Nappasin pitkästä aikaa kiinni nettitarjoukseen ja suuntasin QR-koodipaperi taskussa kohti Tampereen Työväenteatterin vieressä sijaitsevaa Ravintola Natalieta. Perinteikkään tamperelaisen raflan lista kurotti aluksi pitkälle itärajan taakse. Keittiön pihdit ovat sittemmin napanneet makuja mukaan ympäri Eurooppaa. Äkkiseltään katsottuna menu vaikutti hyvin suomalaiseen makuun sopivalta. Hyvässä ja pahassa. Slaavilaista makumaailmaa ja suvereeneja Suomi-suosikkeja.
Tiistai-iltana paikalla on iso naisseurue sekä pari kolmekymppistä pariskuntaa samaiset viivakoodilaput kourassa. Palvelu on läpi vierailun ystävällistä ja eleettömän varmaa. Vaikka parikymmenpäinen naisjoukko aiheuttaa keittiössä ja tarjoilussa oman säpinänsä, emme jää tilausketjussa jalkoihin.
Paikan sisustus on tunnelmallisen venäläinen. Niinkuin hyvässä mielessä. Tuntuu kuin olisi maatuskanuken sisällä. Söin illallista raflassa viimeksi vuosikymmen aiemmin ja muistamani nuhruisuus oli remontoitu tässä välissä mallikkaasti pois.
Saamme alkuun eteemme venäläisklassikoita: borssikeittoa sekä alkupalalautasen, jossa hunajaa, smetanaa,suolakurkkuja ja valkosipulinkynsiä. Ei ihmeitä, mutta hauskaa vaihtelua omiin ruokatottumuksiin. Borssikeiton porkkanat olisi voinut pilkkoa hiukan pienemmiksi lusikoimisen helpottamiseksi.
Pääruoaksi nautimme maissikanan rintaa ja perunakakkua pihlajanmarjakastikkeella sekä fetalla täytettyä grillipihviä lohkoperunoilla ja punaviinikastikkeella. Kananrinta oli kypsennetty täydellisen meheväksi. Lisukkeet toimivat, mutta kastikkeesta ei pihlajanmarjaa liiemmin huomannut. Kaikki hyvin, mutta kokonaisuus varsin tylsä. Samaa voi sanoa grillipihvistä. Minusta tuntui jo vuosia sitten, että olin nauttinut riittävästi pihvi-peruna -annoksia. Tämä palautti tuon tunteen mieleen. Lihan kypsyys oli hitusen turhan kypsä ja feta oli ehtinyt haalentaa sen lämpöä hiukan, mutta kokonaisuus oli silti pomminvarmasti toimiva. Sen verran, että tylsyys iski. Mikään ei ollut vialla, mutta mitään elämystäkään en kokenut. Kypsyydet jees, maustaminen jees, ulkonäkö jees. Moni pihvifani olisi kehunut annosta vuolaasti. Hyvää keskitasoa eikä keskuskeittiö maistunut. Siitä aina ylimääräinen plussa. Itselleni tällaiset on vaan niin nähty.
Jälkkäriksi oli tarjolla jogurtti-pannacotta marinoitujen mansikoiden kera. Selkeästi menun huonoin osa. Marjojen lientä oli pinnalla liikaa ja pannacotta oli suoraan sanoen mauton.
Natalie on takuuvarma, keskihintainen ruokapaikka, jonne mennään syömään rennosti ilman turhaa hienostelua. Hintataso on laatuun nähden hyvin maltillinen. Oma 18 euron kuponkimenukokonaisuus oli tietty suhteettoman edullinen. Harvasta paikasta saa silti nykyisin sisäfileepihviä 25 eurolla. Itse olisin kaivannut venäläistä ulottuvuutta takaisin. Se oli varmasti epätyylikäs suuntaus muutama vuosi sitten, mutta makumatkat omassa kotikaupungissakin olisivat tervetullut lisä ravintolapalettiin.
Ravintola Natalie
Hallituskatu 19, Tampere www-sivu
