Ravintolaa ei yleensä pitäisi arvostella lounaan pohjalta, mutta teen tällä kertaa poikkeuksen. Jotkut ravintolat satsaavat vielä onneksi lounasajan ruokaan. Ravintola Paakari on yksi niistä.
Kangasalla, satavuotiaassa jugend-rakennuksessa toimiva Paakari pitää sisällään korkeatasoisen, luomuun nojaavan leipomon sekä lähiruokaa suosivan, maalaishienostuneen ravintolan. Olen kuullut vuosien mittaan pelkkiä kehuja tuosta Tampereen ympäristökunnan kulinaristisesta helmestä. Ravintolan aukioloajat ovat ehkäisseet muutaman kerran illallistamista. Paikka kun menee kiinni jo klo 21. Viime kesänä pääsimme sinne vihdoin lounaalle ja ihastuimme Paakarin antiin. Seuraava visiitti venähtikin tälle kesälomalle.
Lounasmenu vaihtuu päivittäin. Annokset sisältävät monipuolisen leipävalikoiman omasta leipomosta, alkukeiton tai salaatin, pääruoan ja kahvin (myös espresson). Varsin edullista, kun lounaat alkavat lounassetelitasosta. Alkuun eteemme tuodaan maittava purjolla vauhditettu katkarapukeitto. Aniharvoin lounaan alkukeitto voisi toimia myös listalla. Nyt voisi. Pääruoaksi valitsemme päivän kalana olevaa kuhaa (19,00) sekä savustettua härkää puolukka-chutneylla (15,50). Kuha ei ole varsinaisesti huono, mutta ripauksen ylikypsää, vetelää ja jossain määrin suolatonta kylläkin. Naudanlapaa on savustettu varsin voimakkaasti. Itselle se toimi etenkin makukokemuksena, mutta monella vahva maku varmasti tökkii. Niin kävi myös vieruspöydässä. Liha on mureaa, mutta jotkut sattumapalat vaativat hivenen purutaitoa. Puolukka antaa sopivaa pehmennystä. Annos huutaa seurakseen makua taittavaa viiniä, mutta autoilijan roolissa jätin sen pois. Olisi pitänyt edes puolilasillista ottaa kokonaisuutta tasoittamaan. Mielenkiintoinen annos, jonka muistaa ihan hyvällä, mutta jota en uudelleen tilaisi. Jälkkäriksi otamme puoliksi ternimaitobryleen. Kuori on sopivan rapsakka, mutta turhan ohut. Maku on sinänsä kunnossa ja puoliksi syötynä juuri sopiva ei-niin-makeanpersoille ruokailijoille.
Kysymysmerkkejä
Palvelu on ystävällistä ja toimivaa. Kokonaisuus jättää hivenen kysymysmerkkejä ilmaan. Viime kesän kokemus oli säväyttävämpi. Tällä kertaa toinen annos oli sangen tylsä ja toinen ampui maussaan jopa hiukan yli. Paakari ei mene annoksissaan ja toiminnassaan helpoimman kautta, mikä on aina kunnioitettavaa. Potentiaalia selkeästi löytyy, joten illallisen testaaminen lienee välttämätöntä kokonaiskuvan muodostamista varten.
Leivän ostamisesta
Paakari teki nopean iskun Tampereen keskustaan ja perusti vuosi sitten pienen leipomopuodin Aleksis Kiven kadulle. Valitettavasti suomalaisten leipomotuotteiden ostamiskulttuuri on niin marketteihin nojaavaa, ettei homma toiminut. Saan katsoa itsekin peiliin. Sitä niin usein haikailee romanttisten leipomoiden perään, mutta sellaisen ilmaantuessa lähistölle, sitä ei osaa hyödyntää. Onneksi lähiruokakauppojen tarjonta paikkaa osaa puutteesta ja Paakari jatkaa leipomista kotiseudullaan. Ehkä joskus aika (siis me) on otollisempi...?
Ravintola Paakari
Ruutanantie 3, Kangasala
