätös.
Jos nyt kuitenkin jälkiruokaa. Vadelmaparfait hoiti kimpassa syötynä hommansa siten, miten kuvittelinkin. Kaikki mallillaan, lajissaan erittäin hyvä, mutta jäi ainakin meille jälkkärivieroksujille muiden ruokien varjoon.
Nicolas Thieulonin ja Kalle Kiukaisen perustama BasBas on kaikkea, mitä toivoisit bistron olevan. Tunnelma on letkeä ja saa rentoutumaan silmänräpäyksessä. Palvelu on poikkeuksellisen ystävällistä, mutta asiantuntevaa. Madam- ja monsieur-heitot alkoivat tosin tuntua hetken päästä päälleliimatulta. Ruoka viritetty yksinkertaisuudessaan ja maukkaudessaan huippuunsa. Ei yritetäkään kikkailla ja laitetaan raaka-aine ja sen maku keskiöön. Keittiö nojaa Italiaan, mutta voisi heittäytyä luontevasti Ranskaan, jos nyt siltä sattuisi jonakin päivänä tuntumaan. Tavanomaista kovemmat odotukseni täytettiin tavanomaista rennommalla otteella.
Baskeri & Basso
Tehtaankatu 27-29, Helsinki