Tampereen raflatuntemuksessani on muutama kriittinen aukko. Yksi niistä oli se, etten ollut koskaan käynyt Stefan’s Steakhousessa. Tusina ihmistä on kysellyt mielipidettäni paikasta ja yllättyneet, etten omannut kokemusta ravintolasta, jota moni pitää kaupungin parhaana liharavintolana. Siinäpä se syy onkin. Pidän pihviä tylsänä ruokalajina ja esim. naudan sisäfileetä turhanpäiväisenä ja ylihinnoiteltuna ruhonosana. Pihvin myötä annoshinnat nousevat väistämättä tasolle, jossa käännyn mielummin hienovaraisemman kokkailun puoleen.
Ja juuri siksi ilahduin suuresti, kun sain kutsun tulla maistelemaan Stefan’sin parsamenua, joka on suunniteltu yhdessä Suomen kokkimaajoukkueen kanssa. Kun asiaa lähestytään kauden ykköskasvis edellä, on lopputulema väistämättä muuta kuin ylenpalttista lihailoittelua (mille toki löytyy oma herkullinen paikkansa kulinaarissa kentässä).
Stefan’s Steakhouse sijaitsee upealla paikalla Tammerkosken äärellä, tunnelmallisessa punatiilisessä Kehräsaaressa. Kesällä terassi ulottuu kosken reunalle asti. Meidät ohjataan ikkunapöytään. Annoskuvat kiittävät.
Alkuun säpäkän raikas Paris Mule -drinkki. Parsamenusta löytyy kaksi vaihtoehtoa alku- ja pääruoille sekä yksi jälkkäri. Vaimo menee kalalinjalla valiten alkuun ”kirjolohta, kirjolohen mätiä, valkoista parsaa ja piparjuurta”. Minulle ”vihreää parsaa, savustettu kananmuna 65 astetta ja hollandaisekastiketta. Lohi oli täydellisesti kypsennetty. Tasapainoinen annos, jossa parsaa oli kokonaisena grillin kautta kypsennettynä sekä ohuina viipaleina. Piparjuurta olisi voinut uskaltaa laittaa hiukan enemmänkin antamaan sävyä. 
Klassinen parsa-kananmuna-hollandaise -kombo ei yllättänyt paitsi balanssillaan. Jokainen osa oli viimeisen päälle kypsennetty ja maukas, mikä teki kokonaisuudesta erinomaisen. Kananmunan savustus olisi jäänyt ilman mainintaa huomaamatta. Hollandaisen myötä tällainen nousee tai uppoaa ja tässä se sitoi osaset palkintopallille. Simppeleitä, taiten tehtyjä klassisia annoksia saa ravintoloissa liian harvoin. Molempien annosten kanssa tarjoiltu, tasapainoinen Domaine Laroche Chablis Saint Martin 2014 tanssahteli parsan kanssa ja leikkasi hapoillaan hienosti hollandaisen rasvaa. 
Kalalinjan valinnut vaimo saa pääruoaksi paistettua siikaa, hernepyreetä, lämmintä parsasalaattia, sinisimpukkaa ja beurre blanc -kastiketta. Minulle ”jäi” nautittavaksi moderni näkemys Oskarin leikkeestä eli vasikanfileetä jättikatkaravunpyrstön, vihreän parsan, maa-artisokkapyreen ja bearnaisekastikkeen kera. Siika-annoksessa olivat suolat kohdillaan, mikä on vaimon suusta sanottuna tärkeimpiä ja harvinaisia kehuja. Osaset olivat keskenään tasapainossa ja kypsyydet täyttä priimaa. 
”Oskarin leikkeestä” voi sanoa pitkälti samaa. Kun yhdistetään klassikkoruoan laadukkaat raaka-aineet ja kokataan ne täydelliseen kypsyyteen, on annos väistämättä hyvä, vaikka suuria ideoita ei oltu mukaan heitettykään. Syötyäni lihasta puolet, tiesin, että syön toisen palasen kylmänä. Asia olisi hoitunut, mikäli lautanen olisi ollut tullessaan kuuma. Turhauttava pieni iso asia, jonka pelasti lihan mureus ja sopivan punertava kypsyys. Sitä pystyi syömään jäähtyneenäkin ilman purkkaefektiä. Parsamenun punkuksi valittu Domaine Laroche Mas La Chevaliere Syrah-Grenache 2013 on vasikan kanssa oiva pari lämpöisen marjaisuutensa ansiosta, mutta kalaruoalle turhan tuhti, tosin ei murskaava kumppani. 
Jälkkäriksi sesongin toista ydintä, raparperia jogurttikreemin ja -jäätelön kera valkosuklaan tuodessa syvempää sävyä moussena ja kristallilumena. Raikas ja sopivan monisyinen annos ilman wow:ta, mutta pienellä hymyllä palkittuna. 
Stefan’sin taso vastasi omaa mielikuvaani ja ylitti vaimon odotukset. Kikkailematonta, hitusen fiiniä bistrohenkistä ruokaa, joka nojaa raaka-aineiden laatuun ja niitä kunnioittavaan käsittelyyn. Sillä pärjää jo pitkälle.
Parsamenut kalapääruoalla 42 euroa ja vasikalla 48 euroa (meille tarjottiin). Menua tarjolla toukokuun loppupuolelle asti.
Stefan's Steakhouse, Tampere
Kehräsaari 
